Vastaus: tietysti, hölmö. Näin jälkiviisaasti. Kun opinnäytetyö on jo palautettu, on helppoa uskotella itselleen ettei moista koskaan tosissaan aprikoinut, mutta historia osoittaa toisin kaikessa säälittävyydessään… Ihan pakko läntätä tähän päiväkirjamerkintä jonka kirjotin ennen kuin on-työ piti jättää arviointiseminaaria varten lokakuussa (”Musta Lokakuu”), koska omakohtaiset kärsimykset on tunnetusti niin huvittavia, varsinkin kun on ehtinyt hieman aikaa kulua. Eli ”for your reading pleasure”, alkuperäisessä kirjoitusasussaan:

Miten on ees mahollista, että yhden tunnin mittaisten unien aikana ehtii jo nähä niin karseita painajaisia?😦

Katoin tänään, että mulla on jääkaapissa mehua, jonka parasta ennen -päiväys on 27.10. Siis mulla on jääkaapissa mehua, jonka parasta ennen – päiväys on opinnäytetyön jättöpäivän jälkeen. Mä en ees kunnolla voinu uskoa sitä. Onko sellasta päivämäärää edes OLEMASSA? Siis onko mun tarkotus uskoa, että kyseinen mehu on vielä olemassa opinnäytetyön (arviointiseminaariin) palauttamispäivän jälkeen? Että maailmanloppu ei tuukaan 26.10?!?! Hehehehehe!

(Voi kunpa se tuliskin.)

Kun tajusin, mitä ajattelin, tilanteelle ei voinut muuta kuin nauraa maanisesti.

??Jostain syystä en oikein uskalla juoda sitä mehua nyt. Ääh????????

Mutta, onni ja autuus, vihdoinkin Lopunnäytetyö on tehty, kansioitu, palautettu, eikä enää auta kuin jännittää hyväksytäänkö se ollenkaan. Viime tipassa palauttamistani rästikurssien töistäkin on jo tullut suoritusmerkinnät opintorekisteriotteeseen! Tässä vaiheessa löisin jo vetoa oman valmistumiseni puolesta. En tosin suurta summaa, en ole innokas veikkaaja. Ostan mieluummin paljon kirjoja. *)

Se oli aikamoinen yllätys, että mainoskampanjan suunnittelukurssista tuli kolomonen (arvosteluasteikolla 1-5 siis). Odotin että saisin kaikista rästikursseistani ykkösiä, korkeintaan kakkosia, joten kolmoselle kilistin jo kahvikuppia. Mulle oli merkitystä vain sillä että ne menisivät läpi. Vaikka mainoskampanjahan olikin kyllä ainoa rästikurssi jonka eteen näin jonkinmoista vaivaa. Muista tuli sitten kakkosia.

Ei sen enempää. Piti tässä ekassa merkinnässä juhlia, onhan yli vuoden kerääntynyt taakka juuri tipahtanut harteiltani, mutta postaan mahdollisimman pian muista järisyttävistä merkkiteoistani (…tuo oli sarkasmia, toivottavasti kukaan ei luullut toisin?) ja mitä muuta suht kiinnostavaa nyt onkaan kierroksessa.

*) Elämänlaatuani parantavat tällä hetkellä:

René Goscinny & Jean-Jacques Sempé:
Nikke palaa lomilta ja Nikke on paras
(Pikku Niken uudet seikkailut 1 ja 2)

Jos et ole vielä tutustunut Nikke-kirjoihin, anna kun halaan sinua säälistä, sillä lapsuutesi on varmaan ollut kylmä ja lohduton. Mutta lapsuuttaan ei ole koskaan liian myöhäistä elää uudestaan! Nikke-tarinat naurattivat minua naperona jatkuvasti, eivätkä nämä ennenjulkaisemattomat opukset kalpene niiden rinnalla lainkaan. Ne oli ostettava heti, ja kotiin päästyä oli pakko ryhtyä lukemaan heti, eikä lopettaminen tullut kuuloonkaan ennen kuin vihoviimeinen sivu tuli vastaan. Voi sitä muistojen tulvaa. Ja ne on niin ihanan paksuja! Mahtava uutinen siis sekä vanhoille että uusille lukijoille.
Goscinny on kaikkien seikkailunjanoisten sankari.

Pauli Kallio & Pentti Otsamo:
FC Palloseura 3 — Veskari ohrapellossa

Täydellinen hattutemppu! FC Palloseura on futissarjakuva, joka naurattaa ääneen myös jalkapallosta ymmärtämätöntä (kuten minua). Suosittelen lämpimästi myös aiemmin ilmestyneitä sarjan osia, Nurmikenttien kutsu sekä Kenelle pillit soivat, jotka pitäis mielestäni löytyä vaikka joka apteekista masennuslääkitykseksi (vinkkinä äiskälle ;)). Kolmoskirja taitaakin jäädä viimeiseksi Otsamon piirtämäksi FCP-kokoelmaksi, nykyisin piirtäjänä toimii Jii Roikonen. Ei siinäkään mitään vikaa, Jasso rules!, mutta Otsamon siveltimenjälki on aivan silmiähivelevä… Alkuperäinen on alkuperäinen vaikka suossa paistaisi. (Sama juttu kuin Kramppien ja nyrjähdysten kanssa.) No jaa, saa olla kiitollinen ettei se sentään kokonaan lopu.
”Vielä jonain päivänä näemme suomalaisen jalkapallon nousevan tasolle, jolla Otsamo ja Kallio ovat jo nyt.” -Petri Kemppinen (josta minulla ei tosin ole mitään aikaisempaa tietoa, mutta osuvasti sanottu joka tapauksessa!)