Kääk, uusi asukas soitti eilen että se tulee katsomaan kämppääni maanantaina ja täällä on kuin sikolätissä — siis vielä enemmän kuin tavallisesti.
Vihaan siivoamista ylivoimaisesti enemmän kuin kukaan tuntemistani ihmisistä. Sen vuoksi minulla myös kuluu siihen enemmän aikaa. Piti siis aloittaa jo eilen, koska tänään lähden käymään Jyväskylässä. Muuten oisin varmaan ollu koko viikonlopun Kuopiossa, mutta lauantainahan on Yläkaupungin yö!

Huom, ”piti” aloittaa jo eilen. En kuitenkaan saanut pakotettua itseäni siihen. Plääh.

Tänä aamuna heräsin ovikellon pirinään (kymmeneltä, mikä ihmeen aika?!?) ja ehti se soida toisenkin kerran sillä välin kun heitin paniikissa päälleni ensimmäiset sängyn läheisyydessä lojuvat vaatteet. Kuopaksen (Kuopion opiskelija-asuntosäätiö ) huoltomieshän se siellä, tulossa tekemään lopputarkastusta. Ja kämppä on todellakin sanoinkuvaamattomassa kunnossa. Mies sai väistellä ballerinan lailla lehti-, vaate- ja pullokasoja (ne on kyllä enimmäkseen limsapulloja, niin että älkää järjestäkö sitä interventiota ihan vielä ) ja muuta törkyä. Olisin varmaan ollut pottuuntunut, jos olisin ollut oikeasti hereillä.

Sama on tapahtunut melkein jokaisella kerralla kun Kuopakselta on tultu korjaamaan/tarkastamaan jotain kämpässäni. Täällä Haavassa (Haapassa??) on ollut ihanaa asua, mutta se pieni poikkeus on että tuntuu kuin jatkuvasti olisi joku aamuvirkku änkeämässä asentamaan suihkua tai tarkastamaan jotain vessanpöntön säiliötä tai lavuaaria tai ilmastointijuttua jne. Neulamäessä asuessa ei ainakaan kukaan tullut tekemään yhtikäs mitään! Onko se nyt sitten hyvä vai huono asia, en ole varma… Mutta olipahan rauhallista.

Ja mihin olenkaan muuttamassa Jyväskylän seudulla? Porukoiden luo, kyllä. En ole ihan vielä tarpeeksi kassialma nukkuakseni ulkosalla…😉 Etsin oman kämpän ensi tilassa, mutta valmistumista valmistellessa ei ole ehtinyt keskittyä asunnonmetsästykseen. Hyvä että tulen toimeen äidin, Paten ja pikkuveljen kanssa, koska tuleva kesä näyttää pursuavan perhelomailua; menen kesäkuuksi äiskän apteekkiin töihin. (Pitää sitä rahaa jostain saada — sitä paitsi työ Uuraisten apteekissa sattuu myös olemaan aivan harvinaisen stressitöntä, mikä onkin mulle tasan sitä mitä lääkäri määräsi (…hehe… anteeksi) näin Muotoiluakatemian jälkeen! Ja ainut synkkä pilvi perheemme yhteiselon taivaalla, telkkarista kinastelu, ei enää tuota päänvaivaa koska nythän vien oman töllöttimeni mukanani!😀 Ei muuta kuin apteekin hyllyjä täyttämään!