Apteekeissa on monta hyvää puolta sisältäpäin katsottuna. Yksi on se, että yleensä asiakkaat tietävät jo sisään tullessaan mitä haluavat, tai ainakin mitä lääkäri antoi luvan ostaa. Sitten on tietysti se, että jos joku tulee ostamaan intiiminpuoleista tuotetta, sitä voi vaivaannuttaa tuijottamalla sivusta. En saa myydä mitään, koska en ole kouluttautunut lukemaan lääkärien harakanvarpaita (teen sen sijaan inventaariota ja paperitöitä). Ja siitä puheen ollen, apteekkityöntekijät ovat itse asiassa muillakin tavoilla uskomattomia. Muistavat kirjaimellisesti tuhansista lääkkeistä käyttötarkoituksen, sivuvaikutukset, kenelle sitä saa antaa ja kenelle ei jne. — pelkän tropin nimen perusteella.😯 Iänikuiset ”kuin apteekin hyllyltä” sanonnat ovat yhtäkkiä paljon selkeämpiä.

Minulle ei lääkkeiden nimistä tule mieleen kuin se kuuluisa pieni gallialaiskylä, joka vuonna 50 eKr. pitää yhä puoliaan roomalaisia valloittajia vastaan. Muutamia helmiä mainitakseni: Plavix, Leukofix, Nasonex, Synulox, Opamox, Paramax, Diurex (voisin melkein vannoa, että olen sen nimiseen hahmoon törmännyt jossakin Asterix-albumissa).

Cialis olis tietysti joku paskantärkee sadanpäämies.😛

Jos samassa uomassa jatketaan, niin enpä muuten olekaan vielä vilkaissut slangiversiota Caesarin seppeleestä. Mutta jo nimi Kessen rehukotsa saa jotenkin mut aina röhöttämään kun näen sen tavaratalon sarjishyllyssä😆

Lopuksi: saatan olla, ihan häpeämättömästi vain siksi että on vihdoinkin loma, virallisesti maailman onnellisin ihminen.