[Sanoessani ”tänään” tarkoitan tietenkin virallisesti eilistä.]

Tänään sekoitin apteekissa omin kätösin lääkettä. Eläinlääkettä. Ja vielä omalle kissalle — jottei asiakkaiden kissat kuolisi jos jotain menisi hullusti. No ei sentääään… se oli maailman helpoin lääkkeenvalmistusohje: ”Lisää vettä ja ravista”.
Meidän Osku kun on ottanut vähän battlea — haastajana sellainen öykkärikissa joka terrorisoi aina välillä meidän pihaa (epäreilusti, koska Sylvi on sitä monta kertaa pienempi ja Osku paljon vanhempi. Mutta sillä lailla se Luontoäiti vaan operoi). Osku tulikin pari päivää sitten kotiin aivan verissä päin. Se oli kuin jostain kissojen slasher-filmistä. Kauhua ja voivotusta, ja nyt me yritetään syöttää sille antibioottia ja se sylkee puolet pois. Pikku ukko parka.😦 Mutta kyllä se varmaan voi jo paremmin kun jaksaa vähän kiipeilläkin. Me ei päästetä sitä vielä lainkaan ulos, mutta toivottavasti se toinen riitapukarikin sai sevverran nenilleen ettei tule heti takaisin maleksimaan meidän nurkkiin.

Lisäksi kuorin tänään omenan niin, että sain irrotettua koko kuoren yhtenä pitkänä riekaleena. Paras!

Aloin ihan lämpimikseni piirtää storyboard-luonnoksia yhdestä Sick Puppyn kohtauksesta (ei siis mitään turhan kunnianhimoista :P). Päästin itseni kyllä siinä mielessä helpolla, että kyseisessä kohtauksessa ei ole mielettömästi toimintaa, mutta uskon että ei piirretty kuva ikinä turha ole. Mielelläni ainakin aloitin sellaisesta kohtauksesta joka on yksi suosikkejani koko kirjasta, vaikkei se niin äksönintäyteinen olisikaan: kun kohtaus on jäänyt mieleen hyvin, sitä on ehtinyt alitajunnassaan pyöritellä vuosien varrella miten sen voisi kuvata ja sitä piirtää mielikseen.

Kävi se harjoituksesta. Kiperintä oli kameran liikkeiden kuvaaminen: hahmojen ”liikuttelu” sujui selkeästi (ja henk.koht. näkemykseni hahmojen ulkonäostä oli myös useiden lukukertojen ansiosta aika hanskassa) vaikka ite sanonkin, mutta miten ilmaista esimerkiksi se, että kamera kuvaa sitä kohti käveleviä hahmoja edestäpäin, liikkuen (”pull”?) heidän edellään JA SAMALLA laskeutuen SEKÄ tiltaten ylöspäin, kunnes hahmot ohittavat matalalta ”katsovan” kameran sen molemmilta puolilta? Se olikin sellainen pähkinä purtavaksi, että harjoitus jatkuu edelleen. Pystyisin kaiketi omin sanoin ja rekonstruktion keinoin esittämään tarkoitukseni, mutta kun koko storyboardaamisen ideahan olisi mukamas se että pystyy pukemaan ideat selkeiksi kuviksi! Ja sehän ei tule enää kuuloonkaan että valitsisin jonkin toisen kameranliikkeen — vaikka se olisi parempikin ja vaikka koko kohtausta ei ikinä filmatakaan — koska ”Ei Pysty” on ruma sanapari.

Mutta enhän toki tästä vielä lannistu. Piirtäminen oli todella elähdyttävää kun oli tutut hahmot ja tuttu dialogi pohjana. Aion tehdä samanlaisia harjoituksia aina kun aikaa liikenee; tekisi ainakin mieleni piirtää muutkin samaan kohtaukseen läheisesti liittyvät pätkät Sick Puppysta.

Romaaniin verrattuna oikeassa leffakässärissä ei tietenkään olisi yhtä paljon yksityiskohtia joita käyttää piirtämisen ja mielikuvittelemisen apuna, mutta näin amatöörinä lienee ihan hyväksyttävää harjoitella valmiiksi mietityn, vaikkapa runsaankin, kirjallisen kuvaston avulla. Varsinkin jos se on itselle läheinen.

* * *

Monista syistä, jotka saavat näin myöhään yöllä jäädä listaamatta, olisi aivan mahtavaa, jos Wes Anderson ohjaisi Sick Puppysta elokuvan. (Käsikirjoitus olisi ehkä parasta antaa Hiaasenin itsensä työstettäväksi. Ja kuten aiemmin tuli mainittua, Lee Pace esittäisi Twillyä. Muita näyttelijöitä on mietittävä vielä. Elokuvan originaalimusiikista huolehtisi ilman muuta Mark Mothersbaugh. Ja soundtrackilla voisi olla Kula Shakerin ”S.O.S.” ja Ray LaMontagnen cover Gnarls Barkleyn ”Crazy” – kappaleesta ja CCR:n ”Fortunate Son”, ja, ja ja ja…)

Olenko muuten maininnut aikaisemmin että olen täysin Yahoo!n orja? Kuten haukansilmäiset ehkä huomasivatkin on sivupalkkiini ilmestynyt, ihan vain omaksi huvikseni, uusi rss-feed suoraan Team Portugalin pukkarista öö, FIFAworldcup.yahoo.comista.
Screw Joga Bonito — Portugali tulee ja Portugali tappaa😛 (😉 )