Maaduin ”Mattilanniemi Beachillä” tuntikausia (huomenna uusiks), enkä palanut; päivän matsit jännittivät ja viihdyttivät, ja Portugali meni jatkoon; ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi, samoin oli juomien laita; ja leivoin juuri raparperipiirakan.
Aivan parsaaaaa.

Vaihtaisin tuon kuullunymmärtämisen, mutta kun se ei ole vieläkään lähtenyt päästäni.

Ai niin, tosiaankin: en sitten päässyt Jyväskylän konservatorioon tänä keväänä (jäin kolmanneksi varalle). Muussa mielessä se ei haittaa (koska olin muutenkin aikonut hakea pop/jazzlaulun AMK-opetukseen ensi keväänä jos en nyt pääsisi) paitsi siinä, että tykkäisin laulaa silloin tällöin jazzia bändissä tai edes joidenkin soittajien kanssa — ja koska olen niin onneton tutustumaan ihmisiin ylipäänsä, saati sitten soittajiin, saati sitten sellaisiin soittajiin jotka haluais sekoilla mun kanssa, konservatorio olisi ollut käytännöllisesti katsoen ainoa väyläni päästä elävien ihmisten kanssa jazzia vääntämään. En minä mihinkään Jazz Barin jameihinkaan voi ykskaks pölähtää. Sellaista ei vain yksinkertaisesti tapahdu meikäläisen luonteella.
Mutta kuten sanoin, löytyyhän sitä tällä hetkellä tekemistä muistakin harrastuksista, ja uskallan olla melko varma sisäänpääsystäni ensi vuonna. …Ellen siinä vaiheessa ole jo ihan muissa töissä ja muissa maisemissa.🙂