Torstai on epätoivoa täynnä. Jotain on mentaalisissa toiminnoissani vialla, tänäänkin töissä piti sulkea pahvilaatikoita ruskealla pakettiteipillä jonka tarttuvuus päihittää Tervapöpönkin ja sain ainutlaatuisesti teipattua väliin oman peukaloni.🙄 Onneksi oli sakset oikean käden ulottuvilla.

Muutamat tätä blogia lukevat halunnevat kuulla miten sujuu bändini TDI:n maailmanvalloitus. No, siinäpä toinen syy epätoivoon. Hyvät uutiset: meillä on keikka tulossa kuukauden päästä Kiteellä. Huonot uutiset: menetimme treenikämppämme, joten on syytä olettaa meidän soittavan ilmiömäisesti alle kykyjemme. Että jaksaa masentaa… Se on juuri mun tuuria, että kun muutin viimein Kuopiosta Jykylään, minkä pitäisi teoriassa helpottaa treenien järjestämistä (vaikka menneet Jklssä vietetyt kesät todistavatkin valitettavasti toisin) niin treenikämppä menee alta. Vaikka se olikin kylmä kuin Siperia ja niin ahdas että rumpukapulat naksuu selkään kun laulaa. Muissa olosuhteissa olisin pomppinut ilosta päästessäni sieltä kuuseen, mutta en tässä tapauksessa, ymmärrettävistä syistä. Tällä hetkellä ainoa vaihtoehtomme on mennä soittamaan kitaristin navettaan, joka on onneksi eläimetön. Tai ainakin oli kun viimeksi siitä puhuimme.

Mutta kuitennii, keikalle mennään, mikäli minulla on asiaan mitään sanomista. Meillä ei ole ollut keikkaa yli puoleen vuoteen — ilmankos tässä jo alkaa korvista nousta höyryä. Persantin, mä meen sinne Kiteelle vaikka yksinäni ja heitän a cappella –setin.

Kun edes meikäläiselläkin olisi joku sivutoiminen bändi. Höh. Kai sitä pitää ruveta sosiaaliseksi.

* * *

Jumankelkka [sic] että Madonna on surkea. Kaikki mitä Madonna tekee on aivan peräseinästä. Kyllä, jopa ”Like A Prayer”.

RRRAAAAAA!

Taidan kärsiä World Cup -vajauksesta kun eilen eikä tänään ei tule pelejä.

Luin päivänä muutamana, että joku tutkija väitti 23. tammikuuta olleen tämän vuoden onnettomin (surullisin) päivä. En muista tarkalleen mitä minulle sinä päivänä tapahtui, mutta olen taipuvainen uskomaan tutkimustulokseen, koska tein niihin aikoihin vielä Lopunnäytetyötä. Kun sitä muistelee niin alkaa tämäkin päivä asettua perspektiiviin.