Top 5…

VOIH! En tosin voi sanoa ettenkö olisi iloinen Saksan puolesta (ja pelin lopputunnelmat vaikuttivat niin positiivisilta molemmilla joukkueilla, että se nosti mielialaani nopeasti tappion jälkeen. Hali! :D) …olisin vain ollut vielä iloisempi Portugalin puolesta.

Nelossijakin vaikuttaa kyllä minusta hienolta saavutukselta, mutta minähän en olekaan jalkapalloasiantuntija. Enkä edes portugalilainen. Jostain kumman syystä Portugalin menestys on silti jalkapallossa mulle melkein yhtä tärkeää kuin Suomen (jos kaksi maatani olisivat vastakkain — mikä onkin edessä EM-karsinnoissa syksyllä — kannattaisin kuitenkin loppujen lopuksi Suomea). Siinä on uskoakseni kyse enemmän siitä millainen ihminen on kuin mistä maasta on kotoisin. Urheilun suhteen jonkun maan kannattaminen saattaa riippua mitä hullunkurisimmista tekijöistä, mutta, fakta: vaikka Portugali pelaisi kuinka huonosti, en voisi olla kannattamatta niitä, ja sama juttu se on Suomen kanssa. Suomen kannattaminen on helppo ymmärtää. Mutta miksi ihmeessä Portugali? Olen aivan ymmällä. Ei tämän luokan tunteilu yksinkertaisesti voi johtua ainoastaan hyvännäköisistä pelaajista, vaikka Valehtelisin jos väittäisin / vihaavani kauneutta. Jouduin vaan jotenkin Portugalin kelkkaan keskellä 2004 EM-kisoja ja se oli menoa se. Kisaisäntien juhlatunnelma ja nostalginen hohto (Costa-Couto-Figo –akseli) tarttui, tuntui kuin ne olisivat taistelleet enemmällä ja enemmästä kuin muut. Se oli sielujen sukulaisuutta tai jotain muuta yhtä säälittävää. Enkä ole ikinä vaihtanut kiintymykseni kohdetta helposti.

Italian ja Ranskan kohtaamisessa minulla taas ei ole minkäänlaista emotionaalista pääomaa vaakalaudalla. Ihan sama kumpi voittaa. Saattaa oikeastaan olla ihan mukavaakin seurata peliä kun ei tarvitse koko ajan pureskella paidankaulusta.

Löyhästi aiheeseen liittyen… Pidän melkoisesti Top 5 -listojen tekemisestä. Niinpä ajattelin voivani silloin tällöin säilöä niitä blogiini. Alkaen nyt. Ei kai ne kovin kiintoisia kenellekään muulle ole, mitä nyt tappavat aikaa. Mutta eihän näin loistavaa mahdollisuutta naispuolisen MM-jalkapallon seuraajan stereotypian vahvistamiseen voi jättää hyödyntämättä:

Top 5 FIFA World Cup -hottikset 2006

(Jotta muillakin mailla kuin Portugalilla olisi mahdollisuus, sallin itseni valita vain yhden pelaajan per joukkue.)

1. Luis Figo, Portugali. (Vaikka Portugalin pelaajista valitseminen on kuin olisi valittava minkä kissanpennun haluaa pitää, tällä erää karismaattisen kapun kärkisijan sinetöi nähtävästi viimeinen esiintyminen maajoukkueessa — ansaitsee tunnustuksen läksiäisikseen.)

2. Harry Kewell, Australia

3. Iker Casillas, Espanja

4. Marcell Jansen, Saksa (Torsten Frings menetti valitettavasti jo ansaitun paikkansa turnauksen surkuteltavimman kampauksen takia 😦 )

5. Andreas Isaksson, (no arvaa kolme kertaa?? …Kiäh kiäh. ”Andreas Isaksson”. Niin no, onhan katsokaas ruotsalaisissa kuitenkin jotain kodikasta, kaikessa ärsyttävässä täydellisyydessäänkin. Mutta muovinaama-Ljungperi saa mun puolesta painua alusvaatemainoksiinsa! Joku raja sentään!)

* * *

Juukeli. Aurinko nousi! Aion tänään tehdä juustokakun, kera tuoreiden mansikoiden. Nam. Penkkiurheilu nälättää.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s