Ihan ensimmäisenä pitää saada pari haikua alta pois. Tauottomalla Pluckin kuuntelemisella saattoi olla osansa näiden juolahtamisessa mieleeni. Öh-höm:

Vain yksi tuoli
ja sinä saat istua
sellosi vuoksi.

Viulun kanssa on
helpompaa soittaa seisten
en väitä vastaan.

(En loukkaa tietämystänne selittämällä mikä haiku on. Voihan sen tarkistaa vaikka Wikipediasta jos ette ole määritelmästä vuorenvarmoja.)
Harkitsin jo haiku-kategorian lisäämistä blogiini, eli luultavasti viime viikkojen kuumuus sekoitti kuin sekoittikin pääni ja oireet ilmenevät viiveellä.
Haikujen lisäksi pidän… Ei, suorastaan rakastan alkusoinnutusta. Olen imarreltu jos kukaan on huomannut että jotkut postini ovat saaneet alkusoinnutuksesta osakseen melko näppäriä esimerkkejä — mutta siitä en tee omaa kategoriaa, ne ovat paljon mukavampia jos niihin törmää muuten vain. Alkusoinnutukseni ei ole siinä mielessä aivan täysiveristä, että yleensä vain yksi ensimmäinen kirjain sointuu seuraavan sanan (joskus peräti kolmannen ja neljännenkin sanan) kanssa ja nekin ovat useimmiten konsonantteja. Hion kuitenkin taitoani parhaani mukaan. Ehkä vielä joskus voin kirjoittaa täysin alkusoinnutetun blogimerkinnän.

Ja asiaan. Olen tähän asti käyttänyt vain hyvin harvoin WordPressin tarjoamaa ”More” -linkkiä posteissani, koska näyttäisi vähän siltä, että tietyt RSS-feed readerit (onkohan sana kelpo?) eivät näytä More-linkkiä ja saavat aikaan sen valheellisen vaikutelman kuin postini loppuisi siihen missä kyseinen linkki on. Ellen sitten itse kirjoita jotain sellaista kuin, ”lisää linkin takana; muista klikata viestin otsikkoa jos More-linkki ei käyttämässäsi kanavassa näy–>”, mikä on mielestäni naurettavaa. Hah hah hah.
Valitettavasti minulla on taipumus kirjoittaa mittaviakin sepustuksia, mikä vuorostaan tekee blogini etusivusta …vähemmän siistin. More-linkin käyttäminen on kuitenkin käynyt sen verran vastenmieliseksi, että nyt jättipitkien postien kanssa etusivulla on vain elettävä. Siksi laitoin Recent Posts -listan sivupalkkiini. Näkeepähän yhdellä silmäyksellä ainakin otsikot samalla sivulla olevista posteista. Edes jotain helpotusta.

Jotkut saattavat ihmetellä, onko muka niinkin laiskoja ihmisiä, etteivät ne jaksa scrollata muita posteja katsomaan jos ensimmäinen on pitkä kuin metrilaku. Heille vastaan: todella! Ainakin minä!

Sitten jotain piristävää:

Top 5 järjetöntä pelkoani

1. Näkymättömän auton alle jääminen (Ei auta vaikka kuinka katsoisi oikealle ja vasemmalle ennen tienylitystä)

2. Kuoliaaksi pakkosyöttäminen (Niin kuin hanhet joiden maksasta tehdään foie gras’ta)

3. Suomi julistetaan monarkiaksi

4. Törmäystestinuket heräävät eloon ja toteuttavat kauan kaipaamansa koston istuttamalla ihmisiä väkisin autoihin jotka sitten syöstään tappovauhtia vankkaa seinää päin

5. Olen hitaasti kuuroutumassa