Voihan… Ikäväkseni ilmoitan että lauantain takauma viivästyy edelleen. Siis kyllähän se tulollaan on, mutta siitä päivästä on todella paljon kirjoitettavaa, ja sitä paitsi syksyiset puuhat, kuten keksien paistaminen, lukeminen, neulominen, työt (konseptipiirtämistehtäviä on lisää, varsin jännittävää) ja Kansalaisopiston mallipiirustuskurssi pitävät liikenteessä.

* * *

Neulominen: rentouttava joskin riippuvuutta aiheuttava meditoimiskeino syys- ja talvi-iltoina. Telkkarin katsomiseen yhdistettynä sen vaikutus on kovin. Aloitin sen viime talvena, jolloin valmiiksi tulivat pipo, lapaset ja kaulahuivi, jotka kaikki annoin joululahjoiksi. Tänä syksynä taas olen tehnyt itselleni jo yhden pipon. (Erittäin hassu ilmestys, jossa on turkismaista valkoista pörhelöä reunoissa ja edessä. Tulee olemaan hyvä karaistumisharjoitus pitää sitä päässään ihmisten ilmoilla.) Mutta koska alkoi näyttää huolestuttavasti siltä, että tekisin pelkkiä pipoja koko talven, ostin ensimmäistä kertaa elämässäni neulelehden, mikä kielii jo aika vakavan addiktion alusta. Mutta jos kerran neuloo illat pitkät, niin kai sitä saman tien voi tavoitella jotain suurempaa (villapaita). Ensin kuitenkin teen pörhelöpipoon matchaavat lapaset, kun samaa lankaa jäi yli.

* * *

Kansalaisopiston elävän mallin piirustus ja maalaus -kurssi: alkoi perjantaina. Viimeksi piirsin elävää mallia KuMussa kai ekana ja tokana opiskeluvuonna, eli oli jo korkea aika verestää näitä mittaamattoman tärkeitä taitoja. Sitä paitsi arvelin kurssilla syntyvän hyvällä tuurilla muutamia näyttäviä tekeleitä portfolioon (isoja töitä ei jostain syystä tule tehtyä kotosalla omissa oloissaan juuri koskaan), eihän sitä tiedä mihin taidenäytteitä vaativaan tilanteeseen tässä vielä hakeudutaan. Ja tietenkin se on lisäksi kivaa.

Kansalaisopisto oli vielä vuosi pari sitten Työväenopisto, kaipa siellä ei sitten enää käy kovinkaan paljon työväkeä… Ainakin elävänmallinkurssillani (joka ei suinkaan ole lajinsa ainoa) oli enemmistö vanhuksia. Mummelit piirsivät minut kumoon ja niillä oli omat liidut ja litoposteritkin mukana — olin oikeastaan lievästi yllättynyt/harmistunut, että materiaaleja ei saanutkaan kurssin puolesta, mutta noh, eipähän tarvitse käyttää iät ajat kiertäneitä räjähtäneitä säämisköitä jne. Onneksi olin tuonut kaiken varalta lyijärisetin ekalle tunnille, ja paperin sain paikalliselta hyväntekeväisyyshenkilöltä. Muuten kaikki sujuikin sutjakasti.

* * *

Gary Oldman esiintyy Nokian mainoksessa. Tämä on Nokialta mullistavan nerokas veto, sillä sen nähtyäni halusin heti ostaa Oldmanin mainostaman tuotteen, enkä edes huomannut mikä hitto se oli.

* * *

Sanomalehti Keskisuomalaisen piristävintä tarjontaa ovat Marko Ahosen televisioarvostelut. Ne yksinkertaisesti tekevät aamusta paremman. Muutama lähimenneisyyden mieltälämmittävä lainaus (eivät valitettavasti sanatarkkoja — en jaksa tehdä perusteellista tutkimusta):

Jos elokuva näyttää Alfred Hitchcockin amfetamiinitripiltä, sen on luultavasti ohjannut Brian De Palma.

[Vertical Limitin] suurin virhe on ollut ottaa vuorikiipeilijän rooliin Chris O’Donnell. Miehen ei voisi uskottavasti kuvitella kiipeävän edes vessanpöntölle.

Hyvä esimerkki [Herrasmiesliiga -elokuva]n asenteesta on Venetsiaan sijoittuva autokohtaus: takaa-ajo olisi voinut tapahtua ihan missä maailmankolkassa tahansa, ja käsikirjoitus valitsee kaupungin, jossa ei ole teitä eikä autoja.

Big Brotherista valittaminen on aivan yhtä turhanpäiväistä kuin sen katsominen.

* * *

Puhelinmyyjät ahdistelevat minua jääräpäisesti. Minulle on soitettu niin monta kertaa ja pilattu niin monta itselleni omistettua hetkeä, että nykyisin olen puhelinmyyjille suorastaan veemäinen. Itsepähän soittivat MINULLE. Jos niillä on olevinaan oikeus häiritä minun ylhäisyyttäni törkeästi pyytämättä, minulla on totisesti oikeus solvata niitä pyytämättä, mistä joillakin niistä on jopa otsaa loukkaantua. Harvalla tosin — puhelinmyyjät ovat törkyä ja tietävät sen. Yksi yksinäinen hyvä puoli puhelinmyyjissä onkin tietysti se, että itsensä voi hetken tuntea heitä niin paljon paremmaksi.

* * *

…Toisin sanottuna, elämässäni tapahtuu, vaikkakaan ei mitään kiinnostavaa. Pakko laittaa vauhtia niihin takaumiin…