Tällaista lomanjälkeistä lärpätystä.

* * *

Pakko myöntää, että olen yksi paljonpuhutuista ”jouluihmisistä” (sanasta tulee mieleen kauhuelokuva, vaikka kyllä mulla pyörii aatokset kauhuelokuvien ympärillä muutenkin, sattuneesta syystä. …”The Christmas People” brrr…) mikä lienee pääteltävissä blogin tämänhetkisestä ulkoasustakin.😉

Rakkauteni joulua kohtaan ei sukeudu uskonnollisista syistä. Kiitos sulle Jeesuksemme, kallis vapahtajamme, kun sä tulit vieraaksemme ja keksit joulun. Teoriassa hatara (mutta käytännössä raudanluja) syyni juhlia joulua on, että kun joulu saapuu, tekee mieli juhlia. Jouluhan on lasten juhla, ja mikä minä olen ellen iso lapsi.

Olen perehtynyt myös jouluvihaajien argumentteihin, mutta ne eivät vielä ole vakuuttaneet minua. Kaupallisuus, stressi, epämiellyttävien sukulaisten pakkotapaaminen, rahanmeno, raataminen, pimeys, kylmyys jne. — kaikki vältettävissä. Paitsi pimeys ja kylmyys, mutta niitähän nyt ei voi dumpata joulun niskoille, kyllä ne tulevat muutenkin, oli joulu tai ei.
Monet kimpaantuvat joulun hehkuttamisesta välittämisen aikana, jolloin ihmisten pitäisi teeskennellä muistavansa lähimmäisiään — ”kun meidänhän pitäisi välittää joka päivä!” Mutta mikä ihmeen syy se on vieroksua joulua? Kai tällaisessa maailmassa pitäisi päinvastoin olla kiitollinen, jos on ihan koko joulu muistuttamassa siitä, että pitää välittää lähimmäisistä. Surullista joo, mutta minkäs teet.
Mutta aivan kuten minäkin olen immuuni joulun vastustajille, mikäpä heidänkään mieltään muuttaisi. Ja hyvä niin: maassa rauha ja ihmisillä vapaa tahto. (Ainakin toinen noista totta.)

5 ihanaa joululahjaa

1. Creative Zen Vision M (60GB) mp3- & videosoitin

On niin huippu, että eihän minun tarvitse tätä edes kehua.
Lahja tuli kaikkea muuta kuin yllätyksenä, sillä vertailin viikkokaupalla eri ämppärisoittimia ja pähkäilin mikä olisi minulle ehdottomasti paras vaihtoehto. Otin huomioon vertailussa peräti iPoditkin, vaikka en pidä niistä, piste. Näin kuluttajalampaan logiikalla sellaisen ostaminen tuntuisi virran mukana ajautumiselta, vaikka luoja tietää että ei Creativellakaan mitenkään huonosti mene liikevaihdon kannalta. Onneksi jopa puolueeton vertailu, niin puolueeton ja niin laaja kuin suinkin kykenin suorittamaan, osoitti, ettei minun tarvitse vieläkään turvautua iPodiin. Nyt kun värkki on oikeasti hallussani… tuntuu kuin deitti-ilmoitus ois tuonu superpotin kotiin.

2. Se, että Neloselta kävi käsky, että AMERICA’S NEXT TOP MODEL (Huippumalli haussa) on 8.1. uusin jaksoin alkava!!! Älkää nyt heti käykö tuomitsemaan. On monta syytä rakastaa tappohauskaa, karmivaa AnTM:ää. Syitä joista taatusti kirjoitan sitten kun nämä Suomessa näkemättömät jaksot alkaa.
Onhan se noloa paljastaa seuraavansa yhtään mitään tositv-sarjaa, mutta toisaalta voin puolustuksekseni sanoa, että todellisuus on kyllä näiden mallien maailmasta kaukana.

3. Tajuttoman tyylikäs ja ergonominen lattemuki, sopii käteen kuin nappi silmään

4. Disney Days -kalenteri

5. Kiloittain suklaata. Ei siihen kyllästy. Vaikka luulis kyllästyneensä niin vartin päästä tahtoo heti lisää. Eli hyvä että sitä riittää.

Muita ihania lahjoja olivat jouluisen punainen radio, kissapatsas, standardit kylpy- ja ihonhoitotuotteet, lukuisat leffaliput ja kerrasto joka on omiaan lumiurheiluun — jos tänne joskus oikein luntakin saadaan. Oli muuten muistaakseni ensimmäinen kerta elämässäni kun jouluna ei ollut lunta.

* * *

Ei lahjojen hinnalla OIKEASTI OLE mitään merkitystä. Ei annettujen eikä varsinkaan saatujen. Niinhän sitä luulisi, että kyseinen sanonta on keksitty yksinomaan lohduttamaan perheen lapsia kun nämä ostavat äitykälle ja isukille vuosi toisensa jälkeen alennus-cd-levyjä, esim. klassisen musiikin kokoelmia, tai virkkaavat muhkuraisia patalappuja, mutta uskokaa, se on totisinta totta. Esimerkiksi yksi parhaista lahjoista joita olen saanut (en nyt mene vannomaan sainko sen jouluksi vai syntymäpäiväksi) oli pieni, pehmeä, kannettava cd-kotelo kahdellekymmenelle levylle, eikä se varmaan voinut maksaa jossain Tiimarissa kuin muutaman euron. Tarkkanäköiseltä ystävältä sen sain, aikana jolloin mp3-soittimet eivät vielä kaunistaneet katukuvaa ollenkaan näin tiheään ja jolloin vuorottelin Kuopio-Jyväskylä -bussimatkallani noin kahta cd:tä Discmanissa. Sain ensimmäisen mp3-soittimeni vajaat kaksi vuotta sitten (sekin oli Zen), mutta sitä ennen yksikään saamani lahja ei ehtinyt olla pitempään ja ahkerammin käytössä!
Myöskin Saksassa asuvalta tädiltä joka joulun alla tuleva pontevasti kuplamuovilla topattu postipaketti saa aina yhtä hyppelyksiin, paljastuipa sisältä sitten sukkapari tai kuusenkoriste.

Tämä ei tietenkään tarkoita, että rakastaisin Zen Vision M:ääni hiukkaakaan vähemmän.

* * *

Maailmankirjat ovat sitten menneet sekaisin: puhtaasti Saturday Night Live –vierailujensa perusteella Justin Timberlake on onnistunut saamaan sympatiani puolelleen. En ikinä ole ollut kiinnostunut Timberlaken musiikista, ja lisäksi pidin häntä vastenmielisenä — mutta se on ollut sen verran huvittava SNL:ssä, kolmessa jaksossa, joista kahdessa hostina, että eihän mies voi kokonaan kelvoton olla. Uskomatonta (että sanon tämän) mutta totta: ei hän ole paska laulajakaan.
So GIVE IT ON UP FOR HOMELESSVILLE.