Haiku!

Potkin paakkua:
”Suomi on ihana maa
kun lunta sataa.”

* * *

Ja aiheeseen.

Janice Dickinson pelottavine povineen ja kylähullun tokaisuineen ei enää istu America’s Next Top Model:in tuomaristossa. Korvaaja Twiggy ei ole vielä onnistunut tekemään vaikutusta.
Voiiiii… Janice oli numero kakkonen ”Top 5 syytä pitää ANTM:stä” -listallani. Mitenkö lista muuttui? No:

Top 5 syytä pitää America’s Next Top Model:ista

1. Makeover day!!! Nyt hiotaan joka lyylin uusi tyyli. ”Ei mua haittaa vaikka tekisitte mun tukalle mitä! Ihan oikeesti. Tehkää millanen vaan, mä oon valmis. …APUA MÄ NÄYTÄN IHAN POJALTA!”
Se että joku itkee oikeasti hiustensa menetystä on ekstaattisen huvittavaa, ja vielä huvittavampaa ironian enkelkuoron säestämänä.

2. Pimahtaneet kuvausten teemat, ja kaikki tehtävät jotka edellyttävät yhtikäs mitään näyttelemiseen liittyvää. Cockney-aksenttia pahoinpitelevien ”kukkaistyttöjen” muisteleminen saa vieläkin röhähtämään nauruun.

3. ”Her fellow contestants mistakenly diagnosed her condition as a highly contagious flesh-eating virus.”
Edelleen yksi järjettömimmistä asioista, joita mallit ovat kuvitelleet osaavansa tehdä: diagnosoida toistensa sairauksia. Diagnosoida! Hyvä kun osaavat pukea itse vaatteet päälleen! Silkka absurdius tekee tästä yhden sarjan hienoimmista hetkistä. Ja se kiteyttää erään erittäin tärkeän syyn sarjan (tai tosi-tv:n yleensä) suosioon: sitä vain tuntee olevansa niin hemmetin paljon parempi noita telkkarin tolloja.

4. ”Pack yo’ bags, y’all, you’re going to Milan/Tokyo/Tyra’s backyard in LA!”
Taas vaihtoivat huonompaan: show muutti pari kautta sitten Nykistä Tyran takapihalle Los Angelesiin. Mutta kausi paranee aina, kun rimppakintut matkustavat ulkomaille ja pällistelevät esim. Pariisia kuin se olisi ulkoavaruutta, väistämättä iskevät (tai palkkaavat) itselleen paikalliset iltaheilat ja kälättävät kilpaa kameralle miten outoja erimaan elävät ovat, ja lähes aina eksyvät jossain vaiheessa. Mahtaa sarjan kuvausryhmällä olla hauskaa.

5. Kilpailijoiden alhainen kritiikinsietokyky SEKÄ tuomareiden harhaanjohdetut käsitykset omasta vaikutusvallastaan.

Janicen lähdön lisäksi pari viime kautta ovat olleet muutenkin löysiä, vaikka onhan ANTM edelleen tositv-roskan aatelia.
Esimerkiksi Jay Man-ew-elin päästyä suunnittelemaan muotikuvauksia jokainen malli, olipa luonnossa sitten kuinka kaunis tahansa, näyttää kuvissaan mielipuolen räsynukelta. Siis Lluvyn ”Kalat”-meikki viime kaudella?! Heti kun näki ne tarrasuomut sen naamassa, tiesi että nyt pudotusuhka pamahtaa koska kukaan ei pystyisi näyttämään hyvältä niiden alta. Ihan ilman omaa syytään. Selvää sabotaasia. Ja silloin kun Tokiossa kuvattiin toissakaudella niitä ihmeprätkäkuvia, mallit olivat kuin pellejä. Pulskia pellejä mehiläisraitaisissa sukkahousuissa.
Jay Man-ew-el on joko sadisti, pelkästään tampio, TAI sitten salaa ilmiömäinen televisionero, sillä moista on niiiiiin turkasen kivaa katsoa. Olisihan se tietysti kilttiä välillä antaa tytöille mahdollisuus näyttää hyviltä — kuvaukset ovat hullunhauskoja, mutta lopputulosten katseleminen synnyttää poikkeuksetta myötähäpeää. Paitsi jos tuomaristo keksii niistä jotain huvittavaa sanottavaa, joka, onnea vaan yritykselle mutta ilman Janicea taistelu on jo puoliksi hävitty. Onneksi mallit kykenevät lopulta aina olemaan niin …hurmaavia omia itsejään tuomaroinnin aikana, että kaikki säälintunne heitä kohtaan katoaa, ja ensi viikolla on taas helppoa nauttia heidän nöyryytyksistään.

On tää niin tätä, että siihen ainoaan realitysarjaan, johon olisin hitusenkaan kiinnostunut osallistumaan, mulla ei ole mitään mahdollisuuksia päästä. En nimittäin a) ole pitkä ja laiha, b) ole riidanhaluinen syömishäiriöinen sosiopaatti, enkä c) järkkää kärpäsistä härkäsiä. En osaa edes vakuuttavasti näytellä tuollaista. Tämä voi herättää kysymyksen: miksi sitten ylipäätään haluaisin America’s Next Top Modeliin (ja nimenomaan Amerriikan Huippumalliin, ei kesyyn suomalaiseen versioon)? Vaikea vastata. Toisaalta haluaisin siihen siksi, että se on niin murskaavan viihdyttävä, toisaalta taas en itse yltäisi kyseisessä ohjelmassa läheskään samaan viihdyttävyyteen kuin sekoboltsit joita siihen yleensä päästetään. Mutta ne tehtävät ovat niin järjettömiä että haluaisin kokeilla. Eikä se lyhyt kosketus luksuselämäänkään pahaa tekisi. Asuintoverini olisivat tietysti aika tillintallin, mutta kai niitä hetken aikaa kestäisi. Antaisin lisäksi stylisteille kirjaimellisesti vapaat kädet — sinä päivänä kun näette minun itkevän tukkani leikkaamista saatte mätkäistä minua kaljuun kaaliini. Sitä paitsi minua kieltämättä pikkiriikkisen kiinnostaa mitä joku ammattilainen tekisi jos saisi rakentaa minusta minkänäköisen haluaisi. (Eihän sitä lookia ole pakko säilyttää jos se ei miellytä!) Koettaisin myös taputtaa Jay Man-ew-elin päälakea nähdäkseni, lävistäisikö hänen piikkitukkansa kämmeneni.

* * *

ANTM:n old school -faneille tiedoksi: ykköskauden todellisella staralla, finalisti Elyse Sewellillä, on LiveJournal-blogi! SINNE!

Toinen kätevä linkki on http://www.televisionwithoutpity.com, jonka ANTM-recapit (onko recapille suomenkielistä nimeä?) …ööö, jaksoarvostelut ovat ihan vitsikästä luettavaa, sekä yksityiskohtaisuudessaan hyödyllisiä jos joku jakso jää näkemättä. Jos et halua spoilautua, älä vilkuile uusimpien jaksojen kuvauksia.

Oi suloinen turhuus! 😀