Maineen maukas mittari

Tämä ei enää ole mitenkään ajankohtaista, mutta on pitänyt niin kiirettä tiedät-minkä parissa että hädin tuskin jaksaa kirjoittaa! Siis: Runebergin päivä. Sehän oli 5.2. Runebergin päivä on minulle rakkain kaikista suomalaisten merkkihenkilöiden päivistä. Varsinainen syy tähän (vaikka Runeberg on päivänsä ansainnut) ovat runebergintortut, joita syön merkkipäivän hujakoilla niin paljon kuin suinkin ehdin, sillä sen jälkeen niitä pitääkin taas odottaa vuosi…
Eiköhän konditoria valmistaisi niitä tilauksesta vaikkapa jouluksi?

Täytyy sanoa, että herkullisen leivonnaisen nimeäminen henkilön mukaan on mahdollisesti PARAS tietämäni tapa juhlistaa tämän muistoa.
Takaumassa ”Holy Trinity, Batman!” mietin ohimennen miten mahtaisin toivoa lähimmäisten muistavan minua, kun aika minusta jättää. Miettiminen on päättynyt. Ottaisin empimättä ennemmin oman nimikkoleivonnaisen kuin esimerkiksi hautakiven, patsaan, laulun tai peräti pyramidin. ”Linjamaleivos.” (Tuohan kuulostaa jotenkin sotilaalliselta.) Tai ”Reetan rullapulla.” Jätän asian pitkällisemmän pohtimisen jälkipolville. Jotain tosi hyvää sen kuitenkin pitäisi olla. Runebergintortun viitoittaman tien mukaan sen pitäisi olla jotain mistä itse pidän — mutta kun kaikella syömälläni on jo nimi. No, kaikkea ei voi saada.

* * *

Ilouutinen! Olen muuttamassa! Löysin pienen, mutta silti minulle tarpeeksi tilavan, huokean yksiön loistolokaatiosta Pitkäkadulta vastaamalla juuri ennen Runebergin päivää Kesarissa olleeseen ilmoitukseen, ja kaikki kävi hämmästyttävän nopeasti: samana sunnuntaina kun soitin ja kyselin kämpästä pääsin jo katsomaan sitä, havaitsin sen tarkoituksiini lähes täydellisesti sopivaksi, ilmaisin kiinnostukseni ja tiistaina sain kuulla olevani uusi vuokralainen. Asunto on vapaa maaliskuun alusta.

Kuten olen kertonutkin, olen aina silloin tällöin vaalinut ajatusta hankkia kämppis, sillä eläisin niin kovin kovin kovin mielelläni Spaced –sarjassa. Mutta fiktio on fiktiota, ja todellisuudessa pidän loppujen lopuksi niin tiukasti kiinni omasta rauhastani ja säännönmukaisen epäsäännöllisestä päivärytmistäni että pyörisimme varmaan kämppiksen kanssa vain toistemme jaloissa. Tulevaisuus on kuitenkin aina hämärän peitossa.

Ainut huono puoli jonka olen uudesta asunnostani ehtinyt äkätä on uunin pieni koko: sinne ei mahdu Grandiosa-pannupizza kokonaisena.

* * *

Lisäksi: juuri vähän aikaa sitten Assassination Vacation :in kuunnelleelle tämäniltainen Yle Teeman elokuva Dallasin surmanluodit osuu juonikuvauksensa perusteella sopivaan saumaan. Kyseessä on 1890-luvun Dallasiin sijoittuva länkkäri jossa tutkitaan presidentti Garfieldin murhaa samaan tapaan kuin JFK:n murhaa. 😯 Ainakin lukemani mukaan — luin siitä vain pari lyhyttä arvostelua, joten ehkä puhun läpiä päähäni. Mutta Garfieldin tarina (AV :n ansiosta) tuoreessa muistissa tämä kaksi salamurhaa rinnastava omituisen kuuloinen elokuva lienee pakko katsastaa.

Hankalaa vain, kun maanantai-illan aikatauluttaminen käy jo muutenkin työstä! Toosan täydeltä tulee namia. Ja esimerkiksi My Name Is Earl ia en ole nähnyt viikkoihin koska koko muu talonväki haluaa juuri SILLOIN katsoa uutisia, vaikka uutiset tulevat kymmeniä kertoja päivässä, jääpäjääpä… Voi Vesuvius että kyllä muutto kannattaa.
Okei, okei, valitus loppu. 😉

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s