…Hyvästä syystä.

Varoitus: Ihan turhaa.

Ai niin, ja sisältää pari spoileria Blade –elokuvalle. Ehkä Ghost Riderillekin. Aina niin vaikeaa arvioida niiden tärkeyttä, mutta ei kai voi olla liian varovainen.

* * *

Kävin noin viikko sitten katsomassa Ghost Riderin. Tykkäsin siitä aivan KAUHEASTI. Se oli JUURI oikealla tavalla hölömö.
Joitakin elokuvia katsoo näin: ”Voi aaaarrrrgh että tää jaksaa olla hölömöö…” ja Ghost Rideria katsoin näin: ”Tää on niin hölömöö — ihan mahtavaa!”

Loppua lähestyvässä kohtauksessa, sielujen syöksähdellessä pahiksen läpi, näin väistämättä mielessäni lähes identtisen melkein-loppu-kohtauksen… Nimittäin ensimmäisestä Blade -elokuvasta, joka on — no sanoisin että ihana. Blade kakkonen oli yhdentekevä ja Blade: Trinity niin huonolla tavalla hölömö, että aivan kimpaannuin. Ensimmäisen Bladen sen sijaan olen nähnyt monen monta kertaa. SE jos mikä on oikeanlaista hölömöyttä.

(Bladen ja Ghost Riderin yhtäläisyyksiähän voisi suorastaan summata hölömöyden lisäksi: niissä on pretty-boy -pahis molemmissa; Donal Logue esiintyy molemmissa — Bladessa pahiksena, GR:ssä hyviksenä; Donal Loguen roolihahmo kuolee molemmissa; sielujen/aaveiden suhinaa (pahiksen läpi) molemmissa. Niin ja molemmat perustuvat sarjakuvahahmoon, kumpaakaan sarjista en ole lukenut enkä oikeastaan hingu lukeakaan, ja silti oon hölömönä molempiin leffoihin.
On niitä varmaan lisääkin, mutta nyt ei jaksa. Ehkä edittiä myöhemmin.)

Tänään taas kävin katsomassa elokuvan 300, joka ei ollut hölömö.
300 oli kyllä kaunis, vaikkei nyt henkilökohtaiselle suosikkilistalleni päätynyt. Teknisesti se on kai jo tässä vaiheessa elokuvavuoden merkkitapauksia, mutta ei tullut mieleenikään että pitäisi katsoa se joskus uudestaan, eikä se herättänyt minussa mitään sen suurempia tunteita… Paitsi pitemmän päälle pisti hidastusten käyttö kaivelemaan niin hemmetisti. [Oumaigaad toi lausehan melkein rimmaa ja alussa on neljän sanan heikko alkusointu, jipii!] Taistelukohtauksissa ne olivat aika paikallaan, muuten olisi mennyt hieno aseidenkalistelu ja veren tanssi suurimmaksi osaksi ohi suun ja ihan kaaokseksi, mutta muulloin alkoi vain tympiä kun noin minuutin välein hidasteltiin taas. Muilta osin se sitten oli vain semmoinen OK leffa. Ihan hieno geimi siitä tulee.

Että näin. Ghost Rider osui keskemmälle maalitauluani kuin 300. Seurauksena jokabloggaajan oikeus arvostella elokuvia ei tästedes koske minua. Nauttikaa te muut kun vielä voitte!😛

Tosiaan, yksi juttu vielä. Onko kaikissa antiikkihenkisissä elokuvissa kenties sama naispuolinen jodlaaja taustalla? Historiallisesta autenttisuudesta viis, moinen musa ei kyllä enää potki yhtään. Se ärsytti jo Gladiaattorissa, eikä tilanne ole siitä pitäen ainakaan parantunut. 300 oli oikeilla jäljillä industrialteknopärpätyksensä (mainitsinko, ettei minulla ole myöskään musakriitikkokorttia?) kanssa, kunpa vain ulina olisi uskallettu jättää kokonaan pois. Se on kohta vaarassa saada minut vierastamaan sinänsä aika kelpo lajityyppiä.
Pärpätys on tietenkin sitä, kun särökitara menee ”pärrr-pärrr, pärrr”.