Perjantaina tunnit jatkuvat animoinnilla. Kurssin opetukseen kuuluu heinäkuun aikana mallipiirustusta/muuta piirtämistä Sarita-nimisen opettajan kanssa tiistaisin ja torstaisin; animointia taas on ma, ke ja pe. Ihan kuin tää ei ois ollu kivaa jo muutenkin, animoinninopettajamme Darren, jolla on polvi paketissa ja rutikuiva huumorintaju (huom: tuon on siis tarkoitus olla kohteliaisuus eikä mollaus), näyttää hirmulaihalta versiolta Will Arnettista.

Jokaisella kurssilaisistamme on oma piirtämispöytänsä, jossa on sellainen pyöritettävä alusta valopöydän päällä (en oikein osaa selittää tätä, pitää ottaa kuva jossain vaiheessa). Alustassa on tapit, joihin rei’itetyt paperit asemoidaan, jotta paperikasa pysyy tarkasti paikallaan. Yksi animaatiofreimi piirretään paperille, jonka päälle sitten asetetaan toinen paperi jolle piirretään seuraava freimi, käyttäen apuna valopöydän ansiosta näkyvää edellistä freimiä jne. Papereita voi rei’ityksen ansiosta jossain määrin selata jo valopöydällä, jotta saa jonkinlaisen käsityksen siitä miltä valmis animaatio tulee näyttämään. Valmis animaatio kuvataan luokkahuoneen sivustalla olevassa tietsikkakomerossa DigiCel Flipbook -ohjelmalla. Flipbookilla on myös mahdollista pidentää freimien kestoa ja muuta sellaista.

Eka tehtävämme oli siis animoida pomppiva pallo; tänään annetaan tehtäväksi animoida kolme eri tavalla putoavaa esinettä. Yksi on höyhen, toinen kanuunankuula ja kolmannen saamme valita itse. Darren luennoi ensin höyhenen liikkeen kaarista ja käyttää esimerkkinä paperin pudottamista. Olemme jo keskiviikkona käsitelleet animoitavan esineen vauhdin kiihdyttämistä ja hidastamista, ja Darren kehottaa meitä turvautumaan omaan havainnointikykyymme siitä, missä kohden monimutkaista liikerataansa höyhen/paperi kiihdyttää ja missä kohden hidastaa.
”Yrittäkää saada se putoamaan niin luonnollisen näköisesti kuin pystytte.” Sama juttu kanuunankuulan kanssa. ”Painava kuula ei pomppaa maasta, se vain tärähtää, eikä niin tiivistä objektia muutenkaan animoida samalla tavoin kuin pomppivaa palloa: painavaa objektia ei yleensä kannata venyttää. Mutta jos animaattori ei voi käyttää venytystä, miten hän saa eri freimeihin overlapin [overlap = kuvien limittäisyys, joka luo illuusion objektin liikkumisesta]?” Saamme kuulla, että tässä vaiheessa on pakko käyttää ns. sotkemista, esimerkiksi vauhtiviivoja tai varjoja. Viivat pitävät huolen overlapista edellisen freimin kanssa.
Darren piirtää esimerkin putoavasta kuulasta ja vauhtiviivoista, joista tulee kiireessä vinoja. ”Sovitaan että toisessa freimissä tuulee.”

Höyhenen kanssa on kätevää harjoitella myös ”kameraa lähestyvää” liikerataa. Minulla on kivaa animoidessani höyhenen silmukoimaan ilmassa, vuoroin lähellä kameraa, vuoroin kauempana. Kanuunankuulankin animointi sujuu hyvin. Kolmanneksi esineeksi valitsen lyijykynän, koska se poukkoilee niin ennalta-arvaamattomasti edestakaisin kun se koskettaa maata (kyllä, katson mallia omasta tippuvasta kynästäni).
Päivä on mahtava.

Tyler pyytää mua ja Yis’tä (Yis lausutaan ”Jii”) tänä iltana keskustaan kuunteleen bändiä nimeltä My Gay Husband.

Tutustuimme, kun yltiösosiaaliselta vaikuttava Tyler kysy ekan päivän tuntien jälkeen mua ja amerikkalais-aasialaista Yitä kaljalle, ja meillä olikin silloin tosi kiva iltapäivä (vaikka mainitsen jo nyt, että eräs Tylerin suosikkipuheenaiheista tuntuu olevan ”(siellä-ja-siellä) on tosi hyvännäköisiä naisia”: ”Pohjois-Vancouverissa on paljon enemmän hyvännäkösiä naisia ku keskustassa. Varmaan siks ku tää on niin mäkinen paikka, kaikkien pitää olla hyvässä kunnossa”. Mutta muuten Tyler on kyllä mukava heppu ja sitä paitsi aika hyvä piirtäjä). Ollaankin sitten enimmäkseen hengailtu koulussa kolmistaan.

Kolmikkomme tapaa iltayhdeksältä Lonsdalen satamassa. Pohjois-Vancouver on tavallaan ihan oma kaupunkinsa, ja sen sekä keskustan välillä on kaistale merivettä, jonka yli kulkee ”SeaBus”, lossintapainen. Me asumme kaikki Pohjois-Vancouverin puolella, mutta Tyler on juuri muuttanut sinne keskustasta, joten hän toimii oppaanamme melkein kaikissa asioissa — olemmehan sekä Yis että minä molemmat vasta äskettäin maahan saapuneita.
Meille käy kyllä niin että matka keskustaan kestää liian kauan — joudumme ensin odottamaan SeaBusia parikymmentä minuuttia, sitten bussia keskustanpuoleisesta satamasta vielä keskustampaan. Kun tulemme määränpäämme Richard’s on Richards -klubin ulkopuolelle, on kello lähes kaksitoista ja jono on kauhea. Päätämme ettei näin myöhään enää kannata maksaa sisäänpääsymaksua vaan yksinkertaisesti menemme johonkin syömään ja odottamaan noin tunnin päästä lähtevää viimeistä SeaBusia. Tyler ohjaa meidät The Templeton -nimiseen dineriin, josta saa ”tosi hyviä burgereita, ja sit ne näyttää aina maanantaisin elokuvia!”
The Templetonin ruoka todella on hyvää ja annokset isoja; minä tilaan Creamsicle -pirtelön ja pekonipurilaisen, joka on uskomattoman mehukas. Yis ottaa kanateriyakileivän ja Tyler ranskikset ja Mars-patukkapirtelön (??). Pidän paikasta.
Vaikkemme päässeetkään keikalle, emmekä loppujen lopuksi myöskään juoneet mitään, meillä on viihtyisä loppuyö; keskusta on energinen ja vaikka porukkaa on paljon liikkeellä, on kumman hilpeä ja turvallinen olo. Jotenkin sovimme lähtevämme huomenna elokuviin Tylerin kaverin Grantin kanssa. ”Eikä teidän tarvii huolehtia viimesten SeaBusien lähtöajoista, ku Grant voi heittää meiät kotiin kuinka myöhään tahansa!”

Minua tosin epäilyttää Tylerin elokuvavalinta, Transformers, mutta hän sanoo että voimme ehkä sen jälkeen hiipiä maksamatta katsomaan Die Hard nelkun, ja tämä herättää uteliaisuuteni siinä määrin että päätän lyöttäytyä mukaan.
”En ookaan ikinä menny maksamatta leffaan.” Suomessahan se oiskin melkein mahdotonta, mutta muutamissa lukemissani jenkkiläisissä nettisarjiksissa se ainakin on yleinen käytäntö, eli en ole täysi ummikko tavan suhteen. Mietin vain kuinka vaikeaa se olisi. Ei sillä että aikoisin ottaa sitä tavaksi, mutta olen utelias. Miten semmoinen temppu oikein toimii?!
”Se on aika helppoo kunhan ei herätä liikaa huomiota”, Tyler sanoo.
Sitä paitsi haluan nähdä missäpäin ja millaisia Vancouverin leffateatterit ovat. Tulen varmasti käymään elokuvissa aivan sutena täällä ollessani.