Sunnuntaiaamuna pesen ekan kerran täällä koneellisen pyykkiä. En tiedä meneekö kaikki oikein (pesukoneen ohjeita ei löydy), mutta t-paidat tulevat puhtaiksi, osa muusta pyykistä taas ei ihme kyllä suostu puhdistumaan. Ensi kerralla pitää pyytää Chrisiä (vuokraemäntääni) antamaan vinkkejä tän koneen käytöstä.

Haluan mahdollisimman pian ottaa selvää elokuvissakäyntimahdollisuuksista omassa kaupunginosassani, ja tsekkaan ilmaisjakelulehti Georgia Straightista Pohjois-Vancouverin teatterit. Eilisen Esplanaden lisäksi löydän tähän hätään vain yhden: Park & Tilford, joka onkin sopivasti kouluun menevien bussien reitin varrella. Katson siis mitä siellä esitetään. Eilisen perusteella haluaisin ihan piruuttani kokeilla, pystynkö todella livahtamaan kahteen elokuvaan maksamalla vain yhdestä. Onhan se väärin, mutta tilaisuus tekee varkaan. Park & Tilfordissa menee kuusi tai seitsemän leffaa. Minua kiinnostavat eniten Sicko, Evan Almighty ja Die Hard nelkku. Päätän mennä katsomaan Sickon ensin, ja tilanteen salliessa perään Evan Almightyn. (Myöhemmin ensi viikolla on silti ihanpakko käydä keskustassa katsomassa Hot Fuzz ja Eagle vs. Shark !)

Park & Tilford paljastuu ulkoilmaostoskeskukseksi, jonka yhteydessä on jonkinlainen kasvitieteellinen puisto/puutarha jonne on vapaa pääsy. Ilma on ihana tutkaillessani ostoskeskusta, ja puutarhasta kiemurtelee huikea kukkien tuoksu. Pakko tulla tutustumaan siihen paremmalla ajalla.

Ostan leffalippuni, menen aulaan ja ostan tötsän popkornia. Medium-tötsä on järkyttävän iso. Ensi kerralla pienempi. Olen aikaisessa, joten saan valita istumapaikan lähes vapaasti. Park & Tilfordin istuimet ovat paljon mukavammat kuin Esplanaden, mutta teatteri on paljon viileämpi — elokuvan kestäessä käy selväksi, että vaikka pystyisinkin hiipimään Evan Almightyyn, en tällä vaatetuksella mitenkään voisi istua läpi toista leffaa heti tämän jälkeen.

En oikein tiedä mitä Sicko :n pitäisi saada minut tuntemaan. Eniten tunnen sääliä amerikkalaisia kohtaan, en tiedä oliko se Michael Mooren tarkoitus tätä leffaa tehdessään. Tarkoitus oli varmaan saada jenkit barrikadeille yleisen terveydenhuollon puolesta, ja jos niin on, en kuulu kohderyhmään eikä minun siis tarvitse huolestua koko jutusta. Mutta toiseksi eniten tunnen aiheetonta ylpeyttä Suomen terveydenhuollosta (aiheetonta siksi, etten itse ole pannut tikkua ristiin sen eteen. Tai hetkonen, olinhan mä tosin apteekissa töissä koko kesäkuun.) sekä melkein ilmaisista korkeakouluista — joissa kummassakin on sinänsä parannettavaa, mutta eivätpä sentään asiat ole puoliksikaan niin huonosti kuin USA:ssa. Kauhistuttaa, että suurkaupunkien sairaaloista todella tungetaan harva se päivä puolivallattomia potilaita taksiin ja sanotaan, että heitäs tää heebo kodittomien suojaan. ”Ei se kyl ite tiiä mihin me ollaan sitä laittamassa, ei taida muistaa omaa nimeäänkään, mutta ei me muutakaan voida!” Eli elokuva kyllä onnistuu liikuttamaan minua. Kannatti se katsoa. Kanadalaisyleisöä tietysti huvittaa osuus kanadalaisesta, joka fibaa amerikkalaisystävänsä olevan hänelle sukua jotta tämä vakavasti (ja kalliisti) sairastunut saisi nauttia Kanadan ilmaisesta sairaanhoidosta. Vaikkeivät kyseiseen huijaukseen pakottavat olosuhteet oikeastaan erityisen naurattavat ole. Naurettavat kylläkin.
Mooren täytyy sanoa olevan hyvä tarinaniskijä, ja vaikka monet mielikseen puhkovat reikiä hänen aiempien elokuviensa teorioihin minkä ehtivät, minusta vaikutti siltä, että Sicko esitti silkat faktat. Tietysti …mitentännytsanois… viihteellistetyssä muodossa, mutta kuka kumma voisi kieltää, että amerikkalaiset vakuutusyhtiöt pitävät sairaita ihmisiä menoeränä, joka on eliminoitava? Eikä tietenkään parantamalla, vaan aivan sananmukaisesti eliminoimalla — jättämällä systeemin ulkopuolelle tai jättämällä hoidotta. Ja jos ei vakuutusyhtiö korvaa hoitoa, sitä ei korvaa kukaan muukaan. Ja sit oot yksinkertaisesti sairaana ja kusessa.

Siis jälleen kerran, tässä maailmassa on ihmisiä, joilla on asiat huonosti. Minulla on tällä hetkellä asiat aivan loistavasti, ja roistomaisesti kieltäydyn tuntemasta oloani sen vuoksi huonoksi. Lähden teatterista ja päätän kävellä Park & Tilford Gardensin läpi. Superihana paikka! Tuun joku päivä tänne ottamaan kuvia — ostin matkani johdosta paremman digikameran.