Pelasta, auta, oi. Sade ei osoita heikkenemisen merkkejä. Ei huvittanut siinä tulvassa käydä viikonloppuna turistikohteissakaan. Lisäksi oli aivan mahdotonta, MAHDOTONTA, väistellä kotikadulla kävellessä asfaltille jostain ajautuneita etanoita.

Animaatiokurssin ensimmäinen puolisko lähestyy loppuaan, eli kiirettä pitää. Meillä päättyy Saritan ja Darrenin tunnit tämän viikon myötä (tietokoneanimaatiota tulee tilalle) ja kurssien tehtävät pitää siis saada valmiiksi viikon loppuun mennessä. Mulla on kaks isotöistä animointitehtävää kesken, kummatkin on erittäin kiintoisia, mutta aiheuttaa varmasti monta pitkää iltaa tällä viikolla…

* * *

My most sincere compliments to the chef, Mr Bird. Sunnuntaina kävin kattoon Ratatouille :n, josta kokonaisuutena sanon: Cars sanoisinko yhdessä A Bug’s Lifen kanssa ala-askelmalla, Ratatouille keskiaskelmalla, ja loput Pixar-leffat ylimmällä askelmalla. Mutta jos pelkästä visuaalisesta puolesta puhutaan, se kuitenkin oli ihan sitä Pixarilta odotettua: ensiluokkaista.
Minusta ainut elokuva jolle Pixar-elokuva edes voi hävitä on toinen Pixar-elokuva, eli ns. tavallisella leffamittapuulla Ratatouille on vahva ysi ja sinun täytyy käydä katsomassa se. Silmäkarkin lisäksi rakastin Peter O’Toolen roolisuoritusta, ja Will Arnetthan on aina herkkua.

Mikäpä sen parempi sadepäivän aktiviteetti kuin elokuvat? AAAH IHANAA.

* * *

Tänään oli mahtis koulupäivääääää… Aloitettiin dialoginanimointitehtävä. Tulkintani sai muutamankin kehauksen (”Okay, that’s just adorable. I like that.” Why, you big old softie, sir!). Ja kaikki ihmiset oli varmaan mökkihöperöityny sateen vuoksi, koska herja oli aika hervotonta.

”The monitor’s too close for you? Well, with any luck, it’ll dry your hair.”

”I specifically asked you to build me a go-kart — not a Ferrari.”

”But they told me if I became an animator I wouldn’t have to learn to read!”

”Roses are grey… Violets are grey… I’m dead and colourblind.”

”You narrowly missed me getting out of my scuba diving suit.”

”Hey, if that’s the boat he wants to be in…”

”You’ll be hunted down, like… well, a dog.”

Melkein voisin pillittää ajatellessani, että kesäkoulusta on enää puolet jäljellä. Mutta olen silti aivan mielipuolisen onnellinen, että päätin tulla tänne. Eli olen taas kerran kahdessa veneessä.

* * *

Reetan koko tähänastisen elämän prioriteetit kuuluvat täten. Ykkösenä: kaikki muu paitsi siivoaminen. Viimeisenä: siivoaminen.

Ihme (ja ikävä) kyllä tiskaaminen ja pyykkääminen potuttaa mua täällä vielä eksponentiaalisesti enemmän kuin kotopuolessa. Talouspuuhat on yhtä kidutusta ja kalliin ajan tuhlausta. Ja p****leen pyykki likaantuu aina vaan uudestaan. Aion ryhtyä syömään useammin ulkona. Hermoni eivät kestä tiskivuoren näkemistä ensimmäisenä tullessani koululta kahdeksan-yhdeksän välillä ja alkaessani valmistautua huomiseen aamukuuden herätykseen. Ulkona syöminen ei ole niin tuhlaavaista kuin luulisi, ottaen huomioon, että joka kerta kun olen ostanut täällä kotiin leipää, vihanneksia tms, ne ovat päässeet pilaantumaan ennen kuin olen ehtinyt syödä puoliakaan, koska en ole ikinä kotona tarpeeksi kauaa syödäkseni. Jos syön kotona jotain, niin säilymään suunniteltua retkiruokaa kuten pussikeittoa, ja kaadan kaurapuuroa kurkkuun aamuisin juostessani suihkuun (en nimittäin ikinä oikeasti onnistu pääsemään sängystä ylös kuudelta, eli on tehtävä paljon aamuntorkuille surullisen tuttuja henkilökohtaisia uhrauksia). Tunnolliset kauppareissut ja kotivaraston täydennys eivät siis pitkällä tähtäimellä vaikuta kannattavilta.

Ettäkö viikonloput? Kuka haaskaa viikonloppunsa kotitöihin???

Kaikki mahdollinen paheksunta kaikuu tukituille korville. Minulla on omat arvoni. Animaatiokurssista sitä on maksettu ja aion voima nähköön käydä sitä joka pennin edestä! Kakkosena: kaikki muu paitsi siivoaminen. Viimeisenä: siivoaminen.