Näin just ihan superhyvän mainoksen töllössä.

Ryhmä ruokailijoita oli ravintolassa ja tarjoilija kysy yheltä pulskalta mieheltä ”Oletteko lopettanut?” Mies nyökkäsi ja ojensi tarjoilijalle lautasensa, jolla oli jäljellä ainoastaan kasa vihanneksia.
Tarjoilija katsoi parsakaalin- ja porkkananpaloja silmät suurina, läväytti miestä kämmenellä otsaan LÄTS, ja käveli pois lautasen kanssa.

Brilliaaaant.
Siinä mainostettiin jotai V8-vihannesjuomavalmistetta (”2 annosta vihanneksia viidestä suositellusta päivittäisannoksesta!”)

Telkkari kohtelee minua täällä suhteellisen hyvin (en tosin ehdi koulunkäynniltä hirveesti sen ääressä maatumaan); näen Daily Shown ja Colbert Reportin vaihteeksi uunituoreina, ja ihan kelpo sitcomien, sekä esim. South Parkin, King of the Hillin ja Simpsoneiden, uusintoja tulee niin paljon kuin sielu sietää.

* * *

Eilen oli toiseksi viimeinen Saritan piirustustunti, ja olin aivan harvinaisen tyytyväinen sen päivän tuotoksiini. Jälleen kerran, Saritan kurssi on ollu tosi hyvä ja mun tulee ikävä sitä tän kuun loppuessa. Mutta toivottavasti seuraava opintojakso on yhtä hyvä ja mielenkiintoinen kuin tämä heinäkuinen on ollut.

Iltapäivällä tuntien jälkeen luokka lähti valumaan keskustaan museoretkeä varten, mutta meillä oli ennen sitä aikaa olla kaupungilla koska tapaisimme museolla vasta puoli seitsemältä. Joten aika iso porukka, oikeestaan melkein kaikki, lähti käväisemään Templetonissa syömässä. Otettiin myös parit oluet, kidutettiin jukeboksia, ehti kunnioitettavasti jutella tyyppien kanssa joiden kanssa ei ole koulussa vielä tullut paljon pälistyä, ja ainakin mä nautin olostani toden teolla. Sääkin alkoi sinä päivänä huomattavasti seljetä. Olin onnellinen Templetonissa, ja olin yhä onnellisempi saadessamme kävellä Templetonista museolle päin porukalla, kaikilla kielet sinisinä aterian päätteeksi jaettavien purukumien ansiosta ja auringon alkaessa pilkottaa taivaalla.
Tyler ehdotti pikapysähdystä yhdellä matkan varrella olevalla kirpparilla nimeltä Used. Kyseessä oli enemmänkin putiikki kuin tavallinen pengontakirppari, vaikka kauppatavara olikin käytettyä. Pelleilyn ja hattujen sovittelun lomassa ostin halvat, mutta kreisit, ja kuin ihmeen kaupalla sopivan kokoiset magentat kengät.
Vancouver Art Galleryyn oli valtavalta vaikuttava jono, koska tiistai on periaatteessa ilmainen päivä: täytyy maksaa sisäänpääsymaksu, mutta sen määrä on omavalintainen. Tapasimme Saritan ja loppuosan ryhmästä jonossa, joka onneksi liikkui nopeasti.
Museo oli siis tosi täynnä, mutta ”Monet to Dalí” -näyttely oli silti nautittava. En ole koko pienessä ja tapahtumaköyhässä elämässäni nähnyt niin monen legendan töitä saman katon alla. Van Gogh, Monet, Dalí, Gauguin, Picasso, Rousseau, Rodin ja kymmeniä muita.
Niin itsestäänselvää kuin tämän sanominen onkin, tekstuurin läsnäolo tuo tauluun sanoinkuvaamattoman lisäpotkun pelkän paperille painetun kuvan katsomiseen verrattuna.

Huomenna taas on akvaarioreissun aika!
Ja perjantaina, opetusjakson loppuessa, me mennään varmaan kaikki Nickin luo suoraan koulusta pikkuisia illanistujaisia pitämään.
En voi uskoa miten nopeasti aika täällä kuluu…