eggs.jpg

Tänä aamuna palautettu hirviötehtävä oli taas aivan julmetun hauska työstää, ainakin sen alkuvaiheen jälkeen kun sain kuulla, ettei hirviöiden ole pakko olla pelottavia.
Sivumennen sanoen, pelottavin elokuvahirviö jonka tiedän on hyvin mahdollisesti Nosferatu, ja toiseksi pelottavin ehkä Pan’s Labyrinthistä se, no, hirviö jonka taatusti tunnistatte jos leffan katsotte, mutta juuri nyt en halua spoilata sitä ihmisille. X-Filesissa ja Buffyssa oli myös aikanaan monta kertakaikkisen painajaismaista pahista, painajaismaisimpina kaikista mykät Herrasmiehet (The Gentlemen).
Itse en osaisi piirtää mitään niin kauhiaa — luultavasti. Keskityin luonnostelemaan outoja ökkömönkiäisiä joista osa oli söpöjä ja osa pelkästään hassuja (kuvat ovat thumbnaileja, klikkaa):

monstrosketch8.jpg monstrosketch9.jpg

fromhell1.jpg fromhell2.jpg
^Herätyskellohirviö on kyllä minulle melko hirmuinen ajatus.

…Mutta lopullinen ykköshirviöni, josta tein useamman tilanneluonnoksen, oli sitten aika halihirviö. ”Platysaur” tai suomeksi nokkasaurus.

monstrosketch1.jpg monstrosketch3.jpg

monstrosketch2.jpg monstrosketch5.jpg monstrosketch6.jpg

monstrosketch7.jpg monstrosketch4.jpg

(Mieleni vikoja)
Lueskelin siinä kaikessa rauhassa Pixar-kirjoja, kun Colin tuli palauttamaan hirviöpiirustukseni. ”Olisiko sulla hetki aikaa?”
Minä: ”On!”
Colin: ”Ensinnäkin, mitään muuta mä en voi näihin sanoo ku että nää on hyviä JA armottoman ihania.”
Minä: ”Vau, kiitos, jee!”
Mieleni: ”…Niin säkin! Unfh, *släp* self-five! Oho iik, ihmisethän kattoo mua. En kai mä sanonu tota loppua ääneen? Miks Doug kurkkii tuolta? Ja …kaikki muutkin? Ai, huh, noiden kehujen takia vaan. HETKO, kehujen takia?! Näin monen ihmisen huomion herättäminen ei ole turvallista. Todistusaineisto, kts. luokat 1-9. Juokse! EI, oota, Colin puhuu vielä!”
Colin: ”Sä voisit siirtyä jo uuteen vaiheeseen koska oot niin pitkällä tän tehtävän suhteen, ja ottaa tehdäkses noista tilanneluonnoksista clean-uppeja lyijärillä.”
Minä: ”Siistiä!”
Mieleni: ”Siistiä! …Voi vitsi. Vieruskaveri pakertaa vielä luonnoksia. Mitä jos ton kuuleminen sai sen maihin?”
Minä: (mykästi) ”Pää kiinni, Pää. Doug on aikuinen mies! Tollanen ei normaalia ihmistä hievauta puoleen eikä toiseen! Jos sen verran normaalista tiedät.”
Mieleni: ”Jaa, no ehkä se ei sit masennu. Mut en mä silti haluais sen luulevan että mä pidän itteeni sitä parempana.”
Minä: ”MINÄ OON sitä parempi. Piirtämään.”
Mieleni: ”Gääääsp! Että kehtaat!!”
Minä: ”Hei, vaikkei se oliskaan totta, niin mä silti uskon siihen, joten vahinko on jo tapahtunut. Ei se tarkota et mun pitäs sitä toitottaa, mut minkäs mä sille voin jos joku kehuu mua ääneen. Karkuunko mun pitäs juosta? Ei se ikinä toimi.”
Mieleni: ”Oikeassa nurkassa: naminamikehuja. Vasemmassa nurkassa: rauha ihmisten uteliailta katseilta. Paras mies voittakoon.”
Minä: ”Tiedätkö, periaatteessa ei edes pitäisi välittää siitä ottaako se jotakuta pataan, vaan ottaa vastaan ammattilaisen mielipide päämääränäni kehittää omaa taiteellista käsialaani.”
Mieleni: ”Tiedän! Sanot sata kertaa viikossa!”
Minä: ”No miksei se sitten oo vieläkään painunu kalloon!”
Mieleni: ”Yhdeksän vuotta tall poppy -refleksin mallipoikien kanssa?”
Minä: ”Itelläs täs on tall poppy -refleksi.”
Mieleni: ”Ihan vakavissaan, sä puollat Colinin kehuja vain siksi että se on hottis, ei siksi että sä tietäisit ansaitsevasi ne, senkin pinnallinen, tekopyhä talikko. Coliniinhan saa selkeästi tehtyä vaikutuksen aika vähällä.”
Colin: ”Ootsä ikinä… tehny tätä aikasemmin?”
Mieleni: Bwaahaha! Hhhuhuhuhu… Whuuush. –Mihkäs mä jäinkään?”
Minä: ”Öm, jjjjj-eeeen?”
Colin: ”Mä näytän, tää on ihan simppeliä — mut muista käyttää puhtaaksipiirtämiseen uutta paperia.
Et piirrä näiden roughien päälle. Näiden kauniiden, kauniiden roughien päälle.”
Mieleni: ”Okei, hiiteen Doug. Tästä mä tykkään.”

platysaur21.jpg

* * *

Tänä päivänä saatu varsinainen tehtävä, joka palautetaan tiistaiaamuna, olivat hyönteiset. Se oli tosi vapaa tehtävä, hyönteisten ei ollut pakko olla realistisia tai edes perustua todellisiin hyönteisiin, mutta yhdestä hyönteishahmosta piti tehdä turnaround — kuvat eri kulmista, tosin ei ylä- tai alavinkkelistä. Sain taas kerran piirrettyä ilahduttavan runsaasti, kehitin kolme hahmoluonnosta, joista valitsin kimalaisen turnaroundin kohteeksi. Mehiläiset näyttivät olevan luokkamme keskuudessa suosituin piirrosten malli ja kimalainenhan on melkein sama juttu, eli enpä saa pojoja omaperäisyydestä, mutta minkäs teet: olen aina hirveästi tykännyt katsella kimalaisia.

Iltapäivällä kuultiin lisäksi tehtävä, jota tullaan työstämään koko loppukurssin ajan, jokapäiväisten harjoitusten lomassa. Hahmosuunnitelmia Ihmemaa Ozin henkilöistä. Koska en ole ikinä nähnyt The Wizard of Oz -elokuvaa kokonaisuudessaan (nurinkurisesti kylläkin olen nähnyt Oz — Ihmeiden maailman eli Return to Ozin), enkä myöskään lukenut kirjaa, johon se perustuu, ajattelin, että mun täytyykin aloittaa tehtävän taustatyö jo viikonloppuna.

Ehdin Upstart Crow Books -nimiseen divariin kotimatkalla. Olen aikonut käydä siellä siitä pitäen kun näin sen koulumatkalla bussin ikkunasta, sillä näin muutama kuukausi sitten oikeasti unta antikvariaatista, jossa asui puhuva varis, ja Upstart Crow’n ikkunaan on maalattu iso varis. Odotin tuolta kirjakauppakäynniltä ihan liikoja, mutta mitään yhtä kohtalonkajahtelevaa ei sattunut siellä pistäytymiseni aikana.
Mukava kauppa se kylläkin oli. Löysin nätin kappaleen The Wonderful Wizard of Ozia ja ilokseni se näytti lyhyeltä. Yleensä pidän tiedonkeruusta, mutta liika taustatutkimus ei olisi ollut tervetullutta kun tehtävän tekemiseen on kuitenkin vain kaksi viikkoa.

Lopuksi tietoisku: kuulin divarin myyjältä, että L. Frank Baum nimesi Ozin maan aakkosjärjestetyn arkistokaapin alalaatikossa lukevan ”O-Z”:n mukaan.