Tuntuu kuin lähdön läheisyys olisi laukaissut minussa jonkun valtavan ostovimman, tänäkin aamuna ostin muutaman ihanan kirjan, ja pitihän kotiväkeäkin muistaa tuliaisilla (mutta eipä minulla aikaisemmin koulunkäynniltä kovin paljon ollutkaan aikaa rahan tuhlaamiseen). Halusin silti tehdä jotain muutakin kuin pelkästään shoppailla viimeisinä päivinäni Vancouverissa, joten vietin iltapäivän Dr. Sun Yat-Senin kiinalaisessa puutarhassa, joka kuuluu Vancouverin hehkutetuimpiin nähtävyyksiin.

Voin suositella käyntiä milloin tahansa (puutarha on auki ympäri vuoden, ja talviolotilan näkeminen herätti ainakin minun mielenkiintoni). Paikka suorastaan uhkui rauhaa ja ajatusten vaeltelua, mutta olisi sitäkin enemmän ellei siellä olisi vaellellut melkoista määrää muiden ihmisten ajatuksia samaan aikaan.

Aluksi myös kokeilin opastetun kierroksen matkaan lyöttäytymistä, mutta opas puhui niin piiiiiiiitttt – kkkkkkäääääääääää – veeeeeeeeeeee – teeeeeeeeeeeiiiiiiiiiiiiiii – sssseeeeeeeeessssssss – tiiiiiiiiiiiiiiii että kuunneltuani puutarhan ensimmäisessä ”huoneessa” noin kymmenen minuuttia yin ja yang- periaatteen mukaisen pihalaatoituksen esittelyä (”tässä meillä on pyöreitä kiviä ja kulmikkaita kiviä; isoja ja pieniä; tummia ja vaaleita; sileitä ja röpelöisiä; vedestä löydettyjä ja maalta löydettyjä …”) luikahdin kiertueesta pois vielä vaivihkaisemmin kuin olin siihen liittynyt. Mikään ekspertti en ole mutta sen verran elämässäni kuullut jingjängistä kuitenkin ettei minulla riittänyt zeniä loppuluennolle.
Melkein samat jutut kun löytyvät supertiivistettyinä puutarhan esitteestäkin.

En malttanut olla keskeyttämättä mietiskelyretkeäni useasti ottaakseni kuvia:

chinesegarden6.jpg

chinesegarden8.jpg

Asui lammessa konna, nimeltä Kalle…

chinesegarden10.jpg chinesegarden9.jpg

Kallella on puu…

chinesegarden7.jpg

Kiinalaisessa happopitoisessa järvessä reteesti rei’ittyneet kivet ovat patsasmaisia:

chinesegarden1.jpg chinesegarden2.jpg

chinesegarden3.jpg chinesegarden4.jpg

* * *

Tassutellessani kotirannalla lossista ulos aivan edelläni oli nuorimies yllään sellainen Nightmare Before Christmas -t-paita etten ollut aiemmin nähnyt: tummanruskea ja selkäpuolella liuta hautakiviä. En voinut päästää kanssamatkustajaa kävelemään ennen kuin kysyin mistä se oli hankittu. Heppu sanoi että Capilano Mall:ista, mutta hänen paitansa oli ollut viimeinen kappale. Auuh!

Eli aloin jututtaa ihan tuntematonta! On tää Kanada kanssa. Mutta siinä kai sen huomaa että osaan minäkin avata sanaisen arkkuni kunhan asia on sen arvoinen.