Viikolla Heather Graham sattui vierailemaan Late Night with Conan O’Brienissa (ohjelma, joka minulta jää äärimmäisen harvoin katsomatta). Grahamin kertomuksesta, että hän tanssii tuon tuostakin yksinään kotona, joskus myös niukoissa asusteissa, Conan näennäisesti yllättyi: ”Mutta miksi?!? Jos joku noin seksikäs tanssii eikä kukaan ole katsomassa, se on kuin heittäisi ruokaa menemään.”
Oma seksikkyyteni lienee varsinkin muodollisesti mitattuna vain prosentin verran Heather Grahamin seksikkyydestä, mutta tuo nimenomainen ominaisuus ei tällä kertaa muuta sitä seikkaa, että aivan tosissaanhan noin sanoisi vain ihminen, joka ei ole ikinä tanssinut yksin ollessaan. Koska uskon Conanista parempaa (eli että hän on oikeasti tanssinut yksin ollessaan), tiedän kyseessä olleen vitsi.

Totta on, etten ole ikinä ottanut asiaa puheeksi kenenkään kanssa, mutta olen silti jostain syystä ollut aina varma, että ihmisten enemmistö tanssii joskus yksin, yleensä myös tarkoituksellisen typerästi, ja nauttii siitä. Omalta osaltani käytän tähän taulapään lailla tanssimiseen keskimäärin viidestä kymmeneen minuuttia joka päivä.

Vaan herätys, kaikki kaappitanssijat. On olemassa ihmisiä, jotka eivät kotioloissaan ikinä hetku hölömösti. Sellaisten kohtaaminen saattaa herättää teissä hämmennystä, häpeääkin — mutta täysin aiheetta. Se, joka ei ole moista itse kokeillut, ei tietenkään tiedä mitä menettää, eikä siis tajua mitä järkeä siinä on. Conania katsoessani keksin kuitenkin käytännönläheisen vertauksen, jonka voi esittää asiaa kummasteleville.
Niiltä harvoilta, jotka kysyisivät vakavissaan miksi ihmeessä joku tanssisi yksin, voi kysyä ainoastaan, miten nämä sitten mahtavat suhtautua masturbointiin. Jättäisivätkö he aktiviteetin täysin sikseen vain sen vuoksi ettei kukaan muu ole sitä näkemässä eikä siihen osallistumassa?
Hyvät hölömöstitanssijat, jatkakaa hölömöilyänne. Tiedätte itse että se on oikein.