Luin eilen Keskisuomalaisesta, että ”Itse valtiaat opetti aikuiset katsomaan piirrettyjä”.
Käääääääh, kuinka paljon minua potuttaakaan sellaisten ihmisten puolesta, joille Itse valtiaat on ollut ensimmäinen aikuisena seurattu animaatiosarja! Ja vielä extrahuutomerkki perään!!

Ja aasinsilta vielä! Kyllä mää nyt tässä suunnittelen hakevani Capilanon animaatiokoulutukseen ensi keväänä. Eihän sitä vielä tiedä pääsenkö, niin että varsinaisen lähdön hiuksiaharmauttavat yksityiskohdat eivät heti kaipaa tarkastelua. Rakentelen hitaasti hakuportfoliota ja yritän keskittyä päivään kerrallaan.
Siinä sivussa olisi tietenkin hyötyä myös töistä, joita on kyllä silloin tällöin. Tapojeni suhteen tämä nykyinen satunnainen työskentely sopisi minulle muuten mukavasti, mutta rahallisesti se tökkii. Vakituisen (tai edes pätkä)työpaikan suhteen ei kuitenkaan ole vielä tärpännyt. Hämmästyksekseni täällä Jyväskylässä erääseen muutamasta graafisen suunnittelijan paikasta joita hain, kerrottiin saapuneen vajaat kaksisataa hakemusta koko Suomesta. Jatkan siis satunnaiskuvitusten piirtämistä ja joskus viikonloppuisin äidin apteekissa keikkaamista — eikä kummastakaan tulisi kyllä mieleeni valittaa.

Jälkiviisaasti saa tietenkin aivan vapaasti sanoa, että mitäs opiskelit graafista suunnittelua, jos oikeasti haluatkin opiskella animaatiota. Mutta kyllä se sen ensimmäisen 4/5 ajasta vaikutti ihan hyvältä idealta. Ja viimeinen viidesosa menikin sitten ihan sillä liikevoimalla, että kun on näin lähelle tutkintoa päästy niin on se pirulainen saatava. Sitä paitsi ”multikiinnostus” ja lähes täydellinen kyvyttömyys tehdä lopullisia valintoja ovat olleet tavaramerkkejäni jo vuosikausia. Graafinen suunnittelu kiinnostaa minua todella. (Ei opinnäytetyön tapauksessa, mutta monissa muissa tapauksissa kyllä.) Yhtä paljon kiinnostavat kuvataiteilu kaikissa muodoissaan, laulaminen, kirjoittaminen, kirjat, sarjakuvat, elokuvat, storyboard-piirtäminen, animaatio, englannin kieli ja hitto vaikka näytteleminen. Graafinen suunnittelu tuntui helpoimmalta kääntää ammatiksi. Toisaalta olen joskus miettinyt olisiko pitänyt pitää välivuosi lukion jälkeen jotta olisi saanut silloin selville mikä olisi ollut käytännöllisyys/kiinnostussuhteeltaan paras vaihtoehto, toisaalta taas en tiedä olisinko välivuodenkaan jälkeen ollut hullua hurskaampi — saatan tuijottaa kaupassa sipsihyllyäkin kaksikymmentä minuuttia ennen kuin saan päätettyä mitä makua haen.

* * *

Olen jälleen Kansalaisopiston elävänmallinkurssilla, portfoliosyistä tietenkin. Kurssi, jolla olen, on vain tosi erilainen kuin mihin kesällä totuin.
Malli on sama joka kerta. Lisäksi croqeja piirretään vain kaksikymmentä minuuttia alussa, ja koko loput kaksi tuntia vain yhtä asentoa. Hmh. Siksi asennot ovat varsin staattisia, sellaiset kun mallin on helpompi säilyttää pitkän aikaa. Hm-hmh-hmh. Opetuksessa painotetaan taiteellista ilmaisua ehkä hieman anatomian ja asennon linjan uskottavan vangitsemisen kustannuksella, mutten halua haukkua: silläkin on puolensa ja koetan kuitenkin ottaa siitä näkökulmasta mahdollisimman paljon irti, vaikka päinvastainen lähestymistapa hyödyttäisi minua juuri Capilanoonhakusuunnitelmassani enemmän. Minun täytyneekin pian ryhtyä käymään jossain urheilutapahtumissa tai kahviloissa tms. piirtämässä ”salaa” nopeita asentokuvia.

* * *

Ylläoleva nurkuminen antaa tosin aivan väärän kuvan syksymielentilastani. Imen edelleen iloa asuinpaikastani, perheestäni, tutuistani, luonnosta, kirjoista, televisiosta ja ihan viime kesästä.
Vaikka ”naisellisuus kunniaan” -asiamiehet kyllä ärsyttää.