Helppoa blogata kun kirjoittaminen on hoidettu jo aikoja sitten

Kävelin tänään Casa Karikoskeen käyttämään tietokonetta, kun Herra Ananas sekosi täysin. Järjestelmävirhe. Käynnistettäessä käynnistää itseään vain jatkuvasti uudestaan, vaikka koettais startata vikasietotilassa tai ”viimeisimmässä toimivassa kokoonpanossa” tai vaikka mitä. No mutta sehän tässä ei nyt ole pääasia vaan se että vaelluksellani näin kaksi joutsenta ja niiden (jo varsin kookkaan ja vaalean) poikasen Mattilanniemessä! Joko pikkujoutsenia tai laulujoutsenia, koska nokat olivat keltamustat. Ne uivat sorsapariskunnan kanssa sopuisasti yhdessä porukassa ja sukeltelivat sapuskaa. Söpö retkikunta. Onkohan ne niitä sitkeitä sissejä vai onko muuttomatka jo lähellä? Perjantaiaamuna herätessäni maa oli ohkaisessa lumessa, jihuu, mutta ripeästihän se suli.
Tai jos ne olikin vain rakeita. Olisi pitänyt tarkistaa.

* * *

The Manhattan Transfer tulee sitten marraskuussa Suomeen kahdelle keikalle. Mutta mistä muka rahat lippuun ja matkustamiseen löytyis? Kerran olen TMT:n livenä nähnyt ja luulin sen riittävän, mutta tänään heti kun näin vknlpun Ilta-Sanomissa keikkojen mainoksen, tuntuu että ei riitäkään! Vaikka kallista on. Ja ajatella, en kenties olisi saanut pitkään aikaan tietää sitä ellei kotiväkeni ostaisi joka viikonloppu moista kuonalehteä…
Muse heittää myös Suomessa keikan peräti huomenna, mutta vaikka nautin Musesta kotioloissa hirveästi, en kuitenkaan ollut valmis maksamaan lipusta ihan sitä pyydettyä hintaa. Sitä paitsi en oikeastaan ole keikkahenkilö. Manhattan Transfer on poikkeus sillä se ei ole rock-keikka ja kyseessä on yhtye jota olen fanittanut pisimmän yhtäjaksoisen ajan elämässäni ipanasta asti (kyllä, olen kuullut Club For Fivea ja Rajatonta. Ne on hyviä. Eikä ne ikinä tuu merkitsemään mulle rahtuakaan siitä mitä Manhattan Transfer) — siis Foo Fightersin lisäksi.

Jos Foo Fighters tulisi Suomeen, pahaa pelkään etten edes piittaisi hinnasta, pakko ois mennä! Jo kesällä 2003, Koffin toimittaessa FF:n Helsinkiin yksityiskeikalle jonne pääsivät vain arvonnassa voittaneet, osallistuin yrityksen kisaan yli kolmekymmentä kertaa. Onneksi ei ollut ostopakkoa, mutta koska arpaonni ei sattunut minua suosimaan, muistot tuosta bändin Suomenpyrähdyksestä ovat katkerat. Sen seurauksena en edelleenkään suostu ostamaan Koffin olutta. Ei kovin koettelevaa, koska en juuri juo kaljaa muutenkaan.

Sen sijaan Manhattan Transferin Imatra Big Band Festival -keikka samana vuonna oli joiltakin osin kuin toteutunut unelma. Ainakin tämän vahvistaa vanha päiväkirjani, jonka etsin nostalgispäissäni mainoksen nähtyäni.
Öh, että tällai silloin… Jos ei pääse enää niitä kuuntelemaan niin on sentään edelliskerrasta mustaa valkoisella:

7.7.2003 Maanantai

[…] MT:n keikka lauantaina oli koko kesän paras asia! Se voitti Santorininmatkankin (joka ilman muuta on hyvänä kakkosena). Mun ois niin vaikeeta kertoo keikasta järkevästi, mutta luulenpa että muistan sen aina.
Äänentoisto toimi sen verran hyvin että kaikkialle kuului taatusti kuin eturiviin vaikken itse kertaakaan lähelle lavan edustaa päässy — festariteltan paikkajärjestelyt oli ainoa valittamisen aihetta antava asia sen lisäks että lippuja oli selvästi luovutettu aivan vääriin käsiin. Mua kismitti nähdä ylellisillä yrityspaikoilla ja täydellisesti sijoitetuissa pöydissä patuja joita esitys ei nähtävästi ois paljon vähemmän voinu kiinnostaa.

[Siellä oli illallistarjoilu. Joten kyseiset patut veti pihviä ja punaviiniä kuin viimeistä päivää sekä puhua kailottivat keskenään lakkaamatta kun sankarini lauloivat melkein korvan juuressa. Ajatelkaa sitä!
Vaikka mä oonkin puolueellinen niin voi elämä mitä tuhlausta –nyk. huom.]

Onneks mä sain kuitenkin keinoteltua itteni istumapaikalle n. puol tuntia keikan alusta.

Mutta TMT lauloi nerojen lailla ja aivan yhtä upeesti kuin levyillä. Ylitti kaikki odotukseni, häikäistyin niiden taidoista vielä entistä enemmän. Ne on oikeesti mun sankareita! Keikka kesti puoltoista tuntia (encore mukaanluettuna) — harmi etten muista biisilistaa tarkasti mutta ”Birdland” oli tietty mukana, JEE; samoin ainakin ”Java Jive”, ”Four Brothers”, ”Soul Food To Go”, ”Route 66”, kaikki timanttia, ja jos ois pakko valita niin ”Voices” saattoi jopa olla illan paras.

Me lähdettiin kuumasta teltasta vähän jalotteleen ja juotiin parit siiderit ulkona ennenku seuraava esiintyjä, Paul Jackson Funk Attack alotti kymmeneltä. Mutta sitä me jaksettiin vaan parin tylsähkön biisin ajan ja lähettiin yhteen baariin eikä näköjään oltu ainoita.

[Näettekö, jos ei esiintyjä kiinnosta niin voi jättää istumapaikkansa oikeasti sitä arvostaville. Jossain ravintolassa voi jutella rauhassa ja saa parempaa pihviäkin.
Loppumerkinnässä ei enää kirjoiteta keikasta, saa vapaasti skipata –nyk.huom.]

Sunnuntaina ei ollu paljon aikaa lekotteluun. Heti kun 10:n aikaan herättiin, ruvettiin pakkaan ja syömään ja ajettiin pois pikavauhtia; en oikein muista olikse pe vai la kun [velipoika] soitti että se nyrjäytti nilkkansa pelissä pahasti ja äiti oli huolissaan, siitä kiire.

Kolmelta oltiin kotona. Äiti käväs [velipojan] kaa läkärissä. Tulos: side jalkaan (joka suuresti muistutti sinistä ilmapalloa) ja aika röntgeniin seuraavana aamuna.

Illalla alko uudet jaksot ”Monarch of The Glen”istä! Kivaaaa! Kävin myös iskän luona illalla. Vilkasin nettiin, [R] ja iskä ja mä kahviteltiin ja juteltiin MT:n keikasta ynnä muusta. Iskä ja [R] on just tänään eli ma lähössä kaheks viikoks purjehtiin. Parin viikon päästä mäkin ehkä pääsen veneileen. (Iskäl on lomaa ja R:llä sairaslomaa silpoutuneen peukun takia.)
Muuten olis ollu mukavaa mutta netistä näin että opintorekisterissäni ei oo nollaa ainoastaan pakkaussuunnittelun kurssista (mikä yksinäänkin jo ärsyttää) vaan myös ”painotuotteen suunnittelu” -kurssista, mikä ärsyttää vielä enemmän koska sen kurssin kaikki työt mä oon varmasti palauttanu! Huoh. No, yritän olla ajattelematta sitä vielä ennen koulun alkua.

Tää päivä on joka tapauksessa menny kivasti, mut sääli [veljeä] joka oli tänä aamuna siellä röntgenissä ja koikkelehtii nyt ympäri taloa valtava kipsi nilkassa.
Satunnaista: ois kiva oppia joskus surffaamaan. Siis ihan meressä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s