…te ”Not Born to Rock” -ohjelman kehittelijät. Olen kuullut ohjelmanne idean, ja se on mielestäni halveksuttava. Stereotyyppisiä rockbändejä ei tarvitse valmistaa, niitä syntyy muutenkin ihan itsestään ja liiaksi asti.

Täällä rahtusen entistä suvaitsevammassa 2000-luvun maailmassa ei kukaan aivoilla varustettu ihminen mittaa muusikon uskottavuutta (fakta: jos tärkeimpänä päämääränäsi on uskottavuus, et ole uskottava — pikku vinkki vaan. Lukekaa tämä lause tarkasti ja kertokaa mielipiteenne: ”Minun tavoitteeni on olla rock-uskottava.”) niillä asioilla joita Subin nettisivuilla olevassa esittelyssä ohjelman luvataan sisältävän. Mutta kuten sanottu, en ole nähnyt saati aio nähdä itse ohjelmaa enkä siis tiedä minkälaiseen koulutukseen NBTR oikeasti keskittyy — ehkä toisarvoiset asiat kuten poseeraaminen ja ”rock-käytöskoulutus”, puhumattakaan niin vähäpätöisestä seikasta kuin pukeutuminen, onkin varsinaisessa ohjelmassa jätetty omaan alhaiseen arvoonsa ja työnnetty mainontaan vain huomioarvon vuoksi? Se ei kuitenkaan vaikuta päätökseeni suuntaan tai toiseen. Jätän NBTR:n katsomatta yhdestä ainoasta syystä:

LOKEROINTI vihastuttaa aina.

* * *

Olen olevinani laulaja. Karjuin vuosia aika rockmaisessa rockbändissä, samanaikaisesti opiskelin muutaman vuoden pop/jazz-laulua ja olin ”perinteisessä” jazzbändissä laulunopintoihin liittyen. Lienee sanomattakin selvää, ettei kukaan kyseenalaistanut oikeuttani/taitoani/intohimoani harjoittaa jompaakumpaa musiikkityyliä vain siksi, että harjoitin myös toista. Sehän olisi ollut järjetöntä käyttäytymistä. Yhtä järjetöntä kuin ennakkoluulo, että rokkia soittavan/laulavan henkilön olisi pakko käyttäytyä tietyllä tavalla tai muuten ei saa rokkisoittolupaa. Eikös käyttäytymis- tai asenne- tai minkään muiden sääntöjen asettaminen häpäise rockin alkuperäisen olemuksen?
Ja auta armias jos syntyisi bändi joka soittaa sekä sitä ”stereotyyppistä” rockia että vaikka soulia, tai sekä KLASSISTA MUSIIKKIA että rockia?! ”Apua mihin tämmösen vois ees luokitella ja kenelle markkinoida?” Mitä helvettiä! Miksi muusikon olisi pakko profiloitua niin tiukasti? Olisiko musiikkityyli päätettävä heti soiton- tai laulunopettelun alussa, valinta hakattaisiin kiveen ja jos sitten haluaa soittaa jotain sen oman lokeronsa ulkopuolelta, pitääkin perustaa prkl ”side project”-bändi? Haluan tähän maailmaan enemmän ”Beckejä” jotka soittavat hip hopia, tukkarokkia, poppia, ihme piipitystä ja surinaa ja pörinää, kantria, folkkia, teknoa, ja ties kuinka montaa muuta musiikinlajia jotka heitä kiinnostavat — kaikkea ylpeästi sillä yhdellä omalla esiintyjänimellään, ellei samassa kappaleessakin.

* * *

Muuten, minulla on ikävä laulamista. Unelmabändini olisi juuri sellainen että voisin niiden kanssa laulaa sekä ”äänivallirokkia” että jazzbiisejä. Mutta tyytyisin kyllä yhdentyylintallaajiinkin, minun tilanteessani ei voi vaatia kuuta taivaalta. Ja olisihan se tietysti kiva myös keikkailla välillä, mutta just nyt mulle riittäisi jo pelkkä yhteismusisointi. AaaÄÄeerrrrrh miksi minun täytyy olla tällainen epäsosiaalinen hyypiö etten tunne tarpeeksi muusikoita.

Kuvittelen että oisin multikiinnostuneessa bändissä ja me oltais jollain ihmeen kaupalla saatu pikkujoulukeikka joltain yhtä multikiinnostuneelta. Nyt ois tasan sopiva aika aloittaa treenaaminen sitä varten. Soitettais vaikka joululauluja ja big bandia (sitäkin voi jotenkuten soittaa standardeilla bändivarusteilla) ja suomirokkia, paria balladia unohtamatta. Ja jos itse saisin valita, lopussa mun lempparijoululaulu ”En etsi valtaa, loistoa” *| vaikka jonain reggae-versiona… tai tosi räimemättönä**| … tai sitten perinteisemmin a cappellana.
HHHhhuoh…
Saahan sitä haaveilla.

*| Jälleen kerran: en ole uskonnollinen, juhlin joulua joulun kunniaksi. Se vaan on niin hyvä laulu.

**| ”Räimemättö” on hei ihan kieliopillisesti hyväksyttävä yhdistelmä sanoista räime ja mättö. Niin ja ”telvetti” on teeveehelvetti.