Eilisen vaahtoamisen jälkeen on ihanaisen hötön vuoro — tämänpäiväisten miinusten ja plussien.

— Näin kerran ennen Kanadaan lähtöä kuoriaisen lattiallani, ja paatuneesti päättelin, että sen tappaminen aiheuttaisi minulle huomattavasti vähemmän vaivaa kuin sen päästäminen ulos vapauteen. Kun lähestyin kuoriaista tappoaikeissa, se alkoi pyöriä nopeasti päällään linoleumilla melkein kuin tukkihumalan harrastaja. Tuokion hämmennyksen jälkeen tajusin mitä oli tapahtumassa. Kuoriainen yritti kaivautua turvaan.
Menin ihan sekaisin omasta ilkeydestäni ja kuoriaisen reaktiosta, ja siitä, ettei se avuton tajunnut ettei sillä ollut vimmatusti pyörimälläkään mitään mahdollisuuksia puhkaista linoleumia. Ajattelin aivojen mysteeriä. Selviytymisvaistoja sun muuta. Sitten pohdin pari minuuttia pitäisikö minun nyt tappaa kuoriainen vai ei. Päätin että kuoriainen oli vain epäonninen kun oli tullut asuntooni ja sinetöinyt jo kohtalonsa, ja liiskasin sen.
Poden kuitenkin edelleen ajoittain tunnontuskia, jopa sen inhottavuuden jälkeen kun Kanadasta palattuani löysin kotini turkiskuoriaisen (jollaiseksi uhrini osoittautui toukkatutkimuksen myötä) toukkien miehittämänä. Vasta äskettäin pääsin elintilataistelussa niskan päälle.
Kuoriaisen kosto on kauhea.

— & + Inhoan siivoamista niin paljon että sitä voi pitää jo psykiatrisesti merkittävänä tapauksena, mistä tunnen joskus vääristynyttä ylpeyttä.

— Stephen Colbertin vaaliseikkailu päättyi liian pian. En toki odottanut hänen ehdokkuusaikeidensa kestävän todellisuuden asettamia rajoituksia loputtomiin, mutta odotin kuitenkin saavani todistaa vielä paljon tätä pitempään hänen mehukasta kampanjointiparodiaansa.
Toivoisin Colbertin aloittavan jonkinlaisen …varjokampanjan, jotta hän voisi vielä jokusen hetken revitellä ratkihauskoilla ääntenkalastuselkeillään (ja peilata niillä ehdokkaiden pyristelyjä) vaikkei ole itse oikeasti ehdolla. Sitä paitsi Colbertin ja Doritos-tortillasipsien välinen ”sponsorointisopimus” (muuten, yritys ei saa sponsoroida ehdokasta mutta johto saa ”kehottaa” työntekijöitä lahjoittamaan rahaa yrityksen suosimalle kandidaatille) on mielestäni edelleen liian huvittava tyssätäkseen tähän takaiskuun!

+ Suihkun jälkeen tosi iso, pehmeä pyyhe

+ Telkkari, Telkkari / Mää tykkään susta kaveri😀

+ Ruisreikäleipä tuoksuu taivaalliselta ja sen pureskeleminenhan tuottaa lähes yhtä suurta nautintoa kuin sen maku

+ En varmaan ole aivan täysin huono ihminen, kun kerran tunnen syyllisyyttä siitä miten niinkin pienet asiat saavat minut onnelliseksi

+ Pirkka vieköön kun mulla on hyvät hampaat!

+ Joululauluista sönkkääminen eilen toi joulun lähestymisen mieleeni

…jaa. No siinähän ne tais ollakin.

* * *

Vielä joulusta puheen ollen: kuinkahan monta kertaa, vaikka onkin a) käytännössä ammattipiirtäjä ja b) käytännössä rahaton, on mahdollista antaa itse maalattuja tauluja lahjaksi ihmisille ennen kuin se alkaa olla pottumaista? Olisiko minulla vielä muutama tilaisuus jäljellä…