Aloitin huvikseni luonnosblogin. Siis pelkkiä piirroksia. Blogiin eksyvät sanat ovat kylläkin englanniksi, mutta halukkaat voivat siellä seurata Capilano-hakupyristelyjäni kuvallisessa muodossa:

Coming Attractions: blessthenightlife.blogspot.com

(WordPress on parempi bloggaukseen, mutta taiteilijaenemmistön ääni johti Bloggerin käyttämiseen luonnosblogin luomisessa. ”Bä-ä-äää!”)
Osoitteen viittaus yöelämään ei, arvattavaa kyllä, liity sosiaalisiin rientoihin vaan siihen, että piirrän useimmiten iltaisin ja öisin.
Vielä luonnosblogissa ei ole linkkejä muille kiinnostaville sivuille, mutta yritän pikkuhiljaa lisäillä niitäkin. En vain haluaisi että siitä linkkilistasta sivun oikeassa reunassa tulee julmetun pitkä, mutta millä kriteereillä niitä sitten karsisi? Jos taas pistäisin vain omat bloggerissa majailevat tuttuni, niin lista olisi kolmen linkin pituinen, mikä olisi kerrassaan säälittävää. No, kaikki aikanaan.

Meneillään on kaksi elävänmallinkurssia, ja sillä saralla olen kyvyistäni koko ajan hitusen luottavaisempi. Kursseista toinen on se Kansalaisopiston kurssi, jolle menin jo syksyllä ja joka jatkuu sitä samaa rataa. Toinen taas on ”Jyväskylän uusi taidekoulu”, jonka järjestää KSL. Sekin on kerran viikossa, ja keskittyy elävän mallin piirustukseen (jota on n. 3/4 joka opiskelupäivästä), mutta monipuolisemmin (toivoakseni siellä tulee olemaan myös dynaamisempia poseerauksia). Siellä kerrataan monenlaista teoriaakin, joten ajattelin, että ehkä saisin sieltä lisäeväitä hakuportfolioni rakentamiseen.

Elävästä mallista minulla on kyllä portfolioon tarjottavana töitä melkein liikaakin. En voi keskittyä pelkästään siihen, kun Capilanoon pitää lähettää niiden lisäksi piirustuksia lokaatioista, rakennuksista ja esineistä (perspektiivipiirustusta), eläimistä sekä itse keksityistä animaatio/sarjakuvahahmoista (hyvä ettei niille sentään tarvitse keksiä juonta!) ja tietysti VAATETETUISTA ihmisistä. Liikettä välittävät luonnokset ovat tärkeimpiä.
Onneksi Animation Adamin mukaan el.mal.piirustuksiin kiinnitetään kaikkein suurinta huomiota hakijoiden arvioinnissa. Nyt en kyllä millään muista, missä tärkeysjärjestyksessä loput piirustukset ovat. Aionkin alustavan portfolion koottuani tiedustella Adamilta ja Colinilta mitä pitäisi parantaa, jos ne vain ehtii vastaamaan.

Seuraava tunnusteleva askel portfolion täyttämisessä on mennä piirtämään ihmisiä salaa kaupungille. Puuh. Ei pitäisi jännittää näin paljon. Eläinten piirtämisessä aloitan tietenkin meidän kissoista. Jälleen Capilanon hakuohjeissa neuvotaan: keskity mieluummin pariin eläimeen joiden liikkeitä voit tutkia juurta jaksain kuin koko eläintarhaan.

Osku ei suorita mitään kovin näyttäviä poseerauksia vanhoilla päivillään, ja Sylvi taas on niin hirveä pontso — tai ei nyt sentään hirveä, mutta kun sillä on sanotaanko sen pienoisen ylimääräisen rasvakerroksen päällä vielä lisäksi paksu, tuuhea, MUSTA turkki, niin moinen yhdistelmä ei tee helpoksi mun kokemattomalla silmällä erottaa sen ruumiinmuotoja kunnolla tuodakseni esiin liikettä luonnoksessa. Se on kuin musta varjo joka hujahtelee huoneesta toiseen. Mutta kukapa kissaihminen ei jaksaisi pikku mörrimöykkyään tuijotella tuntikaupalla. Harjoittelu toivoakseni helpottaa.