”We do not have time for your damned hobbies, sir!” Kappas kummaa kun blogerointi alkaa jälleen Master and Commander…in merkeissä (muistuttaisin vain että Maikkari uusii kyseisen elokuvan tämän viikon lauantaina, siinä siis yksi tilaisuus tarkistaa puhunko puuta heinää leffan laadusta)…
Piirustusprojektin päätyttyä siunaantui heti perään pari uutta samanmoista, ryppäinä kun tuppaavat tulemaan. Sitten voi taas olla viikkoja hiljaisempaa. Kuuluu työnkuvaan. Niinpä omat raapustelut jäävät tällä haavaa taas elävänmallinkursseille.

Aivoteolliselta, jolle olen kuvituksiani tehnyt, on todennäköisesti tulossa yhä enemmän ja erilaisempia piirustus- ja kenties jopa hahmosuunnitteluhommia. Tulevat tehtävät kuulostavat aika mielenkiintoisilta, ja saattaisin tulla ideointiprosessiin mukaan aikaisemmassa vaiheessa kuin vasta kuvituksessa. Tästä lähdetään testaillen. Nuo hommat olisivat melkoinen onnenpotku, kun ei tarvitsisi hakea jotain ”oikeaa” työpaikkaa (ei sillä etteikö Aivoteollinen olisi oikea työpaikka, mutta ajauduin siihen jotenkin siten ettei se tuntunut miltään työnhakuprosessilta vaan onnekkaalta sattumalta). Teen kyllä todellakin mieluummin ATT:n satunnaisia toimeksiantoja kuin väännän jotain käyntikortteja aloittelijana mainostoimistossa. Varsinkin tässä tilanteessa, kun on tuota animaatiosäätöä.

Argh. Sain vasta eilen kuulla, että Pixar: 20 Years of Animation (20 vuotta animaatioita) -näyttely saapuu Helsinkiin, Taidemuseo Tennispalatsiin! Ja sen avajaiset olivat tänään!
Avajaistilaisuudessa oli haastelemassa yksi Pixarin visuaalisista suunnittelijoista, Harley Jessup, ja esitettiin The Pixar Story -dokumentti, joka ei ole teatterilevitykseen tulossa, vaan näkyilee vain alan festivaaleilla. Voihhhhh! Vaikka olisin porhaltanut äkkiseltään avajaisiin en usko että millään olisin mahtunut dokumenttinäytökseen tai sitä edeltävään puhetilaisuuteen, koska siihen on saanut lunastaa lippuja jo 21.1. lähtien ja kyllähän Suomessa kiinnostuneita riittää. Ensimmäistä kertaa elämässäni pikkuisen harmittaa etten asu Helsingissä.

Olisihan minun Pixar-fanina (jopas oli iso yllätys) pitänyt tietää näyttelyn tulosta Suomeen aikaisemmin, ja syy on tietenkin täysin omani. Mutta puolustuksekseni täytyy sanoa, että kun kuulin näyttelystä keskellä kesää, kävin lukemassa sen tiedot Pixarin omalta nettisivulta jossa menneiden näyttelypaikkojen lisäksi listattiin vain kaksi seuraavana vuorossa olevaa näyttelyn kiertue-etappia — ei kaikkia tulevia. Luulin että siinä lueteltiin kaikki kiertuekaupungit, eikä Suomea surukseni tosiaankaan listassa näkynyt, vaan viimeisenä (tai se siis oli senhetkinen luuloni) mainittiin Melbourne, Australia.

Mutta vaikka dokumenttia ajattelenkin kaiholla, niin eiköhän se jonakin päivänä myyntiin saada. Ja jos käy epäinhimillisen hyvä tuuri, näen Harley Jessupin tai jonkun muun Pixarin monista isoista tekijöistä joskus toiste.
Onhan onni, että näyttely sentään tuli Helsinkiin (ainoana etappina Pohjoismaissa) ja viipyy niin pitkään, että siellä ehtii käydä ihan useampaan kertaan (kuten luultavasti käynkin). Käykää kaikki! Ja pankaa merkille oheistoiminta kuten Pixarin pitkien elokuvien suomeksi puhuttujen versioiden näytökset Tennispalatsin Finnkinossa lauantaisin.