EvoLUUtiota

(^Ohhoh, määhän kuulostan melkein ku Julmahuvin säämieheltä…)

Nopeaa toimintaa. Kipaisinkin Pixar: 20 Years of Animation -näyttelyssä heti torstai-iltapäivänä, päivää viime kirjoitukseni jälkeen, koska sattui osumaan ilmainen kyyti Helsinkiin niin sopivasti kohdalle. Tulin sieltä samana iltana pois joten käyntini sisälsi vain kirjakauppakäynnin ja näyttelyn.

Minulla on kova lukukuume, joten osittain siitä syystä en juuri nyt jaksa kirjoittaa yhtä yksityiskohtaisesti kuin tavallista, mutta se tuskin on suuri menetys — näyttelyn kuvaushan kertoo jo aika riittävästi mitä kävijän on lupa odottaa. Esillä on konseptitaidetta, ja kaikki asiaan jotenkuten tutustuneet tietävät, kuinka ihanaa se parhaimmillaan on.
Monimuotoisten luonnosten, piirrosten, maalausten ja storyboardien lisäksi saa tietenkin ihastella esimerkiksi Pixarin lyhytfilmejä (ei kuitenkaan aivan kaikkia), mallinnusnukkeja, videohaastatteluja sekä elämyksellistä lyhytelokuvaa ”Artscape” (”Taidemaisema”), joka on eräänlainen animatic mutta konseptitaiteesta koostuva [Huom. Animatic on storyboardeista filmattu elokuvan visuaalinen luonnos, jossa on alustavat äänet mukana. Animatic tehdään monia muitakin elokuvia kuin animaatioita varten.], niin että sen katsominen oli kuin olisi astunut sisään kuvakirjan sivuille. Artscape pyöri erittäin leveällä screenillä pimennetyssä huoneessa, ääniefektit olivat tunnelmallisia ja sitä sai katsoa valtavissa Fatboy -säkkituoleissa rentoutuen. Se taisi olla yksi suosikkikohteistani näyttelyssä, Monsters, Inc.– ja The Incredibles -osastojen lisäksi. Tai eihän niitä suosikkeja voi valita, kaikki teokset olivat upeita — pidin noista eniten vain sen vuoksi että ne ovat elokuvina minulle hieman muita tärkeämpiä.

Pixarin uusimmista elokuvista, Ratatouillesta ja kesällä ensi-iltansa saavasta WALL-Esta oli esillä vähemmän taidetta kuin etukäteen toivoin. Ratatouillen kohdalla se oli pikkuruinen pettymys, mutta jos tämä kiertävä näyttely on koottu jo varmaan kaksi vuotta sitten, asia on ymmärrettävä.

Aion ehdottomasti käydä näyttelyssä uudestaan. Minunlaisilleni ihmisille se on tietysti jo itsessään aivan käypä matkan tarkoitus, mutta jos tavallinen ihminen sattuu muutenkin olemaan menossa Helsinkiin ei hänelläkään voi olla hyvää syytä jättää näyttelyyn menemättä. Kolme tuntia hujahti ohi kuin huomaamatta!

Myös kirjakauppakäyntini oli ilo. Good Fellowsiin en ehtinyt, mutta Stockmannin liepeillä sijaitsevasta Akateemisesta kirjakaupasta (jonka tunnelma ja valikoimat ovat viehättävät ja lähes aina osa Helsinginreissujani) ostin parin Aubrey-Maturinin (jatkoa, jatkoa, jatkoa… pakko päästä lukemaan jatkoa…) lisäksi kirjan, joka oli ollut tähtäimessäni edellisestä käynnistä lähtien. Epäilemättä hienoin tänä nuorena vuonna hankkimani kirja.

Elämänlaatuani parantaa tällä hetkellä:

Jean-Baptiste de Panafieu & Patrick Gries:
Evolution in Action

— Natural History through Spectacular Skeletons

Kuvat © Éditions Xavier Barral
Hirrrmu iso ja upea valokuvapainotteinen kirja, jonka aiheena ovat selkärangallisten eläinten (siis harvakseltaan myös ihmisten) luurangot sekä niiden lukuisat yhteneväisyydet. Teksti, vaikkakin suhteellisen kiintoisaa eikä liian pitkäveteistä, jää tarkoituksella toissijaiseksi. Edustettuna on mieletön määrä eläimiä, ja mustavalkovalokuvat ovat kauniita ja tarkkoja, mutta kirjan suurin valtti on se, että luurangot on kuvattu kokonaisina ja realistisissa asennoissa — jopa ”liikkeessä”, eli aseteltuina esim. juoksuasentoon tai loikkaamaan. Aivan kuin niillä edelleen olisi sisuskalut ja iho, turkki, suomut tai sulat. Luurankoratsastaja laukkaavan luurankohevosen selässä on vasta alkua: saalistavat kissaeläimet, notkeat kädelliset, lentäväiset sekä hyvin säilyneitä hampaitaan esittelevät krokotiilit saavat ällistyttävässä uskottavuudessaan leuan loksahtamaan. Kuvien luurankoja, kuten tätäkin entistä simpanssinpoikasta, on vaikeaa olla pitämättä elävinä.

(Anteeksi heijastus alavasemmalla, kokonaan minun syytäni.)
EiA lietsoo piirustusintoa. Täytteidemme rakenteellisen samankaltaisuuden pänttääminen auttanee eläinten hahmottamisessa.
Kirja oli kalliinpuoleinen kuten kuvakirjat yleensä, mutta silti, vaikka kaikki kirjaostokseni ovat tietenkin minulle elintärkeitä, tästä voin kerrankin sanoa että lähes välttämätön muillekin. Jos eläimet kiinnostavat hiukankaan. Piirtämisen tai luurankojen kiinnostaessa sitäkin parempi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s