Ei vain ole ollut mitään kirjoitettavaa. ATT:ltä tuli ihan huippuhauska piirustusjuttu (joka pitää taas tehdä tosi nopeasti, mutta se on niin kiva, että toivottavasti se poikii jotain jatkoa tästä samasta tuotteesta/aiheesta) enkä voi kirjoittaa nettiin sen yksityiskohtia. Ei ole ollut hirveästi aikaa piirrellä omia juttuja. Olen elänyt hiukkasen siivommin ja vähemmällä sokerilla. Aloitin kotini siivoamisen viime viikon torstaina, ja koska se on niin tympeää touhua että vähän väliä täytyy pitää tauko niin ei ole vieläkään valmista. Luen parhaillaan O’Brianin Treason’s Harbouria joka on aivan ihanah! Ihhhhh! Ketä tällaset jutut muka kiinnostaa?

* * *

Rustaanpa huvikseni pienen varoituksen Michael Enden Tarina vailla loppua (saksalainen alkut. Die unendliche Geschichte) -kirjan pohjalta tehdyistä Päättymätön tarina -elokuvista.

Jos olet lukenut kirjan, älä katso. Jos et ole lukenut kirjaa, älä katso vaan mene kirjastoon, lainaa kirja ja lue se. Tee kirjan ostopäätös.

Stoorihan ei millään mahdu yhteen leffaan (jepp, päättymätön ei ole nimessä turhaan) eli ensimmäiseen elokuvaan oli ympätty kohtauksia sieltä täältä ympäri kirjaa. Kohtausten valinnassa ilmeisesti keskityttiin visuaalisen näyttävyyden mahdollisuuteen, ei tunteikkaan ja jäntevän kokonaisuuden laatimiseen. Fuhhuur/Falkor oli päivän pilaava näky. Tehosteet olivat 2000-luvun puolelta katsottuna erittäin huonoja. Bastianin esittäjä oli hulahulahuono, eikä edes tanakka, kuten kirjassa — Atréjun ja Ikuisen Lapsuuden Valtiattaren esittäjät tosin olivat kelvollisia. Mutta eipä ollut Atréjunkaan iho vihreä. (Ei kai sen meikkaaminen niin vaikeaa olisi voinut olla?!) Ja se ratsasteli täysmykällä hevosella puhuvan Artaxin sijaan. Fantaasian maan valtaava ”tyhjyys” oli kaikkea muuta kuin. (Eli hornankattilan lailla kiehuvaa savua.)
Ensimmäisen todellisen Epätoivon hetken toivat kuitenkin täysin taivaan sinestä temmatut lasersäteet, joita sfinksit ampuivat silmistään ja Atréju joutui väistelemään. Ajattelin ettei huonommaksi voi mennä, mutta sitten Fuhhuur poikkesikin tosimaailmassa elämöimässä jotta Bastianin ongelmat voitaisiin peitota äklöttävän päälleliimatulla tavalla.
Alle kouluikäiselle, kirjaa lukemattomalle katsojalle elokuva on voinut passata vuonna 1984. Muussa tapauksessa viihtyvyys on minimissään.

Jatko-osan kohdalla oli jo yritetty melkein vakavissaan, mm. Bastianin roolissa iältään sopivampi näyttelijä ja juoneen sekoitetut uudet ideat oli toteutettu piirun verran hienotunteisemmin. Silti pakkendaa.
Koska kaikki pääosanesittäjät vaihtuivat, tässä leffassa Bastianin esittäjä oli suhteellisen OK, ja Atréjun ja Valtiattaren esittäjät ärsyttivät. Kupperiskepperis. Fuhhuur oli yhä aivan karsean näköinen. Uskokaa jo että Fuhhuur ei ole mikään lentävä noutaja vaan lohikäärme. Sen luonteen tyhjyys leffasarjassa oli lähestulkoon kunnianloukkaus koiria kohtaan.
Päättymätön tarina 3:a en ole katsonut, kuulostaa niin surkealta.

Tarina vailla loppua on kuitenkin niin hieno, ettei mikään elokuvaversio voisi tehdä sille oikeutta. On ilo saada aina lukea se ilman että pysähdyn harmittelemaan miten joku kohtaus olisi voitu kirjoittaa toisin tai joku henkilö on liian yksiulotteinen. Henkilöistä/olioista kerrotaan jokaisesta juuuuri sopivasti. Voi sitä tunteiden kirjoa minkä tarinan kestäessä kokee. Sitä itkua, naurua, jännitystä ja mielikuvitusta. Ja harvalla lastenkirjalla on täydellisempää loppua (ironian huippu) kuin TVL:llä.

Jälleen kerran: ÄLKÄÄ KATSOKO. LUKEKAA KIRJA.