(Jopas! Kaksi sanaleikkiä yhdessä otsikossa *| — mitä tästäkin vielä tulee?!)

En toivo tällä kommentilla antavani sellaista vaikutelmaa että katsoisin Torchwoodia (Kakkoselta ja Suomen tahtiin) ainoastaan seksuaalivähemmistöjen tv-edustuksen takia, mutta moista miehistä tunteiden temmellystä nähdään saman lajin sarjoissa harvoin.

Harkness and Hart

(Poängit kotiin eilisestä– ei vaan jatkuvasta päähenkilöiden taipumuksien mutkattomasta sisällyttämisestä sarjaan, ilman sen enempää riepottelua kuin sievistelyäkään.)

Lesboskenaarioiden tarjoilu heteromiehille taas on scifissä pikemminkin sääntö kuin poikkeus …mikä on ajattelevalle katsojalle enimmäkseen ironista.
Tai oikeastaan pitäisi puhua liukuhihnascifistä, jota masentava määrä viihteen valtaapitävistä sitkeästi jaksaa paimentaa teinipoikien, ilmeisesti nimenomaan heteroiden sellaisten, ajanvietelokeroon. Kunnon scifisarjat puolestaan loistavat tiedostamalla katsojiensa (kuten myös hahmojensa) monikerroksisuuden ja aikuisemman aivokapasiteetin, ja tuottavat sitäkin suurempaa iloa harvoille seuraajilleen. **|

[Seuraavan kaltaisia kaurapuuroanalyyseja tehdessä alkaa kyllä melkein toivoa, että olisi ryhtynyt bloggaamaan anonyymisti, kun perhe ja ties kuka tuttu lukee, mutta yritän karistella häpeän, niin kuin olen itselleni luvannut. Eikä tätä kukaan pakota lukemaan. Sitä paitsi, tarkemmin ajatellen, kyllähän keittiöpsykologisointiakin suurempia häpeän aiheita ovat surkea kirjoittaminen, se ettei blogimerkinnöilläni nykyään tunnu olevan mitään muuta yhdistävää tekijää kuin teineily, ja se ettei elämässäni muka tapahdu mitään kiinnostavampaa kuin TV:n katselu.]

Nonni. Lähes aina seksuaalisen kuvaston suunnannäyttäjänä länsimaisessa valtavirtaviihteessä toimii heteromiehille kohdistettu porno, josta lesbotouhuilukin alun aikojaan keksaistiin katsojasyötiksi. Mainonnassa, musavideoissa, elokuvissa ja niin poispäin. Kai tässä voisi ryhtyä arpomaan sitä miksi miehet ovat pornon suurimpia kuluttajia, ja onko naisille suunnatun pornon suhteellinen vähyys (okei, en voi puhua kaikkien naisten puolesta, mutta henkilökohtaisten kokemusteni perusteella veikkaan naisten olevan kiinnostuneita hiukka erilaisesta pornosta kuin miehet) syy vaiko seuraus mitä naisten vähäisempään pornoasiointiin tulee — mutta eiköhän tästäkin ole kirjoitettu paljon järkevämmin, mittavammin ja tutkitummin vaikka missä.

Jotkut jaksavat valittaa yhteiskunnan seksualisoitumisesta
[…eikä se suoranaisesti minunkaan suosikkiasiani ole — seksin ylituputus joka tuutista saa ”more often than not” allekirjoittaneen tuntemaan itsensä jälleen kerran ulkopuoliseksi (noh, alan jo tottua siihen): ”Ajattelevatko muut oikeasti seksiä niin tauotta, että sitä katsotaan tarpeelliseksi käsitellä näin paljon?”], mutta enemmän minä ainakin näkisin syytä ärsyyntyä seksualisoitumisen kapeudesta.

Aikuiset miehet eivät tosiaankaan ole niin tyhmiä että sekoittaisivat keskenään toden ja pornon, esimerkiksi asettaisivat sen mukaan vaatimuksia ihmissuhteilleen tai luulisivat lesbojen olevan lesboja vain miestä odotellessaan. Mutta samaa en uskalla mennä sanomaan esiteini-ikäisistä, niin tytöistä kuin pojista, joiden ympärille massaviihde ripottelee pornomentaliteettia (ja netissä väistämättä pornoa ilman mitään mentaliteettia) jatkuvasti enemmän. Tämän huomioonottaen minun onkin mahdotonta ymmärtää niitä harvoja, jotka väittävät ”homouden olevan nykyään aivan liikaa esillä telkkarissa”. Oho. Näinkö on? Katsotko paljonkin televisiota — vai pelkästään niitä homo-ohjelmia? Sillä homoseksuaalisuuden nauttiman muka-buuminkin mukaanlukien (voimmekin nyt vuorostamme märehtiä, onko kyseessä trendipellejen mielistely vai nyky-yhteiskuntaa totuudenmukaisemmin kuvaavan mediamaiseman tavoittelu, jne.) suhteettoman pieni osa TV-viihteestä huomioi uskottavalla tavalla seksuaalivähemmistöjen olemassaolon. Heteroseksi ja miehille suunnatun aikuisviihteen kautta rantautunut miessyötti-lesboseksi on esillä melkein järkeä uhmaavassa mittakaavassa.

Tämän ei kuitenkaan ole tarkoitus olla mikään ”hyi ku te kohtelette homoi huonosti, hävekkää” hetskutytön tuomionlangetus, voima tietää että homot ja lesbot pystyvät pitämään puoliaan ihan ilman minun vuodatuksianikin — tämä on enemmän kirjallisessa muodossa purkautuva yliherkkyysreaktioni seksin hampaitakiristyttävän yksipuoliseen rynnäkköön tiedotusvälineissä.

Suomenruotsalaisia on Suomen väestöstä jonkun ihme laskennan mukaan suurin piirtein yhtä paljon kuin homoja, ja (yhtä näistä paljon puhutuista perusteellisemmista kirjoituksista lainatakseni) heillä on sentään kokonainen TV-kanava.

(Jos lähetät kommentin ”kyseisten vähemmistöjen lukumäärät ovat niin yhtenevät siitä syystä, että kaikki Suomen homot ovat suomenruotsalaisia”, en vaivaudu vastaamaan. Ennustan sinulle kuitenkin hohdokasta tulevaisuutta jonkin YLE:n kotimaisen sketsisarjan käsikirjoittajana. Onneksi olkoon.)

Ja lopuksi ihan täysin pinnalliseen (tai pinnan alaiseen) näkökulmaan: huomattava osa naisista nauttii miestenvälisestä muhinoinnista yhtä paljon kuin miehet naisparin toljottamisesta. (Juu että sinnepä sitten tipahti minunkin uskottavuuteni puhtoisesti epäitsekkäänä monimuotoisuuden kannattajana….😛 ) Ihmettelisin suuresti jos kenenkään pitäisi kysyä miksi, kun muistetaan miesten yleisesti tunnustama lesbo-obsessio.
Siispä kiitos Torchwoodille ja muillekin sarjoille ja elokuville jotka näyttävät kaapin paikan ”Ainoalle Sallitulle Seksuaaliselle Suuntautumiselle” (=ASSS).

*| Laske vaikka. Jos ynnääminen käy vaikeaksi, turvaudu kuvavihjeeseen.

**| En väitä että Torchwood on lajityypin kruununjalokivi, mutta se pitää urheasti puolensa mitä tahansa seikkailu/draamasarjaa vastaan vauhdikkuudellaan, jännittävyydellään, koskettavuudellaan, sekä Doctor Who -henkeen sopivalla huvittavalla (itseironisellakin) melodramaattisuudellaan.