…kun en oo lehmä. (Haaahahahah!)

Oloni on niin kepeä, kun sain eilen portfolion matkaan, että ihan vertaussanat kaikkoaa. Vaikeaa oli koota sitä, kun jokaisesta kuvasta ehti olla eri mieltä itsensä kanssa monta kertaa. Oli paineita valita juuri oikein. Ei nivaska tosin edes ehdi Capilanoon reiluun viikkoon, ja sitäkin ennen ehdin aivan varmasti huojua ahdistuneisuudesta hyväntuulisuuteen, kun ei osaa arvata mitä ne mun töistä ajattelee. Ja sitten vasta ylikierroksilla käynkin kun maaliskuu päättyy ja portfolioiden arvostelu alkaa. Nii-i, ei se lopputulos vaan se epätietoisuus! Mitään en mene arvailemaan. Olen melko valmistautunut niin hyviin kuin vähemmän hyviinkin uutisiin. Vaikka minua ei hyväksyttäisikään, niin joku toinen kerta vaan sitten — sillä välin voi taiteilla jotain ihan muuta.

Hakutouhu oli lopuksi niin hektistä, että luonnosblogi on jäänyt vähäisemmälle huomiolle, mutta päivitin vähän sitäkin portfolion postiin saatuani.

Mutta onpahan sekin näperrys ohi ja jonkun muun huolena nyt ja minä pääsen Ylläkselle tänään, kauas loskasta, ilman huolen häivää, ilman velvoitteen velvoitetta! Ja laskemaan jo huomenna! Ja mullon niiiin hyviä kirjoja matkan ajaksi, ja musaa ja ohjelmia! Ja ruoka on hyvää, maisemat hienot ja saunaan pääsee vähintään kerran päivässä. Huliuliuliuli!😀