Tämä ei ole omakehua, vaan vuosien mittaan omakohtaisten sosiaalisten vertailujen selkeyttämä fakta: osaan pitää pääni kylmänä stressaavissa tilanteissa.
Olen usein jopa ylpeä siitä. Anteeksi vaan jos se tekee minusta k-pään. Mutta tällä kertaa, valitettavasti ja ennenkuulumattomasti, muu kroppa päätti viitata päälle kintaalla. Koko tämän pitkän viikon alusta lähtien terveyteni on pettänyt niin moninaisilla ja äklöttävillä tavoilla, että olisi kärsimystä sekä minulle että lukijalle kirjoittaa niitä ylös. Jos se paljon puhuttu kylmä pää sijaitsee harteilla jotka uhkaavat millä hetkellä hyvänsä romahtaa tomuksi, maastamuutto (joka, vaikka kaikki tämän tietävätkin, on useimmissa tapauksissa henkisesti ja byrokraattisesti vaativa temppusarja) on yhtä helvettiä valmistella. En itse asiassa muista, milloin minulla olisi ikinä ollut huonompi olo ruumiillisesti kuin tällä viikolla.

Anteeksi tämä marttyyrimäinen pillittäminen. Aivoni ovat vihdoin voiton puolella ja jaksan oikein kirjoittaakin (vai oliko se ”kirjoittaakin oikein”?). Hirveästi asioita on hoidettu kehon stressikapinasta huolimatta. Monta temppua on silti edelleen suorittamatta ennen kuin lähden matkaan keskiviikkona 27.8, pelottavimpana kaikista pakkaaminen.

Kämpän Pohjois-Vancouverista sain vähän huonommalta paikalta kuin toivoin, mutta jotenkinhan sitä on alkuun päästävä. Olisin halunnut lähemmäs Lonsdale Quayta; tuleva kämppäni on aika lähellä collegea. Kuten sanottu, tämä on kuitenkin alku, ja itse asunto kuulostaa hyvältä. Asumismuoto on ymmärtääkseni myös sama kuin viime kesänä, eli vuokraisäntien talo, jonka yksi kerros on kahden opiskelijan käytössä: kummallakin oma huone, mutta jaetut keittiö, olkkari ja vessa. Mulla tulee siis olemaan yksi kämppis — en vielä tiedä henkilöstä mitään, koska oon pitänyt yhteyttä vasta vuokraemäntään. On kuitenkin melko mahdollista, että se opiskelee myös Capilanossa, kun asunto on siinä lähellä.

Kelassa asioita hoitaessani olen saanut hyvin miellyttävää ja tehokasta palvelua. Halusin vain sanoa. Yhdellä virkailijalla oli lisäksi jotenkin niin uskomattoman ihana ja pehmeä ääni, että teki mieli keksiä tekosyitä jäädä kuuntelemaan pitemmäksi aikaa. En kyllä keksinyt yhtään😦