Höh, heti jäin bloggaamisessa jälkeen. (Kirjoitan tätä vasta maanantaina. Muistan todella vähän.) Ollu hirveesti tekemistä enkä ole edes ollut täysissä ruumiin voimissa. Ennen lähtöä olin päiväkausia kuolemanväsynyt, kuten olen jo ehtinyt marmattaa, ja juuri ennen keskiviikkoa sain sitkeän nuhan (taas), siis muiden terveysongelmieni lisäksi. (Vali, vali!) Lentomatkaa ei tänään jaksa ruotia yksityiskohtaisesti, paitsi että Condorilla ei ollut yhtään niin lokoisaa tulla kuin viime kesänä British Airwaysilla. Pitkää ja ahdasta istuntoani kuitenkin lievitti mm. matkan aikana näytetty Horton Hears a Who! jonka olin tosin jo nähnyt, mutta katsoinkin sen vain takuupiristävän parhaan kohdan vuoksi — eli Seth Rogenin riemastuttavasti tulkitseman repliikin ”MOUNT NOOL’S THAT WAAAAYY!”

Vancouveriin laskeuduttuani oli mentävä suorinta tietä maahanmuuttoviranomaisen puheille saadakseni opiskeluluvan, mikä helpotuksekseni kävi hujauksessa. Olin vähintäänkin pöllämystyneessä mielentilassa saapuessani iltayhdentoista aikaan vuokrakämpälleni, missä kaaduin sänkyyn melkein heti. Vuokraemäntäni Ninan ja hänen miehensä Peterin aikuiset pojat olivat käymässä, toinen puolivuotiaine kaksostyttärineen ja koirineen, ja hälinä vain vahvisti harhaista tunnettani, mutta onneksi(?) olin parikymmentä tuntia kestäneen matkan jälkeen niin poikki, että tajuntani yksinkertaisesti lähti lakisääteiselle.

Yöunet jäivät vielä tällä kertaa liian lyhyiksi, sillä täytyi vähän siistiytyä ja syödä ennen Capilanon ulkomaisten opiskelijoiden orientointitilaisuuteen lähtöä. Kävelin collegelle. Ilma oli juuri niin sateinen ja vihmainen kuin mitä Vancouverista aina sanotaan mutta mitä en viime kesältä osaa muistaa. Onneksi oli sontsa (en ollut ehtinyt kaivaa sadetakkia matkalaukuista).

Vaikka väsyttikin tajuttomasti, niin kyllä kannatti mennä! Kunpa olisin edes blogia varten muistiinpanoja ottanut, kun niin paljon infoa tuli niin hauskassa ja innostavassa paketissa. Opiskelijoita oli huimaavan monista maista, vähintään tusinasta, ja aineet joita he olivat tulleet opiskelemaan olivat lähes yhtä moninaisia. Oli jotenkin järisyttävää nähdä sellainen määrä erilaisia ihmisiä jotka ovat ihan samanlaisessa tilanteessa (ainakin periaatteessa) kuin minä. Meitä oli paikalla ehkä vajaat 50 — siis tänä vuonna aloittavia ulkomaisia opiskelijoita. Kokonaisluku Capilanossa on viitisensataa. Tapasin kaksi tulevaa luokkatoveriani, espanjalaisen sekä japanilaisen, ja yhden digianimaationopiskelijan Brasiliasta. Eräs sveitsiläinen, joka osasi kolmea kieltä, oli tullut opiskelemaan neljättä: japania. Huhhuh, vaikuttavaa.
Tirehtööreinä oli neljä collegen International Student Centerin työntekijää ja kymmenisen kansainvälistä tutor-oppilasta. Tutustumistilaisuuden pienimuotoisen luonteen ansiosta osa uusista opiskelijoista onnistui ihan jäämään mieleen — eivät tietenkään läheskään kaikki, mutta yllättävän moni.

Moni niistä vaikutti tosi mukavalta. Moni oli paikallisten tapaan erittäin innokas juttelemaan, toiset olivat ujompia, mutta siis kivan oloinen porukka. Vaikken ole suorastaan sosiaalinen henkilö, pelkästään se tosiasia että kaikki muutkin olivat juuri muuttaneet uuteen maahan aivan kuten minäkin, yksinkertaisesti pehmensi minut. Ja tutorit sekä ISC:n työntekijät olivat kuin luotuja hommaansa, niille oli sen parin minuutin alkujähmeyden jälkeen jotenkin niin helppoa jutella.
”Kans.väl.op.toim.” järjestää jatkuvasti jos jonkinmoisia tapahtumia ja puuhapäiviä, ja ensinnäkin ne kuulostivat loistavilta (lasketteluretkiä, vaelluksia, päiväreissuja, Seattlenmatkoja yms.), mutta toiseksi tuntui että tämän porukan kanssa voisi olla oikeasti hauskaa lähteä. Tarkoitan myös meitä opiskelijoita enkä ainoastaan tämänpäiväisiä ohjaajia.

Mitähän vielä… Näin kotiin lähtiessäni koulun käytävällä Animation Adamin, joka tunnisti minut tukastani huolimatta, ja sanoi opettavansa meitä tällä lukukaudella hahmodesignkurssilla… Mutta ei koko kurssia, vaan vain super sculpey -muovailuosuuden. En osaa vielä sanoa olenko iloinen vai kiittämättömän nyreä siitä että meillä on super sculpey -muovailua.

Ilma on ollut sateinen ja suht kolea. Ensi viikoksi luvataan aurinkoisempaa. Mutta eihän syksylle mitään voi missään maassa.

Väsyttää liikaa NÄKEMIIIIIN!