[Kuromista]

Viikonloppu oli ihana. Käytiin Lenan kanssa kävelemässä Stanley Parkin Second Beachillä lauantaina, ja sunnuntaina olin suunnitellut meneväni keskustaan yhdelle el.mal.piir.tunnille, mutta muutinkin mieltäni kesken matkan ja menin pikaisesti käymään Granville Islandilla. Piirsin siellä pari lähimmäistä, join kahvit ja kuuntelin tosi hyvää kitaristia. Moh’n kolmen tunnin elävänmallinpiirtämisläksy ei siis tullut täyteen, mutta rentoutumiskiintiö kyllä, ja maanantainahan olisi ”life drawing club”. Koko viikonlopun oli kuumaa ja aurinkoista, ja on edelleen.

Maanantain animointitunnilla pääsin sitten käyttelemään Cinticiä ensimmäisen kerran, unelma, se saa tökerötkin luonnokset näyttämään siedettäviltä.
Illalla LDC:n eka tapaaminen tällä syyslukukaudella, ja tunnelma oli erittäin mukava vaikka väkeä oli paljon. Nautin el.mal.piirtämisestä (siis tarkoitan että ihan yleisesti ottaen enkä pelkästään tällä kertaa), joten aion yrittää käydä LDC:ssä mahdollisimman usein, ellei minulla ole jotain vaativaa koulutehtävää meneillään. Ihmiset kuuntelivat musiikkia vain omilla kuulokkeillaan eikä malli lainkaan. BLISS. Tapasin siellä pari kakkosluokkalaista jotka muistin netistä. Ostin yhdeltä niistä pari käytettyä kurssikirjaa. Päivä oli väsyttävä. Näin Tomokoa koululla lähtiessäni ja sovittiin että mennään sunnuntaina kahville P-Vanin epäviralliseen keskustaan eli Lonsdale Quayhin, Tomoko aikoo kutsua myös Lenan.

Tällä viikolla keskiviikosta sunnuntaihin olisi kiinnostava, paneelikeskusteluista ja elokuvanäytännöistä koostuva animaatiofestivaali SPARK Animation ’08 VanCity -teatterissa, mutta viikolla koulu osuu hieman tielle, ja viikonloppuna yritän hoidella kaikkia pottumaisia kotihommia joita olen liian rätti tekemään koulupäivien jälkeen… En vaan tiedä riittääkö energiaa lähteä, varsinkin kun matka keskustaan ei ole ihan lyhyt. Kyselin meidän luokkalaisiltakin, jos vaikka seura olisi antanut potkua, mutta kukaan ei tuntunut olevan menossa sinne. No, ei se suuresti yllättänyt, itsekin kuulin koko tapahtumasta vasta sunnuntaina ja läksyjä todellakin riittää.

Sen sijaan ekan vuosikurssin yhteistä aktiviteettia on toivottavasti tiedossa ensi viikon lauantaina, koska Courtney on kutsunut kaikki kynnelle kykenevät luokaltamme luokseen hengailemaan ja ehkä riehumaankin.
Lisäksi animaatio-opiskelijoille on kuulemma tulossa lähiaikoina ykkösvuosikurssin, kakkosvuosikurssin ja digien yhteinen PIZZA- JA SOLIDAARISUUSTILAISUUS. Hehe.

Tiistaina oli aivan uskomaton el.mal.tunti. Aloitimme piirtämällä 30 sekunnin ”salama-asentoja”, sitten kymmenen sekunnin. 10-sekuntisten piirtäminen helpottui todella nopeasti kun niitä oli tehnyt pari ja oli tavallaan ”zonessa” (ehhh…), ja kun kaikki olivat sitten tällä tavoin verrytelleet, Moh sanoi, että nyt piirrettäisiin muutamia minuutin mittaisia asentoja, ja meidän pitäisi saada niihin samaa meininkiä (ja nopeutta) kuin kymmenen sekunnin mittaisiinkin. Harmikseni salama-asentojen rentous häipyi käsistäni jo parin ensimmäisen minuuttiposeerauksen jälkeen, ja kaikki ympärilläni tuntuivat kokevan saman. Moh oli arvannut tämän ja kysyi pian, kauanko saimme salamapiirtämisen säilymään kun meillä oli tieto siitä, että malli joka tapauksessa pitäisi asentonsa pitempään. Turhautuneisuus paistoi luokasta yhtenä miehenä (naisena? oppilaana?).
”Lopputunnin ajan”, Moh tiedotti, ”malli tekee kymmenen sekunnin asentoja, mutta satunnaisesti myös minuutin asentoja. Hän päättää itse, minkä asennon pitää kokonaisen minuutin, ettekä te tiedä sitä etukäteen.”

Tämä oli kokemus jollaista en ole aikaisemmin kohdannut yhdelläkään el.mal.kurssilla, enkä taaskaan tajua, MIKSI EN — oivallushan on niin yksinkertainen! Tuntuu hienolta että on vielä niin paljon asioita, joista ei ole ennen tiennyt.

Vähän minua kyllä häiritsi se, että mallin, joka sattui olemaan miespuolinen, asennot olivat niin epävaihtelevaa, tönkköä ja epäluontevaa patsastelua, mutta se oli silti mahtava mallipiirustustunti.