Tiistain elmaltunnilla malli oli teillä tietymättömillä ja Moh alkoi jo laittaa meitä poseeraamaan LDC:n tyyliin (”Silloin kun näin käy, poseerataan keskenämme”) — ja koska olin oikeastaan halunnut kokeilla sitä viime viikon LDC:stä asti, menin ekana, mun jälkeen meni Colleen joka oli ollut samassa kokoontumisessa. Olisin voinut valita helpompia asentoja itselleni, ne saivat lihakset hieman lukkoon, mutta hyvä että kokeilin. Kynnys madaltui mahdollista seuraavaa kertaa varten. Malli kuitenkin oli ainoastaan myöhässä, joten Colleen jäi viimeiseksi poseeraajaksi tällä kertaa.

Olen tyytyväinen elävänmallinpiirustusteni tämänhetkisestä suunnasta, mut en jaksa hirveesti nykyisiä lähettää luonnosblogiin koska a] me piirretään niitä niin suuri määrä ja b] mun on suhteellisen isoja eikä niitä voi skannata, ja valokuvaus ja kuvien optimointi nettiin on vaan liian rasittavaa just nyt.

Tuntien loputtua mentiin kaikki animluokkaan työstämään Donilta maanantaina saatua ”hyppysarja”-ajoitusharjoitusta (ei tarvitse hyppyyttää kokonaista hahmoa, vaan pelkkää yksinkertaista palloa, jolla on jalat). Aikaisemmin mun oli vähän aikaa vaikeaa keskittyä luokassa kun puhetta oli joka puolella, mutta sinä päivänä huomasin jostain syystä pystyväni työskentelemään ihan hyvään tahtiin ja silti ottamaan osaa keskusteluihin. Mistä lie johtui, mutta häly ei häirinnyt. Näperrettiin Timin Star Wars -Legojen parissa, jutusteltiin vaan ja oli mukavaa.
Luokkamme animointipöydät tavallaan jakavat ihmiset sellaisiin pieniin ryhmiin, joten luonnollisesti olen tutustunut enimmäkseen mua lähimpänä istuviin ihmisiin. Mun paikanvalinnassa on tainnut käydä tuuri, kun ne on kaikki kivoja, tai eiköhän se oo niin että useimmat meidän luokkalaiset on kivoja mutta en vain ole jutellut yhtä paljon muiden kanssa.

Jouduin jäämään tosi pitkäks aikaa enkä silti saanut aivan vielä palloo valmiiks. Harjoituksen palautus oli seuraavana päivänä eli keskiviikkona, joten jouduin tietysti ke-aamuna tulemaan animoimaan LDC:n sijaan, harmi. Johnin posetkin olivat vielä piirtämättä… Sain kyllä hyväksyvää palautetta, mutta ”jalkapalloni” (jalallinen pallo!) liikkuu liian nopeasti ja tarvitsee siis inbetweenejä. Palautteessa oli tullut niin kiinnostavia juttuja esille ettei pallon säätäminen masentanut tippaakaan, vaan korjailin sitä saman päivän tunnilla (ja tuntien jälkeenkin) mielelläni.

Tämänpäiväiseen kokeeseen lukeminen jäi kuitenkin sen vuoksi myöhään, ja vaikka luin koeasiat kahdesti, ei mikään tuntunut painuvan uupuneeseen päähäni. Poseläksykin jäi melkein tekemättä, enkä ollut siihen tyytyväinen, mutta eivätpähän hahmodesignhommani ainakaan tästä eteenpäin voi muuta kuin parantua!

Koe meni paljon huonommin kuin viime viikolla, mutta van den Bos palautti meille ekan kokeen, joka onneksi kompensoi sitä etten muistanut tänään juuri mitään. Olin saanu oivat kolme-neljännespistettä-vaille-täydet pisteet (14,25/15). Hehe! Vierustoverini Peach ja Will pärskivät ”Kolme neljännespistettä?! XD” ja multa kesti pari sekuntia tajuta miksi, mutta desimaali se niitä naurattikin: ”Ihan hulvatonta miten pikkutarkka se on.”

”Mutta hellyttävällä tavalla”, totesimme kaikki.

Torstaissa on ehkä hauskinta se, että opettajat ovat niin innostuneita aiheista. Designope oikeasti puhui itsensä jatkuvasti hengästyksiin. (Taas.)
Aiii niin, ja historiantunnilla käytiin läpi Max ja Dave Fleischerin studiota mikä tarkoitti että saimme katsoa mm. Kippari-Kallea, ja meitä nauratti niin että itketti. I’ll save her, ya pop-eyed freak! Torstai jeeesssss!

Vaikka kaikki tietääkin Kippari-Kallen, niin en ole ikinä tainnut tulla katsoneeksi yhtään niistä animaatioista kokonaan, enkä varsinkaan niitä jotka me tunnilla katsottiin. Vakava virhe. Kippari-Kalle sai mut niin hyvälle tuulelle, että mun on pakko etsiä se DVD miltä nuo vanhat lyhykäiset löytyy. Olin ihan totta kaksinkerroin naurusta. ”That was a nice ship we had once…”