[EDIT: Anteeksi jos jotakuta häiritsee se että bloggaan tällaisista aiheista kuin kylmäverinen liero vaikka Kauhajoella on ammuskeltu, mutta itse en todellakaan voi muuta asialle kuin esittää surunvalitteluni, ja jatkaa täällä maapallon toisella puolella arkieloani kuten tähänkin asti. Anteeksi etten ole järkyttynyt.]

Perjantaisen esitelmäni aikana olin niin hermona etten oikeastaan kuullut kaikkea mitä itse sanoin. Puhuin liian nopeasti ja kompastellen omaan kieleeni. Säikähdin alkuaplodeja. Tärkeimmät asiat tuli onneksi sanottua. Luultavasti. Ärsyttää ja kummastuttaa, että vaikka järjellä tietäisin kaikkien läsnäolijoiden olevan täysin harmittomia, julkinen puheenvuoro saa minut liioittelematta oksennuksen partaalle.

Vain pari luokkatoveriani oli kuullut Spacedistä. Kuten suunnittelin, näytin kaksi lyhyehköä kohtausta kakkoskauden viidennestä jaksosta (vaikka, kuten sanottu, ne eivät olekaan ehdottomat suosikkikohtaukseni koko sarjasta), ja selitin miksi oikein olin ne valinnut: nähtyäni feikkiammuskelun sarjan ensiesityskierroksella Suomessa [= v. 2001. Olen Spaced-fani ekana ja Shaun -fani tokana. Ja Hot Fuzz -fani vasta kolmantena. Vaikka ne ovatkin kaikki loistavia, Spaced on silti kiistämättä loistavin, eikä vain siksi että tutustuin siihen ennen noita jälkimmäisiä. *| ] kokeilin ensimmäistä kertaa kunnolla storyboardin piirtämistä. Ei sillä että siitä kokeilusta olisi kovin hienoa jälkeä syntynyt! Ja ennen ammuskelua näytin Timin ja Daisyn päätöksenteon (nimittäin siitä, millä tavoin he viettäisivät iltansa kaupungilla; kolikonheiton; ja sitä seuraavan baarimylläkän), ihan vain esittelynä hahmoista ja sarjan vaihtelevasta sekä omasta mielestäni visuaalisesti …ravitsevasta tyylistä.

Katsojien naurunremakka oli ikkunoita helisyttävä; sitä osasin odottaakin. Rakkaan sarjan jakamisen tuoma yhtäkkinen riemu oli tyrmäävä ja aivan odottamaton.

Esitelmän varsinaisena sydämenä (agghh… Sori, kuulostan jopa hölmömmältä kirjoittaessani tästä kuin puhuessani tästä) jaoin kaikkein henkilökohtaisimman tulkintani ammuskelukohtauksesta (tarkoitan henkilökohtaisella, että tekijät tuskin tietoisesti tarkoittivat mitään sen kaltaista): se on minun näkökulmastani ainoa aivan todella surrealistinen kohtaus sarjassa, ja päähenkilöt luottavat siinä kirjaimellisesti mielikuvitukseensa selvitäkseen mahdollisesti vaarallisimmasta pinteestä, johon he sarjan aikana joutuvat. Eivätkä ainoastaan omaan mielikuvitukseensa, vaan viereisen henkilön mielikuvitukseen. Kaikkien osallistujien mielikuvitukseen, niin ystävän kuin vihollisenkin. Sen voi nähdä edustavan jotain sarjan synnylle (periaatteessa minkä tahansa kelpo elokuvan tai sarjan luomisprosessille) elintärkeää.

Spacedin luojien välillä sykkii energiaa, joka tekee sarjasta paljon enemmän kuin osiensa summan. Jos kumpi tahansa käsikirjoittajista/pääosanesittäjistä vaihdettaisiin johonkuhun muuhun tai poistettaisiin, sarjaa ei olisi lainkaan olemassa; jos ohjaaja Edgar Wright poistettaisiin tai vaihdettaisiin, sarja olisi p____. (Hui kamalaa, ajattelin juuri Mitä Jos -maailmaa, jossa Simon Pegg ja Jessica Hynes eivät olisi koskaan tavanneet toisiaan. *Brrrrrrrr.*) Miten epätodennäköiseltä vaikuttaakaan, että sattuisi tapaamaan jonkun, jonka kanssa on niin samalla aaltopituudella, että voisi yhdistää luomisvoimat ja tuottaa jotain mitä kumpikaan yksinään ei voisi kuvitella, ja silti se on yksi isoimmista asioista joihin elokuvat (+sarjat yms.) taiteena nojaavat. Luottamuksesi omaan mielikuvitukseesi ja yhtä vahva luottamuksesi työtoverisi mielikuvitukseen — ja loppujen lopuksi katsojan mielikuvitukseen.

Tuo kohtaus siis kiteyttää minulle jotain minkä Spaced kokonaisuutena todistaa. Siihen on joskus vaikeaa uskoa; siitä tuntuu joskus typerältä haaveilla, varsinkin kun on niin kömpelö, usein jopa vastahakoinen, jakamaan omia ajatuksiaan kuin minä; mutta katsoessani Spacediä ja muita täydellisiä ilmiöitä tiedän, etten ikinä tule luopumaan toivosta.

En maininnut pitäväni itseäni kömpelönä (eiköhän se ole kaikille selvää muutenkin), mutta silti olen edelleen aika hämmästynyt että uskalsin oikeasti kertoa tuon viimeisen osion koko luokalle.

Lopettelin sanomalla, etten halua muuttaa esitelmääni viime metreillä mainokseksi, mutta että haluaisin silti suositella Spacediä kaikille läsnäolijoille, koska jokainen, joka on tarpeeksi nörtti opiskellakseen animaatiota, nauttisi tällaisesta sarjasta, ”ja mä lainaan ilomielin DVD:n kenelle tahansa joka haluaa tulla käännytetyksi.” Puolen tusinaa kättä hujahti ilmaan ja tyypillisen innostunut Rosy hihkui ”MUT ON KÄÄNNYTETTY JO NYT!”

Koska esitelmät pidetään aina viestintätuntien viimeisinä, olimme vapaita viikonlopun viettoon, mutta kello oli vasta reilu 15 ja melkein kaikilla oli vielä jalkapalloanimaatio kesken, joten menimme animaatioluokkaan ja tuikkasin ykköskauden luokan DVD-soittimeen Rosyn ja Candicen yllytettyä. En ole ikinä päässyt katsomaan Spacediä seurassa. Aika kivaa. Koska nyt minua ei ymmärrä vain Spaced, vaan jossakin määrin ainakin muutama muu ihminen, ja ehkä vielä useampikin joista en vielä tiedä. ”Tää on omaa luokkaansa”, Rosy henkäisi. ”Mä en oo ennen nähny TV-sarjaa joka saisi mut haluamaan katsoa Star Wars -trilogian putkeen heti kotiin päästyä!”
Klubbausjakson viimein koittaessa päämme alkoivat heilua musiikin tahtiin, ja alta minuutin hypimme jo tuoleillamme ja tanssimme, vedet silmissä ja keuhkot kovilla naurusta. Olin nolostuttavasti hiessä tanssimisesta. Mutta enköhän ollut nolannut itseni esitelmää mupeltaessani jo tuota pahemmin, joten mitäs pienistä. Ensimmäisen kauden katsottuamme oli myös meidän kolmen kuitenkin pakko tehdä palloanimaatio loppuun, joten luovutin Spaced-boksin viikonlopuksi Dennisille, joka oli ensimmäisenä lainausjonossa.

*| A: Spacediä on enemmän. B: Spacedin hahmot ovat hauskempia. C: Spacedin hahmot ovat rakastettavampia. (liittyy tosin A:han.) D: Spacedin ”maailma” on yksityiskohtaisempi (katso taas A) ja tarjoaa enemmän ”keksittävää”, pääteltävää sekä päätettävää. E: En väitä, että tv-sarjan täytyisi aina tarjota yhtymäkohtia omaan elämääni jotta pitäisin siitä, mutta… Spaced saa minut ajattelemaan, että joku ymmärtää. Niin kuin olen jo kertaalleen kirjoittanut: Spaced ei ainoastaan naurata, vaan saat siitä uuden ystävän.