Tämä talo on kotikulmillani. Se on maukas.

Animaatio-, design- ja el.mal-opettajilta on tullut erinomaista palautetta. Toivottavasti kritiikinsietokykyni ei heikenny hetkellisen toimettomuuden johdosta. Anteeksi tällainen omakehu, mutta kun koulussa menee hyvin niin sittenpähän menee. Pakko nauttia nyt kun vielä voi. Vain pari vuotta, ja täytyy taas pyristellä yksin työelämässä.
Tällä hetkellä olen kuitenkin niin tyytyväinen koko elämääni että hädin tuskin saan unta iltaisin.

Kyselin Benny-kissan tilanteesta Ninalta. Mitä ihmettä sen entiset omistajat oikein pelleilevät? No sitä vaan, että menivät ja muuttivat sellaiseen asuntoon, jossa lemmikkien pito ei ole sallittua. Kysyin onko lähistöllä esim. löytöeläinkotia, mutta Nina sanoi, että Bennyhän vain lopetettaisiin siellä. (En siinä tilanteessa hoksannut sanoa, että eikös sillä olisi löytöeläinkodin kautta edes jonkin sortin mahdollisuus saada uusi omistaja.) Benny on kuulemma jo vanha. Viime aikoina Nina on ruokkimisen lisäksi alkanut päästää sen myös sisälle eteiseen milloin ikinä se vain haluaa; Benny on kunnioittava vieras eikä tule yläkertaan — eikä edes rappusiin — muulloin kuin silloin, kun se haluaa jonkun päästävän sen ulos. Se viettää näköjään mieluiten suurimman osan päivästä ulkona. Mutta mulle on hienoinen helpotus, ettei sen tarvitse enää olla ulkona kelillä kuin kelillä.

(Tosin kelit ovat olleet hämmentävän hyvät viime aikoina. Aurinkoista ja parikymmentä astetta lämmintä. Tarkkailen tyrmistyneenä lokakuun lähestymistä kalenterista ja läträän aurinkovoidetta harva se päivä.)

Lauantaina kävin koululla tekemässä keinuhevosloopin loppuun, ja sain siihen hyvän parannusehdotuksen yhdeltä vanhemmalta opiskelijalta. Avunannon arvosta huolimatta olen kuitenkin iloinen voidessani sanoa, että keinuhevoseni maanantaina Donilta saamat kehut tulivat aivan omista oivalluksistani; lauantaina tekemäni parannus oli vain niinsanottu rusina pullassa.

Maanantaina keinuhevoslooppien läpikäynnin jälkeen saimme huippuinnostavan animointitehtävän. Pääsemme ensi kertaa animoimaan kokonaista neliraajaista hahmoa (siis ei nelijalkaista…) ja käytämme hahmon mallina Stitchiä Disney-leffasta Lilo & Stitch. Vaikkei kyseinen leffa kuulukaan suosikkeihini, palleroinen Stitch on hilpeä hahmo animoida, ja rakenteeltaan helppo. Olen tehtävästä täpinöissäni, vaikka sen työstämiseen voi kulua ehkä parikin viikkoa (kyseessä on kolmen hypyn sarja ”antic”eineen ja ”settle”ineen — ennakointeineen ja loppu”asettumisineen”). Animoimme karkeasti Stitchin hyppysarjan ensin, ilman korvia, kasvojen yksityiskohtia jne.; lisäämme ne myöhemmin reagoimaan pomppivan hahmon liikkeisiin.

Monesti ihmettelen, mitä hyvää olen mahtanut tehdä ansaitakseni tällaisen onnellisuuden.

* * *

EDIT: Dexterin kolmoskausi alkoi jenkeissä sunnuntaina ja minä tietysti heti lataamaan! Täällä Kanadassa se näkyilisi ehkä pian telkkaristakin, mutta ei sitä niin pienestä telkkarista edes kehtaa katsoa kuin mikä minulla huoneessani on 😦 Uskaltaisikohan joltakin isotelkkariselta luokkakaverilta kysyä Dexter-iltojen järjestämisestä?

Odotukseni ovat h****tin korkealla edellisten kausien jälkeen, ja kolmoskauden ensimmäinen jakso, vaikkei yksinään vielä sentään huikaissut, antoi syytä uskoa, että samaa laatua pidetään yllä — tiivistyyhän tunnelma aina kauden edetessä. En halua liikoja spoilata, mutta kauden käynnistänyt murhatutkimus vaikuttaa jännityksen (ja nimihenkilön moraalipainiskelun) puolesta lupaavalta. Dexterin viimeisimmästä suhdekäänteestä en vielä osaa sanoa. Se voi osoittautua kiehtovaksi tai sitten tosi laimeaksi, mutta edellisten kausien perusteella uskallan toivoa parasta.