[Julkaistu takautuvasti, kiirettä.]

Kimberly muutti; naapuritalon piha on Halloweenistettu hienosti; animoinnin kävely- ja juoksutehtävät oli hirmu vaikeita eikä mulla taida vieläkään olla ne ihan lapasessa (täytyy harjoitella omalla ajalla). Mutta seuraavaksi siirrytään dialogin äänittämiseen ja huulisynkkaamiseen, eli animaatiomme pääsevät puhumaan, mitä odotan innolla.

Odotin innolla myös Halloweenia, joka oli varsinaisesti ensimmäiseni. Juhlinta levittäytyi usealle päivälle, sillä sovimme luokan kanssa pukevamme Halloween-asut kouluun jo torstaina, torstai kun on pitempi koulupäivä kuin perjantai, jolle Halloween osui. Asuni ei vaatinut yhtä paljon valmisteluja kuin muutamien muiden luokkalaisteni, mutta vaatteiden ostelu kirpputorilta, kävelyn ja juoksun animoinnin sekä historian lukemisen lisäksi, vähensi yöuniani harmillisesti koko viikon.

Asun valitseminen ei ollut vaikeaa: ensimmäisen Halloween-pukuni piti tietysti olla jotain minulle erittäin tärkeää ja rakasta (ja jotain, mikä ei vaatisi paljon ompelemista, koska olen siinä aika toivoton), joten päätin jo hyvissä ajoin pukeutua Maxiksi. Siis Max Fischeriksi Rushmoresta. Maxin koulupuku oli helppo hankkia — löysin vaatekappaleet kerralla kirpparilta, vaikkei löytämäni solmio ollutkaan aivan oikean värinen, mutta asu oli silti täysin tunnistettava. Lainasin paksusankaiset feikkisilmälasit Chelsealta, sillä omani eivät ole tarpeeksi Maxin lasien näköiset, ja pidin piilareita niiden kanssa. Tukkani olikin jo valmiiksi tumma ja lähes yhtä lyhyt kuin Maxilla, ja näytti tunnistettavalta kun järjestelin kampaukseni litteäksi ankaralla jakauksella. Ainut puuttuva puvun osa oli punainen baskeri (ja hyvä on, myös Maxin rintataskua koristava Rushmore-vaakuna, puhumattakaan hammasraudoista). Tein ”täsmällisyys”- ja ”läsnäolo” -pinssit pahvista, eli eiväthän ne näyttäneet kummoisilta, mutta ne ovat tärkeä osa asua. Olin tyytyväinen.

Luokkalaisistamme kukaan muu kuin Courtney ei ilmeisesti ole nähnyt Rushmorea eikä siis tunnistanut hahmoani, mutta se ei menoa haitannut. Torstai oli odotetusti jopa tavallista riehakkaampi, ahmimme karkkia, otimme kuvia ja videoita, ja pääsin todistamaan Zorron ja Hämähäkkimiehen dance-battlea. Melkein kaikki luokassa olivat pukeutuneet antaumuksella. Oikein odotan jo seuraavaa Halloweenia.

Torstaina oli myös sculpey-maquettejen arviointipäivä. Omani, jonkinlainen avaruustenava, ei vielä tunnilla ollut valmis uuniin, mutta silti arviointikunnossa: siltä puuttui vielä vain yksi jalkaterä. En saanut mitään erityistä palautetta, vain ”hyvä”. (Opettajalla oli tosin aikamoinen kiire päällä.) Patsaani poseeraus sai kuitenkin lisäksi kehun — suhteellisen ansaitusti, arvelin. Luokan maquettet olivat loistavia. Monet olivat ehtineet jo paistaa ja maalata omansa, ja meikäläinenkin maalaa avaruustenavan, kunhan saan sen paistettua ensi viikolla.

Harmi kun ei ollut aikaa kirjoittaa muovailuprosessista sen ollessa käynnissä. Olen kuitenkin oppinut paljon seuraavaa maquettea varten, ja kuten taisin sanoakin, aion aloittaa seuraavan heti kun saan tämän ensimmäisen valmiiksi. Sain viimein päätettyä aiheenkin. En normaalisti ole mikään figuurien ostelija tai keräilijä, mutta yhdestä sarjasta olen tosissani halunnut sellaisia, ja se on The Young Ones. TYO-figuurejahan ei valitettavasti ole olemassakaan, joten miksen vähintään yrittäisi tehdä niitä itse?

Otin pari kuvaa maquette-prosessista. (Toisen kuvan ”saksikäsi” oli pelkkää väliaikaista hupailua.)

maq

  • Foliosisus pakataan tiukaksi. On ärsyttävää muovailla, jos tuntee pinnan antavan hiukkaakaan periksi, kun sitä painelee muovailuvälineillä.
  • Omalla kohdallani patsaan käsien muotoilu etukäteen ”normaalissa” asennossa (sormet suorina) toi nyrkkiin tai muihin käden asentoihin mukavaa elävyyttä ja kolmiulotteisuutta. Muovailin siis ensin käden, sitten taivutin sormet nyrkkiin, ja lopuksi siloittelin saumoja vähän. Tein saman toiselle kädelle, joka osoitti etusormella.
    Muovailin kädet erikseen, lähestulkoon viimeisinä, ja sitten kiinnitin ne patsaan ranteisiin. Jälleen kerran, nämä eivät ole mitään virallisia ohjeita, tämähän oli vasta ensimmäinen patsaani, mutta tuo tapa osoittautui ainakin minulle toimivaksi.
  • Ranteisiin kannattaa jättää paljasta rautalankaa, johon kädet on helppo tuikata — folio oli toisessa ranteessa tiellä ja uhkasi muuttaa etukäteen muovailemani käden muotoa.
  • Rautalangan leikkaaminen oikean pituiseksi vaatii, että patsaan mittasuhteet ovat melko tarkasti tiedossa, ja siinä luonnokset ja turnaround ovat avainasemassa. Turnaround helpotti muovailua sanomattomasti, vaikka patsaani lopullinen pose onkin erilainen kuin perus-turnaround -asento.

Aivan ensimmäinen töherrys hahmosta (jota piirtäessäni en vielä tiennyt sitä käytettävän maquetten aiheena), turnaround sekä mittasuhdeluonnos:

maq0

turnaround

maqprop

  • Omaan patsaaseeni ei kuulunut pintatekstuuria vaan sen kuului olla mahdollisimman sileä, mutta vastaisen varalle Adamin niksi tekstuurin luomisesta: siihen voi löytää täydellisen työkalun mistä vain. Kokeilemalla kaikkea mahdollista (pullonkorkkien pyörittämistä sivuttain, kolikoita, vanhaa hammasharjaa, jne. jne…) voi löytää pintakuvion, joka sopii juuri tiettyyn patsaaseen. Aina ei tarvitse kaivertaa kaikkea.
  • Pinnan siloittamiseen suositeltiin spriihin dipattua pumpulipuikkoa, ei vettä. Sculpeyn pinta kuivuu todella hitaasti jos siihen käyttää vettä, kun taas alkoholi haihtuu muutaman hetken kuluttua sculpeyn pinnalta, mutta antaa samat siloitusmahdollisuudet. Minulle desinfiointiaine ei kuitenkaan toiminut yhtä hyvin kuin pinnan ”veistäminen” sileäksi jäätelötikulla. Pumpulipuikko jätti oman maquetteni pintaan ärsyttävää nukkaa. Ehkä puikko oli heikkoa laatua.
  • Patsaaseeni ei kuulunut poimutettuja vaatteita, mutta jos poimuja tekee, täytyy varoa ettei luo sculpeykerrosten väliin tiivistä ilmakuplaa, josta ilma ei pääse paistamisen aikana mitenkään pakenemaan. Muuten laajeneva ilma saattaa räjäyttää kuplan. Jos tekee tarkoituksella suljetun kuvun tai kuplan, siihen kannattaa pistää pieni reikä.

Unohdin kuvaamisen tyystin loppusuoralla, oli varmaan niin kiire katsoa piirrettyjä, mutta tässä joka tapauksessa viimeinkin paistovalmis maquette.

maq6

maq7 maq8 maq9

maq11
Avonaisen suun muovaileminen/kaivertaminen osoittautui paljon helpommaksi kuin etukäteen pelkäsin; tarvitsi vain miettiä suun rakenne (mikä osa on minkäkin lomassa jne.), eli homman strategia vähän niinku askel askeleelta valmiiksi ennen kuin oikeasti otti veistimen käteen. Suljettu suu olisi silti ollut yksinkertaisempi toteuttaa, mutta virnistys tuntui jotenkin kuuluvan patsaaseen olennaisesti. Harmi että minun kuvaustaidoillani suun yksityiskohtia ei tarkemmin erota.

Saattaa kulua viikkoja ennen kuin maquette on maalattu, mutta postaan sitten kuvan.

Ja kyllä, taustan Haisuli-muki seurasi koululle ihan Suomesta asti 🙂 Olemme hankkineet luokkaan kahvinkeittimen, ja vaikken vielä olekaan tapetoinut työpistettäni inspiroivalla taiteella, voin sentään nauttia kahvini söpösti.