Maanantaina oli kevään ensimmäinen el.mal.tunti — tai siis ensimmäinen mulle, ei muulle luokalle. Oli hauskaa palata sen pariin, harmi vain että tunnit pidetään eri luokassa kuin syksyllä, enkä tykännyt uudesta luokasta, joka oli huonoilla seinillä eristetty nurkkaus teollisuushallia muistuttavassa collegen kuvataideosaston (”Studio Arts”) rakennuksessa. (Onneksi toinen viikottaisista LDC:istä pidetään vanhassa luokassa.) Ilmastointi hurisi liian kovaa ja tietysti seinien läpi kuuluivat kaikki vieressä taiteilevien ihmisten äänet ja nikkaroinnit. Lisäksi siellä ei ollut donkey-penkkejä, vaan piirustuspöydät, joiden kallistuskulmaa saattoi kyllä säätää mutta korkeutta ei. Ja koska mulle osui liian korkea tuoli, tunti (oikeammin sanottuna neljä tuntia) osoittautui ergonomiseksi katastrofiksi. Se vaikutti kyllä hitusen rappeuttavasti animaatiotehtävään, jonka tein samana iltana loppuun — tai ei loppuun vaan seuraavaan vaiheeseen: valmiiksi luovutettavaksi puhtaaksipiirtäjälle.

Tuosta väsymyksestä huolimatta tehtävä on hauska siksi, että hahmo on niin ilmeilyyn soveltuva, pääsin liioittelemaan vähän enemmän kuin minulla yleensä on huulisynkkaa animoidessa tapana. Ja tiistaiaamuna kun animaatiot luovutettiin eteenpäin ja ryhdyttiin keskustelemaan clean-upeista (Don piti eräänlaisen miniluennon) musta tuntui kuin tämä tehtävä ois saanut meidänluokkalaiset entistä vapautuneemmiksi keskenään. Onhan meillä kyllä mun mielestä ollut hyvä ryhmähenki jo muutenkin — ehkä tämänhetkinen hauskanpito ja tiimityöskentely oli vain osoitus siitä ryhmähengestä eikä sen aiheuttaja. (Joka tapauksessa oon edelleen aivan intona että olen päässyt takaisin kouluun!)

Tehtävän aikana on piirrettävä niin sanotusti toisten tyylillä, mikä on myös tosi kiehtovaa. Ensin puhtaaksipiirustusvaiheessa ja seuraavaksi inbetweenerinä. Kunpa vain puhtaaksipiirtämiseen olisi annettu enemmän aikaa. Me saatiin vain yksi päivä, mutta työmäärä on huikea. Ja piirustusjäljelle asettaa paineita se, ettei halua huonontaa toisen animaattorin tekemää työtä. Jos piirtäisin puhtaaksi omaa animaatiotani, tekisin sen paljon löysemmin. Jouduin jäämään tänään (teknisesti ottaen eilen) melkein yön yli koululle piirtämään vastuullani olevan nivaskan puhtaaksi — pari muutakin tavan yötyöskentelijää oli jäämässä, ja me katsottiin tyytyväisinä ja pahaa-aavistamattomina DVD:itä samalla kun piirtelimme, mutta kahdelta yövartija tulikin sanomaan, että animaatio-osaston yötyöskentelylupa ei vielä tälle lukukaudelle ole mennyt läpi, joten jouduimme lähtemään. Busseja ei tietenkään enää siihen aikaan koululta kulkenut, joten jaoimme taksin.

Kaikilla meidän luokkalaisilla on erilainen animointityyli, ja tässä tehtävässä toiset on animoineet tarkemmilla volyymeilla, toiset heikommilla; ja toiset ovat jättäneet in-betweenereille enemmän töitä, toiset taas piirtäneet ison kasan keyframeja. Mun puhtaaksipiirrettäväksi osui se työläämpi vaihtoehto noista molemmista. (Puhtaaksipiirtäjä huolehtii, vähintäänkin tässä tehtävässä, volyymien lopullisesta tarkkuudesta. Tekemiseen riittäisi kiinnostusta, mutta aika ei yksinkertaisesti riitä. Häslinki! Toivon a] että saan opelta armonaikaa huomenna (taas kerran: teknisesti ottaen tänä aamuna muutaman tunnin päästä) jolloin puhtaaksipiirustusten pitäisi olla valmiina, ja b] että jaksaisin huomenna iltapäivällä tehdä layoutläksyn. JA että animaatio-opet setvisivät meille sen yötyöluvan pian! Meiltä jäi juuri niin lupaavat leffa-ja animointitalkoot kesken.

Onneksi kolme neljästä kämppiksestäni on nyt visusti kotona, niin ettei Bennyllä tule liian yksinäistä. En yötalkoiden viihdyttävyydestä huolimatta jäisi koululle ellei mulla oikeasti olis töitä tehtävänä, niin että voisin helpottaa Bennyn asettumista uuteen asuntoon. Mutta tällä hetkellä se kyllä näyttää voivan loistavasti, ja se on niin ihmisystävällinen että tulee jo mainiosti toimeen kämppisteni kanssa, kuten arvata saattaa. Oon nähnyt jo entisessä kämpässäni, että koirat ovat aivan ainoita joista Benny ei tykkää. Kaikkien muiden kaveri se on.