Stressiä. Näin viime yönä unta että viipaloin säilöttyjä vihreitä oliiveja! Täh?! Jos tietäisitte miten outoja mun unet tavallisesti ovat, niin noin kotikutoinen aihe unessani kummastuttaisi teitäkin.

Ääääää! Loppuviikolla on jokainen pikku asia mennyt metsään. Valikoidut ärsyttävimmät tapaukset: avaimet hukkui (onneksi vain yhdeksi päiväksi); kattolamppu menehtyi; pyykkihuone on ollut varattu kun mulla ois ollu aikaa pyykätä; Benny ei uskalla mennä omin päin ulos vaan se on työnnettävä pihalle väkivoimin ja syyllisyyden soimatessa työntäjiä, tai muuten se salapissii sisälle (ei vielä osaa käyttää hiekkalaatikkoa koska KAIKKI IHMISOLIOT JOIDEN LUONA SE ON AIKAISEMMIN ASUNUT OVAT OLLEET VAJOKKEJA JOTKA EIVÄT TIEDÄ ETTÄ KISSAT TARVITSEVAT HIEKKALAATIKON); yötyölupaa ei opettajien mukaan heru ennen lukukauden loppumetrejä (pläääähhh!!); sain oman osuuteni ryhmätehtävästä tehtyä, mutta heppu jonka pitäis seuraavana luovuttaa mulle puhtaaksipiirretyt freiminsä on vielä kovempi viivyttelijä kuin minä, joten mulle jää hyvässä lykyssä puolisen päivää inbetweenata ja viimeistellä tehtävä ja sitte mua takuulla syytetään hitaasta inbetweenaamisesta vaikka oon saanut materiaalini myöhemmin kuin KUKAAN MUU! Onneks osaan kiroilla suomeks, kun mikään muu sana ei tähän riitä ku PERKELE!

Mutta hei. If there’s something weird, and it don’t look good, who you gonna call? Ghostbusters!
En tiedä miksi, mutta sunnuntaina yhdessä keskustan leffateattereista esitetään Ghostbusters. Menen katsomaan sen Tomokon kanssa. Viime katsomiskerrastani on iäisyys, mutta muistan kyllä olleeni aiheeseen aivan hulluna. Vähään aikaan ala-asteella elämäni ei muuta ollutkaan kuin Mutanttininjakilppareita ja Ghostbustersia. Olen ihmeissäni, etten saanut ketään nykyistä luokkakaveriani mukaan vaikka he ovat olleet tismalleen samassa veneessä.

Tiesin kyllä, että kaupungissa esitetään silloin tällöin vanhempiakin elokuvaklassikkoja (en väitä Ghostbustersia suorastaan klassikoksi, mutta näin että yhdessä teatterissa näytettiin esim. Loma Roomassa äskettäin — ei vain ollut aikaa mennä katsomaan) mutta nyt vasta sisäistin idean. Oijoijoi sitä onnea jos pääsis vielä katsomaan jotain mun lempielokuvia teatterissa! Se tietty elokuva jota en pysty olemaan mainitsematta jokaisessa blogimerkinnässä on ehdottomasti toivelistallani pätkistä jotka vielä joskus sais nähdä tosi isolta kankaalta. Sitten tietysti Wes Andersonin Rushmore, Tenenbaums sekä Zissou. AI NIIN ja kaikki Kenneth Branaghin ohjaamat elokuvat! Ja Tim Burtonin ohjaustyöt PLUS Nightmare Before Christmas. Pan’s Labyrinthiakaan en panis pahakseni. Disneyn Aladdin, Prinsessa Ruusunen, 101 Dalmatialaista… The Incredibles ja Ratatouille… Lisää olisi reilusti, mutta jätän listaamisen tässä vaiheessa yötä sikseen.

Eivät asiat vielä huonosti ole. Valtaosa ajatuksistani on positiivisia. Yllättäviä, hämmentäviä, mutta positiivisia. Ja jotkut niistä liian yksityisluontoisia julkaistaviksi.

Tykkään tosi paljon kämppiksistäni. Mukavia ihmisiä, jotka tähän mennessä ovat osoittaneet melkein yliluonnollista vaistoa vaikeasti määriteltävien henkisten tarpeideni suhteen. Kuulostaa ihan älyttömältä kirjoitettuna, mutta jos nyt yksinkertaistan näin kömpelösti: he ovat huolehtivaisia silloin kun olen vastaanottavainen huolenpidolle, railakkaita silloin kun minäkin ja jättävät minut muulloin rauhaan. Minäkin haluan osata olla tuollainen! Pelkään vaan että minun yrittäessäni se vaikuttaisi ihmisistä näytellyltä, koska en oikein ole varsinainen ihmisystävä. Ja jos on henkilö joka ei suuremmin pidä ihmisistä laajemmassa mielessä, ansaitseeko silloin edes välittämistä muilta ihmisiltä? Ja jos ei suuremmin välitä ihmisistä, miten siinä tapauksessa on edes MAHDOLLISTA että välittäminen sitten kuitenkin tuntuu hyvältä kun se kohdistuu itseen?! Miksei ihmisistä piittaamattomuus voi olla kaksisuuntainen tie? (Onko piittaamattomuus lähimmäisiä kohtaan oire oman itsensä väheksymisestä?) Ennen kaikkea mietin, olisiko väärin välittää väkipakolla jos ei oikeasti kiinnosta voiko tietty ihminen hyvin vai huonosti — onko se jotenkin loukkaavampaa tätä tiettyä henkilöä kohtaan kuin teeskentelemätön, rehellinen piittaamattomuus? ”Sori, mua ei kyllä kiinnosta sitten yhtään” tai syvä hiljaisuus — loukkaako se muka enemmän kuin ”Voi että! Kerro mulle kaikki, kyllä me joku helpotus tähän keksitään!” jota ei suin surminkaan oikeasti tarkoita?! Joskus minun on oikein pidäteltävä itseäni sanomasta ”No jaa, ehkä sä ansaitsit sen mikä sua nyt risoo” — mutta se olisi liian loukkaavaa. Eli kyllä mä sen verran sentään välitän ihmisten tunteista… Hurraa?

Mitä mä itselleni sanoisin jos lukisin ulkopuolisena tämänkin blogitekstin, varsinkin alun? En mitään, sillä olisin klikannut pois sivulta jo ennen ensimmäisen kappaleen loppua: ”Mikä luuseri.”

* * *

Lauantain sää oli upea, olisi pitänyt mennä lautailemaan, mutta en saanut lähdettyä mihinkään…

Ilojen ilo! The Young Ones — Extra Stoopid Edition -DVD tuli viikon alulla ja sain jo yhden kämppiksistänikin katsomaan pari jaksoa siitä (hitsit ku mun kämppikset on kivoja), minkä jälkeen lainasin sen luokkakaverille. DVD-ekstrat koostuvat enimmäkseen melko tuoreista haastatteluista, vuodelta 2007, mutta ne ovat näin fanille tietysti kiehtovia, enkä itse asiassa ole vielä katsonutkaan niistä kaikkia.
Vain kahdella jaksolla on kommenttiraidat, olen kuunnellut vasta yhden, ja sillä olivat ohjaaja ja tuottaja — näyttelijöiden ja käsikirjoittajien kommentit olisivat kiinnostaneet minua enemmän. Tämäkin kommenttiraita paljasti silti aika paljon uutta rakkaasta sarjasta.
Lise Mayer on KUINKA vanha?! Se näyttää tyrmäävältä niissä ”making of”-haastatteluissa. Äimistyin kun se yhtäkkiä ilmestyi ruudulle kaikkien niiden, öhöm, vanhempien herrasmiehien lomaan. ”Mi– onks tuo niinku jonkun TYO-tekijän tytär?!”

Koulu on kyllä ihanaa kaikesta ärsyttävästä huolimatta. En vaihtaisi hetkeäkään pois.

Ja sitten pakko vielä mainita että kävin katsomassa Doubt -elokuvan (Epäilys), joka on aivan erinomainen, stimuloiva ja monisyinen, sekä (melkein turha sanoakaan Meryl Streepin ja Philip Seymour Hoffmanin ollessa pääosissa) henkeäsalpaavasti näytelty.