”Ohjauskurssin” opettajamme sanoi lukukauden alussa, ettei halua käyttää storyboard-tehtävän pohjana jo kertaalleen filmattua käsikirjoitusta, varsinkaan tunnettua sellaista, jottei olemassaoleva elokuva vaikuttaisi piirustuksiimme. Vähän aikaa ajattelin, että siinä tapauksessa olisi vaarana saada piirrettäväksi joku pelkästään meidän tehtävää varten käsikirjoitettu epäkiinnostava ja pinnallinen tarina. (Eihän sillä niin hirveästi väliä ole yhdessä koulutehtävässä, mutta vaikeuttaisi huomattavasti itsemotivointia.) Mutta kun torstaina saimme storyboardtehtävänannon, materiaalina käytettävä originaali tarinanpätkä olikin yllättäen varsin mielenkiintoinen luomus. Se on pätkä Vancouveriin sijoittuvasta rikos/romanssikässäristä, jota ei ole (vielä) koskaan filmattu. Tehtävän palautus on parin viikon päästä.

Tänään (kellontarkasti ottaen eilen…) oli keskivertopäivä koulussa. Psyykkasimme itseämme huomisiin Star Wars -näytöksiin. (Vaikka meitä onkin yhteensä vain kolme ihmistä lähdössä.) Mun pitääkin pestä reissua varten mun vanha Yoda-paita, se kun on ainoa Star Wars -vaatekappale, jonka omistan — siis teltankokoisen (joskin upeasti kuvitetun) gangstahupparin lisäksi. Tuota noin, luitte oikein, käytin sanaa ”gangsta” Star Warsin yhteydessä. Mutta näin on todellakin asia. Hupparini voi nähdä ulkoavaruudesta, sillä siitä ei ollut olemassa naisten kokoja joten jouduin ottamaan miesten XL:n, mutta en yksinkertaisesti voinut olla ostamatta kun näin sen Athletes World:issä. (Tapahtui ennen joulua, kun olin ostarilla metsästämässä viime hetkillä tuliaisia veljelle.) Tähtien sodan ja Ecko Unlimited -urbaanivaatevalmistajan yhdistelmä oli epätodennäköisyydessään hulvaton — valtavissa huppareissa ja T-paidoissa oli stereotyyppisten gangsta-fonttien seassa old school Star Wars -kuvituksia. Mallisto oli osatekijöiden vastakohtaisuudesta huolimatta Lucasfilmin siunaama, hynttyissä oli viralliset logolaput.

Jospa saisin ne pari muuta Star Wars-kumppania suostuteltua ennen näytöksiä possuilemaan Templetoniin?.. Siellä on aina kivempaa syödä seurassa.

Kämppiksetkin suunnittelee yhteistä juhlimista maanantai-illalle ennen kuin yksi meistä, Carrie, lähtee taas pitemmäksi aikaa matkalle — eikä enemmistölle sovi mikään muu päivä, mikä tarkoittaisi sitä, etten pääsisikään katsomaan Kadonneiden lasten kaupunkia isolta kankaalta, mutta ois kyllä kiva hengailla kämppisten kanssakin… Arrrgh.😐

Koulusta tultuani aloitin oitis avaruustenavan paikkaamisen. Kävin ostamassa nopeasti kuivuvaa liimaa, sillä olin malttamaton maalaamisen suhteen ja tiesin etten jaksaisi odotella pitkään liiman kuivumista ennen käymistä itse asiaan. Korjausoperaatio oli menestys, ja olen tässä lätkinyt maquetteen ensimmäisen maalipinnan telkkaria katsellessa. Vaikeaa valita mukulan puvun värejä, mutta valitsin vain jotain umpimähkään jotta pääsisin pian maalaamaan. Käytän tavallisia akryylivärejä, jotka eivät ole huippupeittäviä, joten maalikerroksia tarvitaan vähintään kaksi. En luultavasti saa patsasta maalattua kokonaan tänä viikonloppuna, sillä elokuvien lisäksi on hoidettava iso kasa koulutöitä. Siitä huolimatta maalatessani mietiskelen seuraavaa maquettea; oikeastaan ainoa, mikä estää minua aloittamasta sen jo nyt, on sen pirun asennon keksiminen. Mulle se poseerauksen osuminen oikein on vain käsittämättömän tärkeää, melkeinpä taikauskoista. Avaruustenavassakin pose on (omakehun lemun uhallakin) suunnittelun suurin vahvuus, niin ettei kokemattomuuteni itse muovailemisessa pistä silmään.