Jahas, tää viikko oli niin häslinkiä että en muista tärkeimpiä juttuja mitkä halusin kirjoittaa, joten näpyttelen ihan sattumanvaraisesti…

Eläinuutisia — Benny loikoilee mun sängyn jalkopäässä kun tässä kirjoitan ja on hurjan söpö. Se käyttää nykyään täysin normaalisti hiekkalaatikkoa, eikä mun tarvinnut opettaa yhtään mitenkään.

Eilen käväisin koululla vaikka oli lauantai eikä ollut isosti läksyjä, sillä animaatio-osastolla oli ”avoimet ovet” kiinnostuneille mahdollisille hakijoille. En ollut vapaaehtoisten esittelijöiden joukossa, mutta halusin nähdä millaista meininki avointen ovien päivänä oli. Seuraaviin avoimiin oviin saatan ilmoittautua vapaaehtoiseksi, koska touhu vaikutti ihan kivalta. En saanut minkäänlaista inspiraatiota työskentelyyn, joten lähdin avointen ovien sulkeuduttua pirtelölle Peachin kanssa, kivaa. Kun tiemme erosivat, hyökkäsin Big Pete’sille. Halusin työntäyteisen viikon jälkeen ja nelijalkaistehtävän valmistuttua hemmotella itseäni, joten uskaltauduin ostamaan aikoja sitten mainitsemani Gentlemen -asetelman (Buffy :sta). Sitä paitsi sen hinta oli tippunut kympin sitten viime näkemän. Jos ottaisin sen omaan huoneeseeni, saattaisi olla vaikeaa saada unta — tai sitten näkisi painajaisia. Kouluun taas se sopii täydellisesti.
Ostin sen lisäksi Ghostbusters -T-paidan jonka logo loistaa pimeässä, kivaa.

Ai niin ja vapaaehtoisasiaa vielä. Kakkosluokkalaisethan vetävät koulun elävänmallinpiirustusklubia, mutta koska kakkoset valmistuvat tänä keväänä, meidän luokkalaisten on jo tässä vaiheessa valittava keskuudestamme klubille viisi jatkajaa, ja mä ilmoittauduin yhdeksi niistä. En oo ikinä ollut missään kouluun liittyvässä tehtävässä, mutta LDC:n vetäjien ei tarvitse maksaa edes sitä kohtuullista pääsymaksua mitä tavallisten kävijöiden, kivaa, ja sitä paitsi oon yksi niistä jotka käy LDC:ssä säännöllisesti, joten ajattelin ettei tuo asema muuttaisi rutiiniani paljonkaan.

Nelijalkaistehtävä on siis torstaina palautettu, mutta en vielä postaa sitä koska palauttamani versio ei ole ihan niin viimeistelty kuin halusin. Jos laittaisin sen nettiin, luonnokset olisivat liian harmaita ja epäselviä, joten putsaan sitä lähipäivinä. Toivon että olisimme saaneet animoida nelijalkaisia pitempään kuin vain yhden tehtävänannon verran. Vaikkapa nelijalkaisjuoksua tai kaatumisia tai muuta actionia. Ensi viikolla siirrytään ”painavuuden välittämiseen piirtämällä”, eli miten saadaan piirretty esine tai hahmo vaikuttamaan tietyn painoiselta.

Ei oo vielä sovittu milloin pelataan D&D:tä, koska meillä ei ole pelinjohtajaa. Kaikki meidän luokalta mukaan tulevat haluaa seikkailla eikä organisoida. Ei kivaa… Peach yrittää suostutella kämppiksensä pelinjohtajaksi.

The Sarah Silverman Program on uusi lisäys lempiohjelmiini. Täällä Kanadassa olen katsonut tähän mennessä valmistuneet jaksot thecomedynetwork.comissa, mutta Suomessa sitä uskoakseni voi katsoa comedycentral.comissa (vai esitetäänkö sitä ehkä Suomen televisiossa? Tuskinpa, mutta minä en niistä asioista just nyt hirveästi tiedä). Tunnen kummallista vetoa ohjelmiin joiden päähenkilöt ovat itsekkäitä, ilkeitä, epäsosiaalisia, poliittisesti epäkorrekteja ja tyhmiä… Strangers With Candyn fanit tykkäävät lähes taatusti SSP:stä. Sarah Silvermanin stand-up -aktiin en ole tutustunut, mutta komediasarja on mielestäni hulvaton yksinkertaisuudessaan. Sanaleikkejä; tarttuvia ja yllättävästi ajoitettuja musikaalikohtauksia ( ”Even though I’m using your head for a mic, I love you / Even though I’m using your head for a mic, I love you / Even though I’m turning off the light / I won’t distract you from the fact that I love you…”🙂 ); kliseisten sitcom-juonenkäänteiden maustamista tyhmänhauskasti (esimerkiksi laittamalla kliseiset juonenkäänteet tapahtumaan suht epäkliseiselle hahmolle, kuten Jumalalle tai Sarahin koiralle); tavallisia jenkkikomediasarjoja runsaammin visuaalisia vitsejä (vrt. Arrested Development ja taas SWC ); tosi-TV-parodia (COOKIE PARTY!) joka on parempi kuin mikään tosi-TV-ohjelma sitten ANTM:n; sekä Brian (Brian Posehn) ja Steve (Steve Agee), ikuiset B-juonisankarit, joiden näytteleminen on aivan täydellistä — tarkoituksellisen pökkelömäistä ja hekotuttavassa kontrastissa heille tapahtuvien asioiden sekopäisyyden kanssa.