Yhyy… En oo ehtinyt tehdä melkein mitään muuta kuin kouluhommia. Kuten kaikki varmaan arvaakin siitä etten oo blogannut ikuisuuksiin. Kiire on niin painostava että (VAROITUS, anteeks nyt kun meen ällöttävyyksiin) oon ummella pahemmin kuin kukaan ikinä. Kohta varmaan aivotkin täynnä kakkaa. Kaikki menis muuten niin putkeen ni miks suoriutumisen pitää riippua YHESTÄ ASIASTA: MAHASTA!! ON EPÄREILUUUU!!! Kirottaa julmetusti…

Sitäkään tuskin on vaikea arvata etten saanut Studio B:n harjoittelupaikkaa — itse asiassa kukaan ei sitä tänä vuonna saanut, koska studio kutisti harjoittelupaikan rahastipendiksi. Niillä ei oo tarpeeksi töitä harjoittelijalle kesällä. Stipendi meni Chelsealle, ihan ansaitusti. Noiden portfolioiden luovuttaminen meni lopussa melkoiseksi sirkukseksi, koska Don kertoi vasta päivää ennen portfolioiden luovutusta, että harjoittelupaikka onkin muutettu stipendiksi, mikä käytännössä tarkoittaa sitä, että nekin opiskelijat jotka eivät ole jäämässä kesäksi Vancouveriin ovat hakukelpoisia. Siksipä moni meidänluokkalainen joka ei ollut edes koonnut työnäytteitä luullen ettei pystyisi hakemaan, joutui jäämään yön yli värkkäämään portfoliota. Viikko sen jälkeen saatiin tulokset, ja mä en ollut edes kolmen kärjessä, ei kyllä yllättänyt.

Jonkun työpaikan aion varmasti kesällä hankkia. Animaatiotyö taitaisi olla liikaa pyydetty, mutta kelpaa mulle muukin, kunhan vaan vuokran pystyy maksamaan. Onneks mun kämppä on niin halpa. Tosin sitten kun saan jonkun työpaikan ja arvioin budjettiani uudestaan, saatan muuttaa. Kuten oon sanonutkin, tää kämppä on OK ja hinnan huomioiden todellinen löytö, ja mun omat kämppikset kivoja, mutta talon erillisen ”basement suite”n väki on kyllä mun makuun aivan liian meluisaa. Suurin osa meidän huushollista asuu katutasolla eikä kellarihörhöjen jumputukset ehkä kuulu sinne, mut kun mä asun niiden kanssa samassa kerroksessa niin niiden juhlinta ottaa pannuun.
Lisäksi, koska ei tarvii huolehtia kouluun pääsystä, saattaisin muuttaa kesäks keskustan puolelle.
(Kotiväki suunnittelee tulevansa käymään Vancouverissa kesällä. Jee kivaa… Pitäis alkaa suunnitella missä kaikkialla haluaisin niitä kierrättää🙂 )

On siis aikainen maanantaiaamu ja kellarin väki juhlii. Pakenin kahden aikaan Waves 24h -kahvilaan (hirmu kiva paikka ja nameja juomia), jonne käveleminen kestää parikymmentä minuuttia, täydellinen yökävely. Lueskelin siellä pari tuntia, ois pitäny ottaa läppäri mukaan mutta en jaksanu kanniskella. (Mut lukeminenkin kelpas, kuinkas muuten.) Ja kun tulin just äsken, noin puoli viideltä, kotiin niin kellari oli edelleen liekeissä (kuvaannollisesti).

Ei sillä ettenkö ois viime aikoina tottunut valvomaan yötä päivää. Enimmäkseen raadoin animaation lopputehtävän parissa, joka tosin on varsin kiinnostava ja motivoiva. Oon ihan tyytyväinen sen edistymiseen, mutta niin hidasta sen parissa työskentely on, että joudun todennäköisesti valvomaan melkein koko tämän viikon jotta se ehtii valmiiksi (varsinkin kun muistakin kursseista on lopputyöt, joista kerron kohta). Mun lopputehtävän koreografia on huomattavasti yksinkertaisempi kuin monella meidänluokkalaisella, mutta kunhan saan Ednalle ominaisia ilmeitä mukaan, oon sitä mieltä että siitä tulee varsin miellyttävä katsoa. Lisäksi musiikin avulla saa tosiaan fuskattua aika vaikuttavasti. Ajoitin pari hyppyä musiikkiin ja se oli paitsi kivaa animoida, saa myös (ainakin minut itseni) eläytymään animaatioon vaistomaisesti. Vähän kuin videopelejä pelatessa nojailee siihen suuntaan mihin hahmoa yrittää ohjaimella liikuttaa? Ois mahtavaa jos mun animaatiota katsoessa muutkin kuin minä hytkyisi Ednan tahtiin.

Siitä muistuikin mieleen, lisäsin Jolly Jumper -animaationi luonnosblogiin, vihdoin viimein. Viimeistelin sen näet jotenkuten katsomiskelpoiseksi Studio B:lle menevää näytevideota varten. Aion työstää sitä vielä, mutta eivätköhän sukulaiset ole jo odottaneet tarpeeksi kauan näkevänsä sen, joten postaan hieman keskeneräisen version. Lisään tulevaisuudessa Jollylle harjan, hännän ja naaman, mutta olen siihen jo nyt varsin tyytyväinen.

Ja nyt pääsee puhumaan koulutehtävistä ihan sydämeni kyllyydestä (jätän koulun ulkopuoliset jutut seuraavaan merkintään vaikka on sitä elokuviakin katseltu jne. — haluan vaan läväyttää minkä kaiken parissa tulen tällä viikolla raatamaan).

Ensinnäkin, kirjoitinkin jo että LAYOUT alkoi kiinnostaa aivan valtavasti viime hetkillä. Inspiraatio oli niin pakottava pan-layoutin kanssa että piirsin, putsasin ja väritin (<- Photoshopissa) sitä koko tiistain sekä ti-ke yön koululla. Itse asiassa varsinainen layout oli valmistunut ja väritetty jo sitä ennen — mähän piirsin sellaisen satamantapaisen, kuten tuli aikaisemmin mainittua. Joten tehtävästä puuttui enää overlay (”päälliskerros”?), joka luonnollisesti oli laiva satamassa, ja sitä mä sitten nyhräsin.

Olin käynyt edellisellä viikolla toistamiseen merimuseossa enimmäkseen sen vuoksi, että designtunnilla oli tehtävänä suunnitella se setti johon kuului ase, jonkilainen kotelo sekä ajoneuvo (joo no siitäkin taisin mainita jo), ja halusin piirtää ihan paikan päällä harppuunankärkiä aseen perustaksi. Olisin voinut etsiä harppuunankärkikuvia netistäkin, mutta mun mielestä niiden näkeminen kaikessa kolmiulotteisuudessaan auttoi aivan suunnattomasti. Ensin piirsin siis harppuunoita, ja sitten, koska ei ollut aikaa piirrellä HMS Orionin pienoismallia, otin siitä muutamia valokuvia viitemateriaaliksi layout-tehtävää varten. Koululla tiistaina overlayta luonnostelessani en käyttänyt HMS Orionia pilkuntarkasti mallina, vaan jätin raa’asti monia köysiä piirtämättä (varmaan kauhistus kaikille purjehtimisesta perillä oleville) — jäljelle jäävätkin olivat nimittäin niin sokkeloisia ja aikaa vieviä, ja kyllä overlay mun arvostelukyvyn mukaan näytti esteettisemmältä vähennetyillä köysillä. Käytin kuvia nimenomaan viitteinä, ei kopiointimateriaalina, koska ensinnäkin mun overlayssa laiva nähdään jokseenkin korkealta ja pienoismallilaivaa ei pystynyt kuvaamaan ylhäältäpäin. Jos layoutia laajentaisi, voisi nähdä alas kannelle, mutta nyt periaatteessa vain mastot ovat näkyvissä. Siksi overlay on 99-prosenttisesti oman päättelyni ja pähkäilyni tulos (mihin asettaa ne näkyvät mastot jne.) ja perspektiivisääntöjen soveltamisen riemuvoitto😛 — tjaa no, ehkä ei, koska overlayn tekemiseen mulla oli paljon vähemmän aikaa käytettävissä kuin varsinaisen pan-layoutin, joten pari perspektiivivirhettä on huomattavissa. Onneksi sen jälkeen kun olin värittänyt overlayn taustaan sopivaksi, ne eivät häirinneet juurikaan. Värityksellä todella saa lepyteltyä silmää yllättävässä määrin… Eipä tällä mun luonnostelemalla laivalla tosielämässä mihinkään seilattaisi, mutta piirretyissä se ei haittaa.

Koko värityshomman inspiraatio oli puhtaaksipiirtämistyyli, joka — jälleen kerran — oli erittäin eurosarjisvaikutteinen. Onneksi, sillä sellaiseen sopi hyvin yksinkertainen sarjakuvamainen värittäminen, eikä mulla olisi millään ollut maalaukselliseen Photohop-värittämiseen aikaa. Valitsin pari tärkeintä väriä ja käytin vain niitä isoina pintoina, ja niiden murrettuja versioita muutaman yksityiskohdan korostamiseen. Silti, tai ehkä juuri siksi, koko layoutin värittäminen oli aivan ihanaa puuhaa ja omakehuvaroituksella tunnustan, että voisin katsella lopputulosta tuntikaupalla.
(Lopputulos daideilublogissani)

No mutta sitten, aina vain parempaa: toissaviikon perjantaina John antoi layout- sekä designkurssien lopputehtävänannon, ja molemmat on tarkoitus pohjata luomaamme pan-layoutiin! Että olin intona! Designissa piti suunnitella kolme hahmoa (päähenkilö, koominen sivuhenkilö sekä ”romantic interest”), muutamine mausteineen (turnaroundit kahdelle niistä, liuta päähenkilön ilmeitä, värit jne.) — siis piirtämäämme maisemaan sopivia. Ei pakolla, mutta se on suositeltavaa.
Layout-tehtävä taas oli valita yksi rakennus/rakennelma pan-layoutistamme ja piirtää se eri kulmasta sekä piirtää SISÄTILANÄKYMÄ kyseisestä rakennuksesta/rakennelmasta. Sanon rakennelma siksi, ettei kaikkien layouteissa välttämättä ollut taloja, vaan esim siltoja, onttoja puita, luolia …laivoja😉 tms. Ei sillä että minä piirtäisin lopputehtäväkseni koko laivan, siinä olisi ihan liikaa työtä. Olisin voinut tehdä laivasta sisänäkymän, mutta kun tulin jo tehneeksi sellaisen yhdessä aikaisemmassa layouttehtävässä. Mutta eipä haittaa, koska mua kiinnostavat panissani myös piirtämäni talot.

En olisi ikinä uskonut, että layout-lopputehtävä vaikuttaisi mulle helpommalta kuin hahmosuunnittelun lopputehtävä. Mutta asia vain on niin, että hahmosuunnittelussa on enemmän valinnanvaikeutta. Tein pan-layoutin yksi tietty juonikuvio mielessä, mutta se juonikuvio tuntuu nyt liian dramaattiselta niin hempeäväriseen, sarjakuvamaiseen maisemaan, joten en viitsi käyttää sen juonen henkilöitä… Toisaalta taas kaikki muut mahdolliset henkilöt joita yritän sovitella layoutiin, vaikuttavat tunkeilijoilta jo olemassaolevassa juonessa. Kunpa olisin Jasper Fforden kaltainen nero ja saisin nämä eri juonista napatut hahmot elämään samassa maisemassa…

Ja sitten on vielä se, että hahmoja voi olla vain kolme kappaletta. Vaikka olenkin kauhistuttavan tietoinen ajanpuutteesta, kolme hahmoa tuntuu liian pieneltä joukolta tuomaan esille millaisia kaikkia tarinoita mun pan-layoutiin mahtuisi. Enempään ei vaan ole yhtään aikaa. Niitä voisi tehdä sitten kun koulu loppuu.

Ookkei… Hirveästi kuromista vielä olisi, mutta lepuutan käsiäni nyt hiukan kun sain tärkeimmät koulukiireet vuodatettua. En jätä seuraavaa merkintää ihan yhtä myöhään.
Jakselkaa😀