Vähän mälsä olo. Kirin ihan kohta lisää, mutta nyt… en tiedä mikä mälsättää niin kauheesti. Se ehkä kun äiti ja veli lähti vähän aikaa sitten takas koti-Suomeen (kirin kyllä tässä päivänä muutamana kertomaan niiden vierailustakin. Voiman kiitos heidän tuomansa karkkituliaiset kestävät sentään vielä päiväkausia — pyysin tuomaan Hariboa ynnä muita euroesanssisotkuja, kaikki pohjois-amerikkalaiset karkit kun ovat suorastaan surkuteltavia eurooppalaisiin verrattuina…) ja mä en oo vieläkään löytäny työpaikkaa että vois alkaa etsiä pikkusen modernimpaa ja vieläkin yksityisempää kämppää. Ja sit se kun äitin ja Lateksin hotellihuoneessa sai lainata niiden kylpyammetta. Tulin jo niin lyhyessä ajassa riippuvaiseksi kylpemisestä mut kotonani ei ole kylpyammetta ja nyt kärsin siis vieroitusoireista.

Sukulaiset on patistellu mua hankkimaan jotenkin rahaa kirjottamisellani, vieläpä suomalaisilta julkaisuilta. Etätyö sopisi erinomaisesti luonteelleni, mutta a] lähisukulaisten kehuja kirjoittamistaidostani on melkein mahdotonta ottaa todesta (mitäs muutakaan omat vanhemmat ja tädit nyt muka sanoisivat?!), ja b] pelkään julkaisujen lähestymisen meilin välityksellä osoittautuvan uskomattoman stressaavaksi ja (henkilökohtaisesti) räjähdysalttiiksi hommaksi. Miten kirjoitan työpaikkahakemuksen, kun paikka ei ole avoinna enkä edes tiedä mitä minulta halutaan? ”Oon nyt asunu Vancouverissa melkein vuoden, voisinko kirjottaa teille jotain?! Ai niin ja opiskelen animaatiota”, MITÄ HELEVETTIÄ. Sitä paitsi eturivin paikkani Vancouverissa, tulevien talviolympialaisten keskipisteessä, on täysin hukkaan heitetty tällaiselle nyhvölle, jota ei urheilu voisi vähempää kiinnostaa ja joka viettää useimmat viikonloppuiltansakin kirjojen ja elokuvien parissa!😦 Velikin tiesi paremmin reitin Canucksien kotihallille GM Placelle kuin minä, vaikka ei ole ikinä koko kaupungissa käynyt…

Mutta täytyy mun jossain vaiheessa tuommoista yhteyttä yrittää. Ei se ota jos ei annakaan.

Mutta kirinpä nyt. Kesäkuun alku oli tapahtumarikas, vähintään henkisesti jos ei muuten. Odotin perheen vierailua sun muuta. Kesäkuun ensimmäinen päivä alkoi koulun elävänmallinpiirustusklubi taas toimia, ja mun kontolla oli ennen sitä buukata ANTEEKSI, SIIS VARATA🙄 mallit koko kesäksi. Hirveä puhelin- ja meilirumba, mutta onneksi suurin osa malleista oli jo niin tuttuja LDC:stä että eipä ainakaan ujostuttanut. Oli niissä kaikissa puheluissa ja päivämäärissä silti aika paljon silmällä pidettävää. Se mikä jännitti kaikista eniten oli varata malleja joita LDC ei ole aikaisemmin käyttänyt. Ajattelin että jos mallit ovat huonoja, kaikki paikalle saapuneet piirtäjät katsovat sitten syyttävällä silmällä minua kun sessio meneekin päin seinää. Mutta toisaalta halusin mahdollisuuksien mukaan varata ennennäkemättömiä malleja juuri kesäksi, jolloin osallistujamäärä ei yleensä ole yhtä suuri. Vahinkokaan ei siis olisi valtava jos malli osoittautuisi vähän liian vihreäksi, ja niin pienellä osallistujamäärällä olisi ehkä myös luontevampaa antaa uusille malleille ohjeita sitä mukaa kun sanottavaa tulisi. Lisäksi, jälleen kerran pienen osallistujamäärän takia, ei ottaisi yhtä paljon pannuun jos malli osoittautuisi niin toivottomaksi ettemme enää haluaisi käyttää häntä (mikä tosin oli epätodennäköinen lopputulos). Kesä sopisi sellaiseen ”testiajoon”. Sen takia juuri ilmoittauduinkin vapaaehtoiseksi varaamaan kesämallit. Joku muu klubin vetäjistä saa varata mallit syksylle kun joka tapaaminen on tupaten täynnä piirtäjiä.

Pieneksi harmikseni en kuitenkaan saanut buukattua kuin yhden ennen käyttämättömän mallin — klubilla oli vanhojen vetäjien peruina hänen yhteystietonsa, mutta syystä tai toisesta sessiota ei oltu aikaisemmin saatu sovittua. Toiselle, jonka olimme yhden kaverini kanssa peräti aivan itse ”scoutanneet” paljon aikaisemmin keväällä (Basic Inquirysta, eli ei vaatinut paljon ponnistelua, mutta sainpa käyttää ”scoutata” -sanaa), ei käynyt maanantai-illat, mutta pyysi ottamaan yhteyttä syksyllä kun klubin kokoontumisajat muuttuisivat. Kolmas taas esittäytyi vasta kun koko kesä oli jo buukattu aikoja sitten. Molemmat jälkimmäiset kuitenkin toivottavasti saadaan näyttäytymään syksyllä, mutta silloin buukkausta hoitaa jo joku toinen henkilö kuin minä.

Ensimmäisessä ja toisessa kesä-LDC:ssä osallistujamäärä oli pieni, mitä osasimme odottaakin. Tällä viikolla, juuri kun oli sen aikaisemmin käyttämättömän mallin vuoro (mitä kävijät eivät tietenkään tienneet, meitä vetäjiä lukuunottamatta), tulikin sitten ihan hirveä kävijäryntäys. Se aiheutti mulle vähän jännitystä, mutta onneksi uusi malli osoittautuikin tismalleen sopivaksi LDC:hen! Se otetaan kyllä säännölliseksi malliksi. Kokemus ja asennot olivat kohdallaan, hirmu hyvin vaihtelua poseerauksissa. Syy oli mitä todennäköisimmin se, että malli oli entinen animaatio-opiskelija Vancouver Film Schoolista. Ellei tietäisi, että hyvä malli tienaa niin hemmetisti kolmesta tunnista (70 $ meiltä — tosin animaatio-opiskelijoiden kolmituntinen on useine asennonvaihtoineen malleille vaativampi kuin tavallinen elävänmallinkurssi joten tuo meidän tarjoama on vähän keskivertoa enemmän), saattaisi tosissaan ihmetellä, mikä ihme johtaa animaattorin alastonmallin uralle…

Joka kerralla on piirtämiseni tietysti luistanut paremmin ja paremmin, mutta kuun alusta asti olen nauttinut siitä että pääsee taas piirtämään elävää mallia ja erityisesti että pääsee taas näkemään ihania luokkakavereita (tai ainakin niitä muutamia, jotka ovat Vancouverissa kesän ajan)! Tällä viikolla flowni oli koko tähänastisen kesän paras. MULLOLI IHAN TÖRKEE FLOW PÄÄLLÄ😛 Rakastan elmalpiirustusta!

ldctralaaldctralaa2

…Ja The Tonight Show with Conan:in Twitter Tracker saa mut kovasti haluamaan kirjautua Twitteriin😛 Kannattaiskohan mun siellä sitten visertää suomeks vai englanniks? Tuli melko randomisti mieleen, onkohan Carl Hiaasen Twitterissä? Jos on niin liityn kyllä tällä sekunnilla…

[Tarkistuksen jälkeen:] Ei ole — en taida ihan tällä sekunnilla liittyä.

Lisää läpinää Hiaasenista tiedossa lähiaikoina, sillä tulin viimein hankkineeksi yhden hänen lastenkirjoistaan, Hoot :in, (suom. Hu-huu! ). Ensinnäkin: kohderyhmä lapset, potentiaalisilla lukijoilla ei yläikärajaa; toiseksi, en tajua miksen ole vielä niitä hankkinut ku oon kuitenki lukenut Hiaasenin jok’ikisen ”aikuisten” romaanin ja muutenkin olen lastenkirjafani— ai niin, eioo rahaa. Sehän se. Pitää hankkia kanadanmaalainen kirjastokortti!

I’m sure I’d write the same kinds of novels wherever I lived, but there’s no place as rich with weirdness and depravity as Florida. –Carl Hiaasen on writing about Florida