Aaaaa! Olen nähnyt pari NIIN hyvää animaatioelokuvaa sitten koulun alun että tekisi mieli hehkuttaa niitä, varsinkin kun juuri tulin katsomasta yhtä, mutta niin tärkeitä on tapahtunut että aivan pakko uutisoida ensin…

Olin jo koti-Suomesta palatessani melkein päättänyt että en muuta nykyisestä kämpästäni ennen valmistumista, sillä rahaa säästyisi ja pystyisin keskittymään paremmin viimeiseen kouluvuoteen kun ei tarvitsisi stressata asunnonetsintää ja muuttoa, mutta lyhyesti sanottuna lauantaina surffaillessani Craigslistissä ja selatessani asuntoilmoituksia haaveillen yksinäisestä ja varakkaasta tulevaisuudesta näin ilmoituksen, joka oli yksinkertaisesti liian hyvä ohitettavaksi. Kyseessä oli reilu 40-neliöinen vuokrayksiö Viitoskadulla Pohjois-Vancouverissa, aivan Lonsdalen ja Viitosen risteyksessä, erittäin hyvällä paikalla siis. Jos asunto oli niin hyvä kuin ilmoitus väitti, olisi ollut hullua olla käymättä edes sen esittelyssä. Soitin ilmoituksesta (rakennuksen ”managerille” tai ns. talonmiehelle) sunnuntaiaamuna ja seuraava näyttö olisikin jo samana iltana. Puhelimessa kysyin vain tärkeimmät kysymykseni: oliko talossa lemmikit sallittu (kyllä), oliko rakennuksessa pyykkäysmahdollisuutta (kyllä, useampi pyykkikone pesutuvassa kellarissa) ja oliko kylppärissä kylpyamme (kyllä) — ajattelin, että jos ylipäänsä rupeaisin muuttohärdelliin, kämppä saisi saman tien olla mahdollisimman paljon makuni mukainen. Jäisihän omilleni muuttoni — milloin se sitten tapahtuisikaan — todennäköisesti viimeisekseni Vancouverissa, ainakin ennen satumaisen hyvin palkatun työn saamista.😉

Asunnon esittelyssä oli paikalla kuutisen henkeä; yksiö ei ollut vielä tyhjä, entiset asukkaat eivät olleet vielä lopullisesti muuttaneet, mutta asunto vapautuisi lokakuun alussa. Kämppä oli tosi kiva. Vaikka se oli pieni, se oli ihan sopivan kokoinen mulle. Se vaikutti huomattavasti isommalta kuin 40 neliötä, sillä asuin aikoinaan Pitkäkadulla vain 21-neliöisessä huoneessa ja tällä tuntui olevan reilusti tuplaten kokoa, mutta toisaalta minä en osaa arvioida tuollaisia juttuja silmämääräisesti ja lisäksi olen kuullut, etteivät Craigslistin asuntoilmoittelijat ole mitään täsmällisimpiä neliömäärien suhteen. Pohjaratkaisu oli herttainen siinä mielessä, että vaikka kämppä olikin yksiö eikä keittiökään ollut varsinaisesti huone (vaan sanoisinko keittosyvennys), keittiö erotti ”olohuoneen” nurkkauksesta, johon nykyiset asukkaat olivat sijoittaneet sängyn — nurkkaus oli siis ihan kuin pieni makuuhuone ja asunto tuntui pieneltä kaksiolta. Makuunurkkauksen kautta pääsi kylppäriin. Kylpyamme oli matalahko mutta kylpyamme kuitenkin. Rakennuksessa ei ollut ainoastaan lemmikit sallittu, vaan jokaiseen asuntoon kuului joko parveke tai patio — kämppä oli katutasokerroksessa, joten siinä oli patio jolle aukesivat liukuovet ja jonka kautta Bennyn olisi oivallista ulkoilla. Muhkea plussa oli myös kokolattiamaton puuttuminen. En pidä niistä, ja molemmissa tähänastisissa Kanadankämpissäni on sellainen ollut. Mun mielestä ne on jotenkin likaisia ja pölysieppoja. Ainakin muualla kuin Suomessa — satunnaisten sukulaisten kodeissa on ollut kokolattiamattoja jotka eivät ole pelottaneet yhtään, mutta heti kun lähtee ulkomaille ja joka paikka on matoitettu, hohhoijaa. Toisaalta, matkustaessani olen vieraillut vain halvoissa hotelleissa ja vuokrakämppäni täällä ovat olleet halpoja, ja eiköhän hinnan laskiessa laske matonpesutiheyskin, mistä johtuu kokolattiamattojen epäilyttävä olemus.

Hiukan lisäkiireitä aiheuttaisi se, ettei asuntoa tietenkään vuokrata kalustettuna, ja minun ainoat huonekalunihan ovat tällä hetkellä kirjoituspöytä ja toimistotuoli… Mutta tuumasin että kirppari pelastaa. Olisihan minulla ainakin alkuun pääsemiseksi sekä vuodevaatteita että pari astiaa Suomesta.

Vain pari asunnonkatsojaa täytti loppujen lopuksi hakemuslomakkeen, minä mukaanluettuna. Vannoin mielessäni hankkivani viikonlopputyön jos saisin asunnon. Vaikka koulu kuinka kiehtoisi… En silti olisi kovin surullinen vaikken kämppää saisikaan, tokihan vuoroni nauttia yksinelämisestä vielä jossain vaiheessa koittaisi, ja sillä välin voisin nauttia nykyisen kämppäni halvan vuokran suomasta vapaa-ajasta. Enkä tainnut vielä mainita blogissa sitäkään että kaikki uudet kämppikseni (britit ja Lawrence) ovat erittäin sopivia asuinkumppaneita, tietysti Rafan lisäksi. Niin että päätökseni ei ollut mitenkään epätoivon siivittämä. Meille kerrottiin että päätöksestä soitettaisiin parin päivän kuluessa.

Mutta kuinka ollakaan, minulle soitettiin jo seuraavana päivänä että sain asunnon!

Niin… että sellanen tarina tää sitten oli. Koska lokakuun ensimmäinen päivä on torstai enkä pysty muuttamaan keskellä kouluviikkoa, varsinainen muuttopäiväni on vasta lauantai tai sunnuntai, en ole vielä varma. Väliajan aion käyttää huonekalujen bongailuun, työnhakuun, pankkitilin avaamiseen (helpottaa vuokranlaskua nyt kun on tavallaan ”virallinen” juttu ja niinku oikea vuokrasopimus ja kaikki) ja kouluun.

Olisi mahtavaa jos löytäisin vuodesohvan oman pedin lisäksi, niin että jos kukaan kaveri tai sukulainen Suomesta — tai miksipä ei muualtakin — saisi päähänsä käydä Vancouverissa, niin pystyisi jopa yöpymään mun omassa kämpässä jos haluaisi! Huuu miten mukavaa ois. Mutta uuden kämppäni vuokra on jo valmiiksi sen verran korkeampi kuin nykyiseni, että joudun tyytymään halvimpiin mahdollisiin tarjolla oleviin huonekaluihin. En edes tunne yhtä ainoaa autonomistajaa joten joudun palkkaamaan jonkun muuttohepun. Nyt siis kahta tarmokkaammin työnhakuun… Asunnon sijainti on niin hyvä että jos tosi hyvin kävisi ja saisin oman alan töitä valmistumiseni jälkeen, niin olisi työpaikka sitten missä päin Vancouveria tahansa, voisin pysyä kämpässä, koska se on kätevästi Lonsdale Quayn (Pohjois-Vancouverin parhaan julkisen liikenteen pesäkkeen) vaikutuspiirissä. Sieltä pääsee helposti kylän joka kolkkaan.

Kauheesti muutakin kerrottavaa ois mutta jätän toiseen blogeroon, nyt on tosi myöhä ja pitää mennä nukkumaan. Mutta eräänlainen virstanpylväs on lähestymässä ihkaensimmäisen oman YKSINASUTUN kanadanhuoneistoni, pesäni, valtakuntani muodossa, ja se ansaitsi oman merkintänsä.😀