KÄÄK! Anteeksi, suku, kauheesti tapahtuu enkä ehi kirjottaa ikinä…
Mutta ainakin mulla on tällä kertaa edes vähän muutakin kerrottavaa kuin kouluhommia. Työpaikkaan totuttelemisesta ois riittänyt kirjoitettavaa, mutta tuntuu että nyt on ehtinyt kulua jo liikaa aikaa muistaakseni kaiken tärkeän, joten hyppään suoraan nykyeloon.

TÖISSÄ:

Ollaan jo oltu joulumeiningeissä marraskuun puolivälistä asti. Kaupassa on koristeet (ihan hyvät, ei liian imelät mun mielestä: vihreää ”tekokuusinauhaa” ja valkoisia rusetteja); meillä on menossa joulukorttiäänestys jossa jokainen meistä Pohjois-Vancouverin Opuksen työntekijöistä piirsi/maalasi oman joulukortin, ne numeroitiin anonyymisti ja asiakkaat saa äänestää korteista mieleisensä, äänestäneiden kesken arvotaan jotain kauppatavaraa ja äänestyksen voittajakin saa jotain, en tiedä mitä (en voi laittaa kortin kuvaa kun en ehtiny skannata sitä ennen näytille laittoa, harmi); ja viimeisimpänä vaan ei vähäisimpänä, jokaisen työntekijän piti koota oma lahjapakkaus kaupan tuotteista, tyyliin ”Reetan lahjapakkaus – sisältää sitä ja sitä, jne. jne.” eli tarkoitus oli täyttää ne muutamilla meidän omista suosikkituotteista, myydä ne vähän niinku henkilökunnan suosittelemina. Ainoa ongelma oli se, että kun itse asioin Opuksessa, ostan opiskelijan budjetilla, suosikkituotteisiini ei siis kuulu mitään kovin kallista… Mutta näiden lahjapakkausten arvon oli oltava vähintään 60 dollaria per pakkaus! Vaikka luulis olevan ihanaa saada valikoida pakkaukseen aivan mitä haluaa koko kaupasta, niin halusin kuitenkin että pakkauksella olisi jokin teema, eikä siinä olisi vain jotain sekalaisia ihania tavaroita, eikä varsinkaan jotain hinnakasta häkkyrää joka oli heitetty sekaan vain kuudenkympin saamiseksi täyteen.
Lopulta sain kuitenkin inspiraation, ja perustettuani lahjapakkaukseni suosikkiluonnoslehtiöilleni, suosikkihiilikynilleni ja tusseille, sain kuusi kymppiä rikki lisäämällä muutaman täydentävän värin sekä tusseina että pastellikyninä. Lahjapakkaukseni on tarkoitus olla ns. headhunting -tarpeet. (Mervyn Peake käytti kyseistä ilmaisua elävässä elämässä näkemiensä kiinnostavien ihmisten luonnostelemisesta, toisin sanoen vanhasta kunnon ”salapiirtämisestä”.) Luonnoslehtiöt ovat siis varsin pieniä ja käteviä ja mukana olevia piirustusvälineitä voi jokaista käyttää monella tapaa. Mun nyssäkkää ei kuitenkaan osta varmaan kukaan, koska kaikki ei ymmärrä erilaisen paperin päälle ja että karkeemmalle voi piirtää pastellikynillä ja sileämmälle tusseilla, ja sit ne vaan sanoo että mitäs vimmattua varten täs paketis on kolme eri luonnoslehtiötä?! Mutta pakko myöntää että ajattelin yksinomaan itseäni sitä pakettia kootessa. Aion kyllä jouluun mennessä ostaa oman lahjapakkaukseni itselleni, olen niin innoissani sisällöstä… Kunpa vain jokainen saisi kokoamansa lahjapaketin itselleen ilmaiseksi, mutta ei😦

Kaikkein parasta Opuksessa työskentelemisessä on tutustua tarkemmin (tai joissakin tapauksissa ensimmäistä kertaa) niin moniin taidetarvikkeisiin. Aika rankasti on kaikenlaista opeteltavaa, taidetarvikkeista kassan käyttämiseen ja varausten/tilausten tekemiseen, puhumattakaan siitä että aina aamusta lähtien on näytettävä asiakkaille pirteää naamaa, mutta onneksi muut työntekijät ovat aina valmiita auttamaan. Huonoin puoli on ilman muuta se, että kaksi kokonaista päivää on koulutöiltä pois, sillä töiden jälkeen ei pysty keskittymään animoimiseen mitenkään (edes joku kokeisiin lukeminen olisi ihan eri asia, mutta kun animointi vaatii niin paljon ajattelemista)… Mutta jotenkinhan vuokra on maksettava. Ja kun kerran on töitä tehtävä niin parempaa työpaikkaa, oman alan hommia lukuunottamatta, olisi vaikea keksiä.

JOULU:

Tähän ei ole mitään hyvää aasinsiltaa, mutta en ole tulossa täksi jouluksi Suomeen. Hinnat ovat korkeat ja joululoma lyhyt. Tulen melko varmasti sen sijaan olympialaisten ajaksi. Silloin meidän kampusta nimittäin käytetään johonkin olympialaishärdelliin niin ettei meillä ole edes pääsyä luokkiin, joten meillä on pakollinen reilu kahden viikon loma. (Onneksi ne kaksi viikkoa lisätään lukukauden loppuun. Se kun on ikuisuus jos kyse on animoinnista ja erityisesti valmistujaisnäyttelyn luomisesta.) Että helmikuussa nähdään. En oo ehtiny kyhätä kotiin mitään joulua vielä, kun koulu on kiireisempää kuin vielä koskaan, mutta kunhan joululoma alkaa 18. päivä, pääsen juhlatunnelmaan. Äiti lähetti supersöpön Mauri Kunnas -joulukalenterin postissa, kiitos kauheesti piristyksestä! Perhettä tulee tietysti vähän ikävä, mutta onhan mulla puhelin — ja tietysti mun oma soma Benny😀 (Oon alkanut ounastella, että Nina puhui ihan puuta heinää Bennyn iästä. Benny ei todellakaan käyttäydy kuusitoistavuotiaan kissan tavoin!) Yritän rentoutua täällä joululoman aikana ja toivottavasti animoida omia juttuja koulutehtävien sijaan, teen pari päivää Opuksessa ja pakko se on kevätlukukauttakin miettiä, valmistuminen lähenee niin huimaa vauhtia…

KOULU:

Ai niin! Valmistumisesta tuli mieleen, että perjantaina 4.12 meidän luokka kävi varsin inspiroivalla vierailulla Studio B:ssä, joka on yksi Vancouverin menestyneimmistä 2D (käytännössä Flash) -animaatiostudioista ja yksi varteenotettavimmista työnhakukohteistamme valmistumisen jälkeen. Studio B:n edustajat ovat käyneet koulullakin puhumassa jo pari kertaa.

Vaikka Flash-animointi ei pitkän tähtäimen urahaaveisiini kuulu, niin tuntuu että tuoreeltaan valmistuttua pelkkä työpaikan saaminen olisi jo sellainen saavutus, että animoisin ilomielin myös fläsärikamaa, varsinkin niin miellyttävässä työympäristössä kuin Studio B:ssä. Mutta mihin pitäisi Vancouverista lähteä jotta saisi jossakin vielä animoida ihan itse piirtämällä, kas siinä kysymys. Eurooppa kutsuu, mutta niin myös Disney (höm… jos kerran unelmoin, miksen samantien voi unelmoida isosti). Rakastan Pixaria tosi paljon, ja uutuuttaan natiseva Pixar Vancouver alkaa etsiä 3D-animaattoreita kesällä 2010, mutta vaikka voisin hypätä suoraan meidän koulutusohjelmasta Capilanon vuoden mittaiselle 3D-animointikurssille, niin haluaisin ensin koettaa onneani 2D-maailmassa… Mutta vähän turha näistäkään on puhua, ei pelkästään siksi että ajatus Pixar Vancouverista palkkaamassa vastavalmistuneen vaikka koko Vancouver on väärällään animaattoreita on naurettava, vaan siksi että omatkin haaveeni ovat tällä hetkellä niin ilmassa, että ties mitä mä vielä päätän.

Muuten koulu-uutisia ei juuri voi summata näin pitkän ajan kuluttua. Kaikista kursseista on lopputehtävät menossa ja rasittavin kaikista on 2D-digianimointikurssi, jonka finaaliksi meidän täytyy luoda 15 sekunnin mittainen ”TV-asemamainos”. Rasittavan siitä tekee tietysti se, että meidän täytyy kirjoittaa, äänittää dialogi, tehdä taustat, luoda ennennäkemättömät animaatiohahmot ja sitten animoida ne. Layoutpiirtäminen ei vielä suju multa esimerkillisesti ja pelkään kaikista eniten, että mun älyttömän rupuiset backgroundit vie kaiken huomion mun hahmoanimaatiolta (joka on ehkä ainut vahvuuteni, koska hahmodesignikin ovat niin epäoriginaaleja). Projektissa on siis vain pari kiinnostavaa osaa, ja ennen kuin pääsen edes työstämään niitä mun täytyy tehdä tonni turhauttavia ja mun huonoimmista puolista muistuttavia alustustöitä. Ja se tekee tämän lukukauden lopusta raskaan. Muiden kurssien lopputehtävät eivät ole yhtään niin tylsiä, mutta pelko ja ärtymys digianimaatiotehtävästä pursuavat KAIKKIALLE. Kun keskityn koko ajan johonkin, jota en osaa tehdä. (Tiedän ettei mun pitäisi, mutta helppohan se on SANOA! ÄRRHH! En osaa lopettaa.) Kunpa voisin keskittyä vain animoimiseen. Ensi lukukaudella mahdollisesti.

MUUT HÖSÖTYKSET:

Stressasin tossa just itteäni niin paljon etten jaksa enää pitkästi kirjottaakaan. Mut pari loppusanaa.
Täällä Vancouverissa on hurjan ihana pikkuisen kylmänkipristelevä talvisää, vaikkei vielä merkkiäkään lumesta.
Oon ollut flunssassa nyt viikon, mutten ole voinut olla poissa koulusta järkyttävän työmäärän takia (tuskin sikainfluenssaa, koska kuulin, että siihen kuuluis tulenpalavan kivulias yskä, ja yskää mulla ei ole, räkää vain).
Kävin torstaina 4. päivä ekaa kertaa Aberdeen Mall :issa, joka on ostoskeskus jonka kaikki kaupat ovat aasialaisia ja ihan tillintallinkreisejä😀 ostin lastillisen superhalpoja japanilaisia hulluja karkkeja (inkiväärilimsan makuisia KitKat -patukoita HAHAHA kookoshyytelökuutioita ja muuta outoa) ja pari söpöä Disney-lelua. Lisään Aberdeen-ostarin turistilistalle siltä varalta, että joskus tulee tuttuja vierailulle; siellä käydään.

Oon nähny pari hyvää elokuvaa ja niistä lisää myöhemmin (oon myös lukenu hurjasti hyviä sarjiksia ja niitä on liian paljon kirjotettavaksi); Joe mun luokalta juonii jatskahtavan bändin perustamista ja pyys mua mukaan laulamaan jos se saadaan jotenkuten käyntiin, kevätlukukaudella (mistä olen aaaaivan pipareina, mulla kun ei ole ollut tilaisuutta laulaa kuin kotona itsekseni sitten Vancouveriin muuttoni); pähkäilen tällä hetkellä mitä pientä kivaa ostaa koulukavereille lahjoiksi (ostan varmaan kaikki lahjat töistä); ai niin ja aion yrittää ostaa oikean joulukuusen. Jollen pääse kotiin jouluksi, niin on minun ainakin aito joulukuusi saatava.
Ja nyt loppuu näpyttely tältä yöltä, oon niin poikki että haluan vain maata sohvalla ja kattoa 30 Rock ia. Rakkaita terkkuja kotiväelle multa ja Bennyltä!