— That’s absuuuurd!
You’re absurd!
— What! Say that again to my face!
— You’re absurd!
— THAT’S ABSUUUUUUUURD!

No niiiiiin, eikö ollutkin A Very Potter Sequel mahtava!? Päivän blogeron suojelijana toimii kaikkien suosikkiope ja James Potterin PARAS Ystävä, ”Loopy” Remus Lupin.

Ja sitten asiaan. Tässä tulee ensimmäinen niistä monista aktiviteeteista, jotka ovat pitäneet minut poissa työnhausta.

Pitkiltä tuntuvia kuukausia sitten (jopa ennen valmistumista) luokkakaverini Megan kutsui meidät juhlimaan erään sarjakuva-antologian julkaisua timmiin taidegalleriaan koska oli saanut kyseiseen kirjaan oman sarjiksensa. Menin parin muun kaverin kanssa ilomielin, sillä ensinnäkin Megsu on jymykaveri, toiseksi: ilmaiset bileet, haloo, ja kolmanneksi pari antologiaan osallistujaa työskentelee animaatioalalla just sellasissa studioissa jotka mulla ois lyhyen tähtäimen kiikarissa ja halusin edes kokeilla vähän networkata. Mun suhteidenluontitaidot ei siinä mielessä ollu kehuttavat, etten osannut nyhtää yhtään mitään työnhaussa auttavia salavinkkejä jotka ois toiminu nimenomaan kyseisten studioiden näkökulmasta, mutta pääsinpä ainakin juttelemaan mukavia näiden animaattoreiden kanssa. Tuntuu että ihan hyvän ensivaikutelman heihin tein vaikken juuri animaatiotyöstä saanut hirveästi puhuttua, mutta ainakin he tietävät minun olevan animaatio-toiveikas käsittelipä keskustelumme sitten enimmäkseen vain sarjakuvia tai gallerian senhetkistä näyttelyä — ja kaiken lisäksi pidän molempiin edelleen yhteyttä. Hm! En siis sanoisi täysin p***aksi ensiyritykseksi suhdeverkoston luomisessa.

[Luin juuri kiinnostavan animaatiouraoppaan joka painotti networkkaamista yli kaiken, ja väitti myös että useimmiten sen sortin tapaamiset vaikuttavat työpaikasta kuulemiseen melkomoisella viiveellä, minkä vuoksi on kuulemma tärkeää pitää kaikkia suhteita yllä hiljaisinakin aikoina… Kuulostan vähän typerältä, varmaan kaikille muille oman leipänsä ansaitseville ihmisille maailmassa (ammatista riippumatta) tuollaiset jutut ovat itsestäänselvyys, mutta minä olen saanut hyvin hitaan lähdön kaikenlaisessa sosiaalistumisessa. Siksi mainitsemani kirjan lukeminen oli vähän kuin — no kuvitellaanpa että animaatioala olisi juoksukilpailu. Lähtölaukaus olisi juuri ammuttu, ja ensimmäisen juoksuaskeleen otettuani vasta näkisin mustavalkoisia lautoja muutaman metrin päässä radalla lantioni korkeudella ja tajuaisin sillä silmäyksellä, että kyseessä onkin estejuoksukisa. Se johtaa hetken mittaiseen henkiseen hämmennykseen. Tuskin siinä juoksua lopettaa, mutta ottaa pari aitaa ennen kuin hyppyihin saa sellaisen rytmin, joka niissä olisi pitänyt olla alusta asti.
Mutta eipäs kurvata sivuraiteelle. Kirjoitan tuosta kirjasta, ja monista muista  bloggaamistauolla lukemistani, mahd. pian.]

Ostin antologian, ja julkaisupippaloiden epämuodollisessa ilmapiirissä etsin käsiini ne osanottajat, joiden sarjiksista kirjasessa eniten nautin. Kirjan oli julkaissut vancouverilainen ”sarjakuvakollektiivi” nimeltä Cloudscape Comics, joten kaikki sen tekijät olivat kollektiivin jäseniä. Kyselin vähän enemmän mitä kollektiivi tässä tapauksessa oikein tarkoittaa, ja vastaus oli, että he tapaavat viikoittain, piirtävät/puhuvat/pitävät palauterinkejä toistensa sarjakuvaprojekteista, ovat julkaisseet neljä antologiaa (juhlakalu mukaanluettuna) ja yrittävät tuottaa kaksi antologiaa vuosittain tästä eteenpäin. Pohjimmiltaan tarkoituksena on tuoda Vancouverin sarjakuvantekijöitä yhteen (ja piristää julkaisumahdollisuuksia antamalla näille ryhmän tuen kautta helpompi tapa saada oma sarjiksensa oikeasti painetuksi). Voittoja kukaan yksittäinen henkilö ei tästä toiminnasta vielä saa, kaikki tulot menevät antologioiden julkaisemisrahastoon sekä pienemmässä määrin kollektiivin ylläpitämiseen ja mainostamiseen.

Osaksi uteliaisuudesta, osaksi koska tykkään keskivertolukijaa enemmän sarjakuvista, ja eritoten koska Cloudscapen jäsenet olivat niin viihdyttävää ja mukavaa juttuseuraa, menin seuraavaan ”sarjismiittiin” Meganin mukana. Cloudscape (…ööö, ”pilvimaisema”? …Pilvemä?) tapaa keskiviikkoiltaisin kahvilassa Main Streetillä, ja kokoukset seuraavat kaavaa ”jos on jotain virallisen tapaisia puheenaiheita, ne jutellaan ekan puoltuntisen aikana, sen jälkeen on aika juoda kahvia ja piirrellä luonnoslehtiöihimme niin kauan kuin pysytään hereillä”. (Kyseessä on 24-h kahvila.) Ja samalla tietysti jauhetaan tyhjää.

Suurin syy (yksi monista) siihen, että nyt olen tuosta ensikäynnistä lähtien ollut Cloudscapen viikottaisissa seikkailuissa mukana, lienee se, että he tekevät julkaisemisen niin helpoksi mahdollisuudeksi. Totta kai voisin julkaista sarjikseni netissä, mutta nettisarjikset kaipaavat kovasti säännöllisyyttä. Ei innostanut mua hirveesti edellisellä yrittämällä. Sitä paitsi synnynnäisenä kirjatoukkana minua viehättävät varsinaiset käsinkosketeltavat sarjikset huomattavasti enemmän, vaikka nettisarjiksetkin osuvat joskus luovaan kultasuoneen. Valitettavasti minulla on surkuteltavan vähän tarinaideoita edes tavallisiin sarjiksiin, saati sitten säännölliseen nettisarjikseen.
Mikä johtaakin minut kätevästi erääseen toiseen syyhyn Cloudsceippivierailuuni. Ryhmä vetää puoleensa paitsi jokapaikanhöyliä, myös sarjiskäsikirjoittajia piirtäjänhaussa. Taka-ajatuksenani oli ajan kanssa suostutella joku Cloudscapen kautta tekemään yhteistyötä ja saada näin yhteinen sarjis heidän seuraavaan antologiaansa. En osannut arvata että jo tällä ensimmäisellä osallistumiskerrallani miitissä törmäisin kirjoittajaan joka heti suunnitelmani kuultuaan katsasti piirustuksiani ja pyysi saada meilata minulle muutamia sarjiskäsikirjoituksiaan.

Samoihin aikoihin kuin liityin, Cloudscapen ”toimittajat” julistivat tavoitteensa saada seuraava antologia julkaistuksi ennen vuoden loppua. Viime kuukaudet olemme siis yhteistyökumppanini kanssa työskennelleet sen eteen. Niinsanottu hakemus antologiaan pääsemiseksi täytyy luovuttaa tällä viikolla. Se sisältää käsikirjoituksen ja taidenäytteitä/luonnoksia — mitään viimeisteltyä sarjakuvataidetta ei tarvita, koska Cloudscape pitää parempana antaa ja saada palautetta työstä sellaisessa vaiheessa että sitä on vielä mahdollista parantaa, ja koska näin voidaan myös valita ne tarinat, jotka muodostavat hyvän teemallisen kokonaisuuden satunnaisen valikoiman sijasta. Löyhä teema jokaiselle antologialle annetaan etukäteen, ja tällä kertaa Cloudscape etsii sarjakuvalyhäreitä joiden teema on matkustaminen.
Koska halukkaita antologiaan saattaa olla enemmän kuin tilaa kirjassa, ei ole täysin varmaa että suunnittelemamme tarina julkaistaan, mutta mahdollisuudet ovat hyvät, ja onhan aina olemassa seuraava antologia.

Sarjakuvan suunnittelu ei ole ainoa tapa, jolla Cloudscape on pitänyt minut kiireisenä:

Olen osallistunut ”Comic Battle” -kisailuun melkein joka viikko. Se ei ole mulle varsinaista herkkua, mutta teen sen enemmän velvollisuudentunnosta koska tällä hetkellä osallistujia ei ilmesty hirveesti ja haluaisin että se saa suht vakaan aseman eikä meidän vakkarijäsenten sarjiksia enää tarvittaisi joka ikinen viikko. Comic Battle on nimittäin avoin kenelle tahansa ympäri maailmaa! Joka viikko on etukäteen eri aihe, jonka pohjalta osallistujat piirtävät sarjisstripin, maksimikoko 900×900 px. Tsekkaa tämänhetkinen kisa ja osallistu tai äänestä.

Vancouverissa järjestetään viikonloppuna Anime Evolution -niminen vuosittainen con, jonka kävijämäärä mitataan tuhansissa, ympäri Kanadaa ja lähimmistä USA:n osavaltioista. Se sivuaa vähän myös länsisarjiksia, ja Cloudscape menee sinne kaupittelemaan. Monta kauppapöydänkaitsijaa kolmipäiväisen conin ajaksi tarvitaan, ja ihan piruuttani suostuin yhdeksi niistä. Anime, manga ja videopelit (AE:n pyhä kolminaisuus, vaikka sivuaineitakin conin ”lukujärjestyksestä” löytyy) eivät ole mulle jättimäisiä kiinnostuksenaiheita, mutta tykkään pukeutumistapahtumista ja nörttitiivistymistä. Harmittaa vain, että työt eivät ole jättäneet yhtään aikaa suunnitella minkäänmoista pukua. Muuten menisin ehkä viime Halloween-puvussani, mutta kelit ovat tällä hetkellä paljon kuumemmat kuin viimeksi sitä käyttäessäni, enkä välttämättä jaksaisi.

Koska kollektiivin johtohahmot ja conin järjestäjät tuntevat toisensa ja punovat yhdessä lukuisia juonia, Cloudsceippiläisiltä kysyttiin hyvissä ajoin haluaisimmeko piirusteluitamme conin kävijäpasseihin. Kolmelle eri conpäivälle ynnä ala- ja täysi-ikäisille tarkoitetut passit vaativat kukin eri kuvan. Jälleen kerran, vaikka en normaalisti piirrä erityisen animemaisesti, päätin liittyä niihin muutamiin, jotka ottivat hoidettavakseen väkertää tuohon tarkoitukseen piirustuksia, koska vaikka maksu oli tasan nolla dollaria, kävijäpasseissa kuvitukseni näkisi jotain 4000 tapahtumakävijää, mitä oli aika vaikea vastustaa.

Mutta koska nyt alkaa olla väsy ja aikainen aamu, solkkaan viimeiset yksityiskohdat pääsylippukuvituksistani joskus myöhemmin. Öitääääää…

— Hey Harry, hey, Harry. Hey, you take care a’ yourself too, okay? Oh, hey, Harry, there’s a full moon coming up so stay indoors, okay? Or I’ll eat’cha. Hhhhhhhahaha! I’ll eat’cha! …See ya!