ANTEEEEEEEEEEKKKSI kun en ole ehtinyt blogata! Oikeesti olisin halunnut, mutta sama vanha laulu täytyy toistaa taas. Silloin kun tapahtuu jotain bloggaamisen arvoista, ei ehdi kirjoittaa.

Niin että tämä on tällainen väliposti ja anteeksipyyntö ennen kuin palaan vähän säännöllisempään bloggausrytmiin. Turha mun on lupailla että ehtisin kertoa kaikesta mitä bloggaustauolla tapahtui, mutta yksi tapaus on pakko nopeasti mainita: Voyage of the Dawn Treader. Oon kirjottanu aikoinaan niin paljon aiemmista Narnia-leffoista että olisi epäreilua jos en edes mainitsisi viimeisintä.
Valitettavasti joulun tienoilla ilmestynyt kolmas Narnia-leffa oli HIRVEÄ PETTYMYS. Eikä edes näyttänyt nätiltä kompensoidakseen kuravesikäsikirjoitusta.

…Juu noin lyhyeksi tosiaan jätän siitä kirjoittamisen, ainakin tähän hätään😦 Siitä on vaan niin kauan aikaa ettei enää jaksa pölöttää leffan huonoudesta kokonaisen blogimerkinnän verran. Anteeks.

En oo vieläkään oman alan töissä, mutta haku on päällä ja mieliala on korkealla, yritystä löytyy!

Kun on kaikenlaista muutakin luovaa kierroksessa kuin pelkästään työnhaku, on helpompi pysyä positiivisena. Cloudscapen kanssa oon osallistunut vaikka minkälaisiin varainker(j)uuaktiviteetteihin jotta saatais ”21 Journeys” -sarjisantologian (siis sen jossa mun sekä käsikirjoittajakaverini sarjis on mukana) painatukseen tarvittavat rahat kokoon, ja siinä onnistuimme loistavasti. Vain hassu kuukausi tai pari, niin kirja on käsissämme!😀
Huono puoli tässä on se, että piirsin kyseisen sarjakuvanovellin neljä kuukautta sitten. Tässäkin ajassa on ehtinyt sen verran ”KEHITTYÄ TAITEILIJANA” (blyääärgh) etten enää voi olla täysin ylpeä stooristamme, koska tässä vaiheessa pystyisin piirtämään sen paljon paremmin… Vaikka olinkin niin tyytyväinen tuotokseen silloin kun sen kolme-neljä kuukautta sitten sain valmiiksi. HUOH.

Sit oon kokeillu työn puolesta kaikenlaisia huipputarvikkeita, pari viikkoa sitten oli Golden-akryylimaalien koulutustilaisuus josta saatiin kahjot määrät promomatskua mukaan, ja toiseks saatiin tällä viikolla kokeilla noin satamiljoonaa erilaista akvarellipaperia ihan ilmaiseksi.
…Ei kyllä tule myöhemmin yhtä halvaksi, koska (sokkotyyliin suoritetuissa) kokeissa mun suosikit kaikki oli sieltä kalliimmasta päästä… Saa laadusta näköjään maksaa. EI SITTEN TEIÄN TAVALLISTE PULLIAISTEN TARVII IHMETELLÄ MIKS TAITEILIJOILLA ON POKKAA PYYTÄÄ SATASIA JOSTAIN PIENESTÄ MAALAUKSESTA — siks kun materiaalit maksaa sairaasti).

Mutta hienosti mulla täällä menee, vaikka oonkin koko ajan hurjassa menossa. Älkääkä peljätkö että oisin unohtanu tän blogin. Ei sinne päinkään: koko viimoset kuukaudet on ohimoissa pistelly että ”äääh vieläkään en oo blogannut” — nyt saa loppua pistely.

Benny voi hyvin. Tykkään Bennystä ja se tykkää musta. Me halitaan joka ilta ja se juttelee mulle koko ajan, kunhan vaan tajuaisin mitä se yrittää sanoa, mut on se vaan niin ihana.

Kirjoittelen pian lisää! Rakkaita terveisiä kotiväelle, ja kiitti kaikille jotka on jaksanu tän tauon aikana roikkua mukana.