You are currently browsing the tag archive for the ‘Geoffrey Tennant’ tag.

Chut the fuck up! Joku yrittää tehdä Donnie Darko -jatko-osan?! Ärräpää! Eivät ole tainneet huomata että aprillipäivä meni jo. Mistä ihmiset näitä neronleimauksia saa? Olen ymmälläni — varsinkin tästä retoriikasta:

Simon Crowe of Velvet Octopus added: ”I think there is a new generation of cinema-goers who will be very excited to see this film.”

Donnie Darko ilmestyi 2001, ”director’s cut” ilmestyi 2004, ja nyt on muka jo olemassa sukupolvi joka… Apua, antaa olla. Joku varmasti vain vitsailee.
Minä puolestani jään ihmettelemään miksei kukaan vieläkään tajua tehdä DD:lle sitä ainoaa oikeutettua jatko-osaa Sparkle Motion: The Movie!

* * *

Kun tämä merkintä on jo valmiiksi turha, niin menköön. Pakko kertoa että sain kuin taikaiskusta takautuvasti valtiolta selvää rahaa sen verran, että pääsin tilaamaan Slings & Arrows: The Complete Collectionin ynnä Rushmoren Criterion-julkaisun! Ihanaa! Ihanaa ihanaa ihanaa! Paketin pitäisi tulla rapakon takaa parin viikon sisällä.
Taidan olla seko (en kuitenkaan tarpeeksi seko ymmärtääkseni miksi joku antoi luvan tehdä Donnie Darkolle jatko-osan ilman Richard Kellyä tai yhtäkään Gyllenhaalia taitaitai) kun minulla on ladattuna koko S&A mutta silti katson sitä mieluummin FST:n tahtiin… On vain jotenkin kivan kihelmöivää odottaa sen jaksoja viikko kerrallaan. Sitten kun kaikki jaksot on esitetty, voin ruveta pitämään tuijotusmaratoneja. Tilasin varmaan DVD-boksin ihan vain ollakseni tukena tai kiittääkseni jotenkin. Tai ihan vain siksi että se on minulle aivan erityinen sarja, ja jotkut erityiset asiat on pakko kahlita ja pakata pahviaskiin ja käännellä käsissään ja esitellä hyllyssään. Ja Rushmore kaikilla mausteilla… Miten lie olen kituuttanut ilman sitä näinkin kauan.

Slings & Arrowsin toinen kausi ei ihan yltänyt ensimmäisen tasolle, mutta oli silti upea, ja sen perjantainen päätösjakso jätti tietysti nälkäiseksi näkemään millaisia valtataisteluita kolmoskausi tuo tullessaan. (Sivuhuomautuksena: toivottoman huvittavaa, miten Geoffreyn siistiytymisyritys levähti käsiin ennen kuin näytös ehti kunnolla loppuakaan. Hobo-chic!)
On huomionarvoista, että kausi oli lisäksi tulvillaan yksityiskohtia jotka aukeavat vain ykköskauden katsoneille. Onhan niitä monissa sarjoissa, mutta todella harvoin tällaista määrää. Vaikkapa Geoffreyn ja Ellenin kohtaus Romeon ja Julian kulisseissa oli hieno hetki myös sellaisenaan, mutta Ellenin kommentti, että hän ei jaksa Romeota ja Juliaa, koska omassa elämässä ei ole samanlaista intohimoa, oli sitäkin liikuttavampi kun muistaa Geoffreyn ekan kauden ”life can’t compete with that”-puheen Ellenistä. Nuo yksityiskohdat ovat sekä nautittavia että kunnioitettavia esimerkkejä sarjan luojien panostamisesta jatkuvuuteen, joka antaa vaikutelman, että S&A:n maailma on elänyt jo ennen kuin kamerat ryhtyivät seuraamaan sen tapahtumia ja tulee elämään *| kameroiden lopetettuakin, ei ainoastaan jakso tai kausi kerrallaan.

*| Anteeksi huono suomeni.

[Varoitus: ÄÄRIMMÄISEN TURHAN MERKINNÄN päätösosa! Jatkaa lennosta.]

Geoffrey: ”I have been offered a job.”
Ellen:
”Let me guess, someone’s hired you to slander the dead. You’re very good at that.”
Geoffrey: ”No, they’ve asked me to be the Artistic Director.” (kikattaa)
Ellen: ”WHAT.”
Geoffrey: ”Well, interim Artistic Director while they search for a real one, but you know how long that process could take — weeks, months, years…”
Ellen: ”You can’t come back, you’re insane.”
Geoffrey: ”Apparently that doesn’t matter in the theatre.”
Ellen: ”Geoffrey, this is my home. I don’t want you in my home.”
Geoffrey: ”Frankly, Ellen, your home could use a little cleaning. And anyway, don’t you think this is what Oliver would have wanted? You and I, thrust together by his tragic death? …Or maybe you don’t agree? Why don’t we ask him!” (nostaa kylmälaukun baaritiskille) ”Is this what you wanted, you sly old devil? —’That’s right, Geoffrey!’
Ellen: ”You didn’t–”
Geoffrey: ”M-hm. I promised him that I would look after his head. And unlike some people, I keep my word.”

Anna: ”It’s not heavy at all.”
Geoffrey: ”It’s much lighter without the ego.”

Työmotivaatio.

Anna: ”You sound cranky.”
Richard: ”Anna. All I do, all day, is beg for money. I am way beyond cranky. I wish I was cranky.”

Geoffrey: ”I do not want to be insane… I refuse to be insane…”
Oliver: ”That’s the spirit!”

Geoffrey: ”I’m not mentally equipped.”
May: ”If you ask me, we could use a little madness around here. What’s on the agenda today?
Geoffrey: ”Nothing. Avoiding people.”
May: ”Good — ease into the job.”

Priorisointi.

Geoffrey: ”Forget about perfection. There’s nothing more boring than perfection. Imprecision, fear — this is what gets them to their feet.”
Jack: ”Well, I should be brilliant then.”
Geoffrey: ”And it is not that big of a play.”
Jack: ”Yeah, right!”
Geoffrey: ”Come here. Sit down. Sit. Now, look at me. I want you to think of it in terms of six soliloquies. OK? Count’em off with me. O, that this too, too solid flesh… O, what a rogue and peasant slave am I… To be or not to be… ’Tis now the very witching hour — that’s a short one, that’s only twelve lines… Now might I do it pat… How all occasions do inform against me… That’s it. Six. And the rest, as they say, is silence.”
Jack: ”I think there’s some dialogue in between.”
Geoffrey: ”Filler.”

Jack: ”I’m gonna throw up.”
Geoffrey: ”Use it.”

Hermoromahdus.

Ellen: ”Why did you run away?”
Geoffrey: ”That was an entirely different situation.”
Ellen: ”Yes, you ran away in the middle of a performance.”
Geoffrey: ”Not now, please!
…Okay. It was you.”
Ellen: ”Oh, come on.”
Geoffrey: ”You and Oliver. And a broken heart. Or, maybe it was just my time to go whohoohohohoo mad! I don’t know, I give up!”

Ellen: ”They tried to go on without you.”
Geoffrey: ”Yeah, well. You can only go so far without your Hamlet before you hit a speech.”

Geoffrey: ”I could offer nothing. Nothing. I would have cut my throat, but you’re not allowed to do that in front of subscribers, so …I jumped in there.”
(Molemmat katsovat lavastehautaan)
Ellen: ”You didn’t come out for seven years.”

Geoffrey: ”I think human beings, all human beings, are by nature selfish and so when we mourn, we are actually mourning a part of ourselves that has died. You have now lost the person that defined you. And so, in a sense, you have lost your identity. Who are you now without her? You are uncomfortable inside your own skin. You have become a stranger, even to yourself.”

Policeman: ”Him? Were gonna have to keep him for observation.”
Anna: ”Why?”
Policeman: ”Because he was found drunk, in tights, trying to stab people with a sword.”
Anna: ”That’s just Geoffrey being Geoffrey.”

”Juuri saamamme tiedon mukaan…”

Geoffrey: ”What is happening here? You’re dead!”
Oliver: ”Apparently, there’s an afterlife. Despite what they taught us in university.”

Geoffrey: ”Let’s cut to the chase, shall we? Are you dead or am I insane?”
Oliver: ”I don’t see why those two thoughts are mutually exclusive.”
Geoffrey: ”Well if I’m insane then I’m talking to myself, aren’t I!”
Oliver: ”And I’m a figment of your deranged mind? I’d rather be dead, thank you very much.”

Geoffrey: ”No, honestly. Why are you haunting me like this? Do you have some kind of purpose? Is there some sort of mystical task or something, that you’re supposed to perform before they let you move on?! Because I tell ya, I’ll help you, my friend, I would very much like to help EXPEDITE THAT PROCESS!”
Sarkastinen Oliver: ”I’m sorry, Geoffrey, I don’t know why I’m here. There was no pamphlet in the coffin.”

Richard: ”Everyone cries when they’re stabbed. There’s no shame in that.”

[Varoitus: ÄÄRIMMÄISEN TURHA MERKINTÄ OSA 1. Sitaatteja, sitaatteja, sitaatteja! Ack!]

Kevät. Vuodenajoista p*skin.
Inhoan kevättä ja kevätsäätä. Voisin muuten perustella, mutten halua masentaa itseäni miettimällä sitä hetkeäkään liian kauan. Olisi vain ohi nopeasti. Tänä vuonna se on kuitenkin sujunut hiiiukannnn kivuttomammin — ehkä olen ehdollistunut hyväksymään kevään ihan vähän helpommin, koska lähes jokainen kesä elämässäni on tuntunut olevan edellistä parempi. Poikkeuksia on ollut vain pari, joten nyt en voi olla ajattelematta joka vuosi paranevaa kesää jo keväällä. Kissat poukkoilevat Casa Karikosken pihassa, krookusta pukkaa, kuten kohta myös lyhyttä kesätukkaa. Kevät on voittanut tämän erän, mutta ottelu jatkuu.

Slings & Arrows on parasta, mitä Kanadasta on ikinä tullut.
Se on yksinkertaisesti jotain aivan ainutlaatuista, vaikken ole katsonut sitä vielä loppuun saakka. Sanon tämän vakavissani, sillä televisioriippuvuuteni on syvä ja lavea. Omasta puolestani julistan S&A:n Kanadan suurimmaksi saavutukseksi koskaan. Ai niin eikös ne siellä perustanu ensimmäisinä liigan jollekin joukkuepelillekin? Lumifrisbee, avantocurling tai joku muu talviaktiviteetti. Ei pärjää S&A:lle. Geoffrey Tennant on uusi lisäys roolimalleihini, ja Paul Gross sankareihini — mikä taituri, tietysti muuta komppaniaa unohtamatta. Tämä ryhmä saa koko huomioni haltuunsa henkäyksenhelposti ja (sarjan säälimättömästä komiikasta huolimatta) ihailtavan todentuntuisesti.
Kuten aiemmin kirjoitinkin, S&A:n näyttämönä on Shakespeare-painotteinen teatterifestivaali, mutta vaikka olisi aika hauskaa esitellä henkilöhahmot piinaavan yksityiskohtaisesti, se on vielä hauskempaa itse koettuna. Joten KATSOKAA ITSE, en voi paremmin sanoa.

Turhuusvaroitus on hoidettu. Eli etiäpäin. Ehdoton suosikkihetkeni on kohtaus ykköskauden päätösjaksosta. Festarin taloudellinen johtaja ja varsinainen taiteen vastapaino Richard hehkuttaa ensimmäistä Hamlet-kokemustaan ohjaaja Geoffreylle, joka on rohkaissut nuoresta Hollywood-kiiltokuvasta Jackista esiin odottamattoman pätevän lavaesiintyjän:

Richard: ”That was… I don’t know what to say, that was incredible! You know, I saw Chorus Line when I was sixteen years old–”
Geoffrey: ”The critics are gonna slaughter us.”
Richard: ”What? How can they?”
Geoffrey: ”Because Jack is an American movie actor. That’s all they’re going to write about. Right?”
Richard: ”They can’t ignore what happened on this stage tonight.”
Geoffrey: ”What did happen, exactly?”
Richard: ”I– I don’t know! This is all new to me!”
Geoffrey: ”Well please, join us again! We do eight shows a week, matinées on Wednesdays and Saturdays.”

Tuo viimeinen, traaginen ja periksiantamaton, jalo ja säälittävä repliikki näyttelijänsuorituksineen viimeistään murtaa padon.

On toki hölmöä kirjoittaa dialogia ylös, koska niin hyvä kuin sarjan käsikirjoitus onkin, näyttelijät nostavat sen kolmanteen potenssiin… Mutta näiden hetkien muistelu kohottaa mieltäni niin kovasti. Toisella katsomiskerralla, etenkin hyvin pian ensimmäisen jälkeen, kyyneleet eivät enää virtaa yhtä herkästi, mutta puristus kurkussa (sekä aivojen hyrrääminen ylikulturelleilla ylikierroksilla) säilyy. Nauru onnistuu säilymään sitäkin pidempään.


Arvot.

Holly (motivaatioäänitteensä kanssa): ”I am the center of my universe. All things revolve around me. My power is beyond measure. I am God. Please turn tape.”

Richard: ”You want to associate your product with crippled athletes? That makes no sense. ’Drink the water that blind hurdlers drink’?! That’s insane!”

Rakkaustarina.

Ellen: ”Geoffrey, wait. I’m a lot older now.”
Geoffrey: ”Yeah, me too.”
Ellen: ”I just don’t want you to be disappointed.”
Geoffrey: ”Ohh God…”
Ellen: ”I don’t know who you’ve been with! Firm young actresses…”
Geoffrey: ”No.”
Ellen: ”No? What, firm young actors?”
Geoffrey: ”No, I haven’t been with anyone.”
Ellen: ”You’re lying.”
Geoffrey: ”No, I’m telling you the truth!”
Ellen: ”For eight years?!”
Geoffrey: ”Ellen, listen. You have to remember I was in an asylum. And then, when I got out, I just kinda never met the right girl.”

Muistopuhe.

Geoffrey: ”’The theatre is an empty box, and it is our task to fill it with fury and ecstasy. With revolution.’ You know, for a time — for a time — there was a kind of electricity in this place I’ve not experienced anywhere else. Because Oliver made us believe that what we did had meaning. He made us believe that love could be rekindled, that regimes could be toppled, by the simple act of telling a story truthfully. Ridiculous ambition, really. It was a beautiful idea.
Naww, it’s all gone to shit now.”

Karisma.

Ellen: ”I don’t know how to do anything else. I’d starve to death if I left the theatre. […] I wonder what life would be like if I could bake or something.”
Geoffrey: ”Ah, well, you would be the bakery queen, and you would be constantly late, you’d be petty and argumentative and everyone would hate you, but the people — they would still line up to buy your tarts.”

Karma.

Sloan: ”You’ve had your chameleon for a year and you didn’t even know what sex he is?”
Ellen: ”It was a present from a friend, a kind of a joke. He was trying to teach me responsibility.”
Sloan: ”They are a lot of responsibility. That’s some ’joke’ your friend played, giving you an exotic animal as a pet. Sounds like a jerk.”
Ellen: ”Well, he’s dead now, so… Ha-ha.”

Johtajuuden realiteetit.

Geoffrey: ”Now, let’s try it again without the Vietnam flashback.”

Richard: ”What the hell are we going to do? I mean, I know what I’m gonna have to do, I’m gonna have to go to the Minister of Culture and beg for money like some kind of blind hurdler!
Geoffrey:
”I think we should downsize.”
Richard:
”We’re gonna have to downsize. I’m gonna have to fire people. Anna’s gonna kill me.”
Geoffrey:
”Richard, I agree with you.”
Richard: ”Oooh?”
Geoffrey:
”Yeah. This place is too big! We need a small company of good, solid actors… Add a little fear, there’s not enough fear here. No, actors should be frightened for their lives. That’s when they do their best work.”
Richard: ”Really? That’s just like normal people!”

Geoffrey: ”Look at this hideous mug that I stole from the gift shop this morning! Look at this! ’Art!’ Literally, art as product. This — is a crime.” *|
Basil:
”Fascinating.”
Geoffrey:
”Oh, by the way, it was made in Malaysia.”

Art!


Olen myös äärimmäisen helposti johdateltavissa, sillä sarja saa minut ikävöimään esiintymistä. Minussa elää todella turhautunut (ja varmaan myös surkea) näyttelijä, suostumatta välittämään siitä tosiseikasta, että olen esiintynyt vain kolmessa kesäteatterimusikaalissa 🙄

No jaa. Eräässä mielessä animaattoritkin ovat näyttelijöitä, jotka käyttävät toisen hahmon ruumista. Eleet ja kehonkieli heidän täytyy kehittää ja tehdä itse, ja saada hahmo elämään aivan kuten ”ihmisnäyttelijäkin” tekisi. Siksipä animaattorit ovat kautta aikain filmanneet itseään ja näyttelijöitä referenssimateriaaliksi. (Tosin niitäkin liikkeitä täytyy yleensä liioitella, jos haluaa saada animaatiosta elävän näköistä.) Motion capture -tekniikoista en nyt jauha — animointi on (tietenkin täysin henkilökohtaisesti, tällaiselle ”kaikki pitemmän kaavan kautta”-kannonkäppänälle) mielestäni vaikuttavampaa kuin liikkeenkaappauksen käyttö. Mutta minä en ole vielä animaattorikaan, eli turhautuneiden ammatinharjoittajien määrä aivoissani alkaa käydä ahdistavaksi!

Varsinkin kun nyt siis haluaisin kaiken muun lisäksi tulla isona GEOFFREY TENNANTIKSI.

*| [Ai myymälävarkauteen verrattuna? Hm, pakko myöntää…]

Arkisto