You are currently browsing the tag archive for the ‘Jessica Hynes’ tag.

[EDIT: Anteeksi jos jotakuta häiritsee se että bloggaan tällaisista aiheista kuin kylmäverinen liero vaikka Kauhajoella on ammuskeltu, mutta itse en todellakaan voi muuta asialle kuin esittää surunvalitteluni, ja jatkaa täällä maapallon toisella puolella arkieloani kuten tähänkin asti. Anteeksi etten ole järkyttynyt.]

Perjantaisen esitelmäni aikana olin niin hermona etten oikeastaan kuullut kaikkea mitä itse sanoin. Puhuin liian nopeasti ja kompastellen omaan kieleeni. Säikähdin alkuaplodeja. Tärkeimmät asiat tuli onneksi sanottua. Luultavasti. Ärsyttää ja kummastuttaa, että vaikka järjellä tietäisin kaikkien läsnäolijoiden olevan täysin harmittomia, julkinen puheenvuoro saa minut liioittelematta oksennuksen partaalle.

Vain pari luokkatoveriani oli kuullut Spacedistä. Kuten suunnittelin, näytin kaksi lyhyehköä kohtausta kakkoskauden viidennestä jaksosta (vaikka, kuten sanottu, ne eivät olekaan ehdottomat suosikkikohtaukseni koko sarjasta), ja selitin miksi oikein olin ne valinnut: nähtyäni feikkiammuskelun sarjan ensiesityskierroksella Suomessa [= v. 2001. Olen Spaced-fani ekana ja Shaun -fani tokana. Ja Hot Fuzz -fani vasta kolmantena. Vaikka ne ovatkin kaikki loistavia, Spaced on silti kiistämättä loistavin, eikä vain siksi että tutustuin siihen ennen noita jälkimmäisiä. *| ] kokeilin ensimmäistä kertaa kunnolla storyboardin piirtämistä. Ei sillä että siitä kokeilusta olisi kovin hienoa jälkeä syntynyt! Ja ennen ammuskelua näytin Timin ja Daisyn päätöksenteon (nimittäin siitä, millä tavoin he viettäisivät iltansa kaupungilla; kolikonheiton; ja sitä seuraavan baarimylläkän), ihan vain esittelynä hahmoista ja sarjan vaihtelevasta sekä omasta mielestäni visuaalisesti …ravitsevasta tyylistä.

Katsojien naurunremakka oli ikkunoita helisyttävä; sitä osasin odottaakin. Rakkaan sarjan jakamisen tuoma yhtäkkinen riemu oli tyrmäävä ja aivan odottamaton.

Esitelmän varsinaisena sydämenä (agghh… Sori, kuulostan jopa hölmömmältä kirjoittaessani tästä kuin puhuessani tästä) jaoin kaikkein henkilökohtaisimman tulkintani ammuskelukohtauksesta (tarkoitan henkilökohtaisella, että tekijät tuskin tietoisesti tarkoittivat mitään sen kaltaista): se on minun näkökulmastani ainoa aivan todella surrealistinen kohtaus sarjassa, ja päähenkilöt luottavat siinä kirjaimellisesti mielikuvitukseensa selvitäkseen mahdollisesti vaarallisimmasta pinteestä, johon he sarjan aikana joutuvat. Eivätkä ainoastaan omaan mielikuvitukseensa, vaan viereisen henkilön mielikuvitukseen. Kaikkien osallistujien mielikuvitukseen, niin ystävän kuin vihollisenkin. Sen voi nähdä edustavan jotain sarjan synnylle (periaatteessa minkä tahansa kelpo elokuvan tai sarjan luomisprosessille) elintärkeää.

Spacedin luojien välillä sykkii energiaa, joka tekee sarjasta paljon enemmän kuin osiensa summan. Jos kumpi tahansa käsikirjoittajista/pääosanesittäjistä vaihdettaisiin johonkuhun muuhun tai poistettaisiin, sarjaa ei olisi lainkaan olemassa; jos ohjaaja Edgar Wright poistettaisiin tai vaihdettaisiin, sarja olisi p____. (Hui kamalaa, ajattelin juuri Mitä Jos -maailmaa, jossa Simon Pegg ja Jessica Hynes eivät olisi koskaan tavanneet toisiaan. *Brrrrrrrr.*) Miten epätodennäköiseltä vaikuttaakaan, että sattuisi tapaamaan jonkun, jonka kanssa on niin samalla aaltopituudella, että voisi yhdistää luomisvoimat ja tuottaa jotain mitä kumpikaan yksinään ei voisi kuvitella, ja silti se on yksi isoimmista asioista joihin elokuvat (+sarjat yms.) taiteena nojaavat. Luottamuksesi omaan mielikuvitukseesi ja yhtä vahva luottamuksesi työtoverisi mielikuvitukseen — ja loppujen lopuksi katsojan mielikuvitukseen.

Tuo kohtaus siis kiteyttää minulle jotain minkä Spaced kokonaisuutena todistaa. Siihen on joskus vaikeaa uskoa; siitä tuntuu joskus typerältä haaveilla, varsinkin kun on niin kömpelö, usein jopa vastahakoinen, jakamaan omia ajatuksiaan kuin minä; mutta katsoessani Spacediä ja muita täydellisiä ilmiöitä tiedän, etten ikinä tule luopumaan toivosta.

En maininnut pitäväni itseäni kömpelönä (eiköhän se ole kaikille selvää muutenkin), mutta silti olen edelleen aika hämmästynyt että uskalsin oikeasti kertoa tuon viimeisen osion koko luokalle.

Lopettelin sanomalla, etten halua muuttaa esitelmääni viime metreillä mainokseksi, mutta että haluaisin silti suositella Spacediä kaikille läsnäolijoille, koska jokainen, joka on tarpeeksi nörtti opiskellakseen animaatiota, nauttisi tällaisesta sarjasta, ”ja mä lainaan ilomielin DVD:n kenelle tahansa joka haluaa tulla käännytetyksi.” Puolen tusinaa kättä hujahti ilmaan ja tyypillisen innostunut Rosy hihkui ”MUT ON KÄÄNNYTETTY JO NYT!”

Koska esitelmät pidetään aina viestintätuntien viimeisinä, olimme vapaita viikonlopun viettoon, mutta kello oli vasta reilu 15 ja melkein kaikilla oli vielä jalkapalloanimaatio kesken, joten menimme animaatioluokkaan ja tuikkasin ykköskauden luokan DVD-soittimeen Rosyn ja Candicen yllytettyä. En ole ikinä päässyt katsomaan Spacediä seurassa. Aika kivaa. Koska nyt minua ei ymmärrä vain Spaced, vaan jossakin määrin ainakin muutama muu ihminen, ja ehkä vielä useampikin joista en vielä tiedä. ”Tää on omaa luokkaansa”, Rosy henkäisi. ”Mä en oo ennen nähny TV-sarjaa joka saisi mut haluamaan katsoa Star Wars -trilogian putkeen heti kotiin päästyä!”
Klubbausjakson viimein koittaessa päämme alkoivat heilua musiikin tahtiin, ja alta minuutin hypimme jo tuoleillamme ja tanssimme, vedet silmissä ja keuhkot kovilla naurusta. Olin nolostuttavasti hiessä tanssimisesta. Mutta enköhän ollut nolannut itseni esitelmää mupeltaessani jo tuota pahemmin, joten mitäs pienistä. Ensimmäisen kauden katsottuamme oli myös meidän kolmen kuitenkin pakko tehdä palloanimaatio loppuun, joten luovutin Spaced-boksin viikonlopuksi Dennisille, joka oli ensimmäisenä lainausjonossa.

*| A: Spacediä on enemmän. B: Spacedin hahmot ovat hauskempia. C: Spacedin hahmot ovat rakastettavampia. (liittyy tosin A:han.) D: Spacedin ”maailma” on yksityiskohtaisempi (katso taas A) ja tarjoaa enemmän ”keksittävää”, pääteltävää sekä päätettävää. E: En väitä, että tv-sarjan täytyisi aina tarjota yhtymäkohtia omaan elämääni jotta pitäisin siitä, mutta… Spaced saa minut ajattelemaan, että joku ymmärtää. Niin kuin olen jo kertaalleen kirjoittanut: Spaced ei ainoastaan naurata, vaan saat siitä uuden ystävän.

[Kiireistä kuromista]

Torstainen historian minikoe ei onneksi ollut mikään tiukka. Ei monivalintakysymyksiä, mutta vastaukseksi riitti kaikissa tapauksissa esim. yksi lause tai nimi. Sitten päästiin katsomaan aataminaikaisia Disney-lyhäreitä ja nauramaan jälleen katketaksemme. Seuraava koe samaan aikaan ensi viikolla. John piti taas melkoisen stand-up-shown iltapäivän designtunnilla. Torstai on parsa päivä kun saa nauraa naamansa kipeäksi.

Mistä tulikin mieleeni…

Top 5: opettajien aforismit ekoilta viikoilta

— Don’t draw for one day, and you notice the difference. Don’t draw for two days, and everyone notices the difference.

— Everyone here can draw. You can be an artist who looks around and says, ”this is a bunch of really good artists. I can really learn from this.” Or you can look around and say, ”this is a bunch of really good artists, but I’m still the best.” and you won’t stay happy very long. Because whoever you are, there will always be someone much, much better than you.
…And that someone is me.

— The copyright warning is here to protect You, The Artist.

— Fix this fuckin’ thing.

— OK everybody, let’s watch some cartoons.

Läksyksi tuli kuuden tunnetilan ilmaiseminen pelkällä ”luurankoposeerauksella” (tunnetaan myös tikku-ukkotyylinä). En jaksanut keskittyä luokassa, kun kaikki olivat vähän riehakkaalla tuulella, joten lähdin kotiin, mutta sain piirrettyä vain pari asentoa.

Perjantaisin pidettävästä ”communications for animation”-kurssista en olekaan ehtinyt kertoa mitään. Yritän palata asiaan pian, mutta tärkeimpänä täytyy mainita että pidämme siellä jokainen vuorotellen lyhyen esitelmän ”inspiroivasta kohtauksesta” — näytämme ja esittelemme sellaisen kohtauksen (esim. animaatiosta tai elokuvasta), joka on innostanut meidät tälle alalle. Useimmille meistä on tietysti vaikeaa valita vain yhtä, sillä kuten olen sanonut, lähes jokainen tykkäämäni elokuva saa minut haluamaan elokuvatyöhön, mutta aikani mietittyäni olen päättänyt näyttää jengifeikkiammuskelukohtauksen Spacedistä. Itse asiassa se ei ole ykkössuosikkikohtaukseni sarjasta, mutta sopii aiheeseen, sillä se on kiistämättä ollut tärkeä sysäys unelmalleni elokuvien parissa työskentelystä. Ensinnäkin, se sai minut kokeilemaan storyboardien piirtämistä melkeinpä ensimmäistä kertaa. Siitä olikin sitten yllättävän pieni askel ajatukseen animaation opiskelusta. Lisäksi kohtaus inspiroi minua myös joltisenkin syvemmällä tasolla kuin tuolla, ja juuri siitä syystä valitsin sen enkä jotain hienoa animaatiota, unohtamatta sitä että Spaced on jo vuosikausien ajan uhannut julistautua suosikkisarjakseni koskaan. Mutta menen tarkempiin yksityiskohtiin sitten kun oma esitelmäni on valmiimpi; minun vuoroni tulee vasta ensi perjantaina. Tällä kertaa esitelmänsä pitivät Will (No Country for Old Men) ja Rosy (Dreamworksin Spirit: Stallion of the Cimarron). Ensiksi mainitun elokuvan olen nähnyt, toista en.

Lauantaina valmistauduin rasittavaan ja ärsyttävään shoppailureissuun, sillä tarvitsin lenkkarit, mutta onnekseni erinomaiset löytyivät heti ensimmäisestä kaupasta, jossa kävin. Ostin myös Spacedin ykkösalueen DVD-kokoelman. Esitelmää varten en välttämättä olisi sitä tarvinnut, sillä vaikka en tuonutkaan omaa kakkosalueen Spaced-boksiani Suomesta, minulla on jaksot aina Zenissäni, mutta aikomuksenihan oli joka tapauksessa ostaa se, ja näin ehtisin kenties ropistella uusilta kommenttiraidoilta lisämaustetta esitelmääni. Ei sillä että nippelitiedolle olisi esitelmässä älyttömästi aikaa, mutta ties vaikka tulisi kysymyksiä ”yleisöltä”. (Hmmm… En vielä tiedä onko kukaan luokkalaisistamme nähnyt sarjan. No, aina vain parempi jos on.)

Kakkosalueen boksi näyttää ulkoapäin mielestäni paremmalta, mutta ykkösalueen DVD sisältää kaikki herkulliset ekstrat edellisestä julkaisusta ja rapiat, joten viis kannesta. Ostosyy: aikaisemmin mainitsemani uutukaiset lisäkommenttiraidat, joilla amerikkalaiset kuuluisat (<–toiset enemmän, toiset vähemmän) Spaced-fanit pääsevät ääneen. Olen kuunnellut vasta ensimmäisen kauden jenkkikommentoinnit (joten jätän tarkemmat elämänlaatukirjoitukset hamaan tulevaisuuteen — sitä paitsi hädin tuskin pystyisin edes aloittamaan kirjoitusta jostakin, joka on minulle näin tärkeä ja jolle haluaisin tehdä mahdollisimman hyvin oikeutta), ja niiden perusteella ykkösalueen DVD:tä ei vielä voi väittää täysin pakkohankinnaksi. Spaced on kuitenkin aina Spaced, joten kukapa julmuri voisi syyttää esim. Patton Oswaltia siitä, että hän unohtuu päiväunelmoimaan Jessicasta kesken milloin minkäkin lauseen? Kevin Smith on kuivan hauska, ja imitoi Edgar Wrightia jos ei äänellisesti täysin osuvasti niin ainakin hengessä äärimmäisen huvittavasti. Mietin edelleen miksi Trey Parker ei komppaa Matt Stonen kommenttiraidalla, mutta hmmm, jospa onkin typerää olettaa, että vain koska Stone fanittaa sarjaa, Parker fanittaa sitä myös? Vai onko kyseessä eräänlainen ”haistakaa hillo, ei me tehdä joka ikistä asiaa yhdessä” -periaate? Vai oliko Parkerilla yksinkertaisesti hammaslääkäriaika nauhoituspäivänä? No nyt tuli uhrattua asialle ihan liikaa aivoenergiaa. Kakkoskauden uusilla kommenttiraidoilla ovat sitä paitsi tarjolla loputkin varsin houkuttelevista vieraista… Uuuuh en malttaisi odottaa niiden kuuntelemista!

…Mutta kun sosiaalisiakin taipumuksia olen alkanut kehittää! Tänään kävimme Lenan ja Tomokon kanssa lounaalla ja kävelimme ylös alas ala-Lonsdalea poiketen kaupoissa. Inhoan kaupoissa kiertelyä silloin, kun etsin jotain epätoivoisesti tarvitsemaani vaatekappaletta. Jos en ole etsimässä mitään, se menettelee. Kivaa oli. Suunnittelimme jotain viikonloppuekskursiota lähiaikoina, vaikka Grouse Mountainille näköaloja katsomaan, ja ainakin leffaan. Kerroin myös kiinnostuksestani Calvin Harrisin ensikuista keikkaa kohtaan, jos vaikka tytöt harkitsisivat mukaan lähtemistä. Yksin en nimittäin ilkeä mennä. Suomessa ehkä, mutta olen tässä vaiheessa vielä hyvin epävarma selviytymistaidoistani Vancouverin yöelämässä.

Vaikka en ole vähäisessäkään määrin ehtinyt kyllästyä omaan luokkaani — pikemminkin päinvastoin — on helpotus että on ainakin pari tuttua oman koulutusohjelman ulkopuolelta.
Voi hitsiläinen, pitäisi meilata Sashalle ja Yis’lle… Ollut niin kiire koulussa etten ole muistanut ollenkaan 😦

…niin ilman muuta Spaced.

Anteeksi tämä yhteen ajatukseen (siis tiettyihin ohjelmiin) tarrautuminen viime aikoina. Enkä sitten todellakaan ole muuttunut minkään sortin uutisblogiksi, en edes telkkarisarjojen suhteen, mutta silti on pakko hehkuttaa tätä tuoretta tiedonmurusta, jonka luin Spaced Out:ista.

Spaced julkaistaan Yhdysvalloissa (ensimmäistä kertaa 1-alueen DVD:nä) 23. heinäkuuta. Totta, tuo ei vielä juurikaan eurooppalaisia kiinnosta, mutta tässä itse pihvi: jenkkilän DVD-julkaisun kunniaksi sarjalle on nauhoitettu uudet kommenttiraidat. Sokerina pohjalla (sokeria ja pihviä? Gäh) äänessä eivät ole ainoastaan sarjan luojat Simon Pegg, Jessica Hynes (os. Stevenson) ja Edgar Wright *| vaan vierailevia kommentaattoreita ovat Kevin Smith, Quentin Tarantino, Matt Stone ja Diablo Cody. Kolme ensimmäistä ovat oikeita sankareita eikä neljäskään mikään turha heppu ole (joo joo, tiedän mää että se on nainen. Sanon sekä miehiä että naisia aina silloin tällöin ”hepuiks”). Kevin Smith! Quentin Tarantino! MATT STONE! :O (Mutta missä, missä on Trey Parker… Vaikka tämähän on jo melkein sama tilanne kuin jos maailmanrauha olisi toteutunut mutta sen päälle pyytäisi vielä strösseleitä.)

This, together with brand new cover art will hopefully sweeten the blow for those completists who already have the region 2.

–Simon Pegg

Uskaltakaakin väittää ettette ostaisi!

*| Anteeksi tämä sivuraiteelle lipsuminen, mutta pakko sanoa kuinka potuttaa se että muutamassa (muutamakin on liikaa) artikkelissa ja nettikommentissa ”unohdetaan” Simonin ja Jessican kirjoittaneen sarjan yhdessä. Shaun of the Deadin ansaitun suosion jälkeen on näköjään läsnä kiusaus kehua Spacedia vain Pegg-Wright -duon hengentuotteena. Mutta miten moista voisi edes olla huomaamatta? Eikö lopputekstejäkään enää osata lukea?? Jotkut ovat kommenteista päätellen jo hypnotisoineet itsensä blokkaamaan Jessin muutamista kohtauksistakin kokonaan pois! ”Muistatko kun Tim leikkiammuskeli niiden teinien kanssa blaapatiblaa…” Haloo! Tarkoitat sanoa ”Tim ja Daisy leikkiammuskeli niiden teinien kanssa blaapatiblaa.” Spaced ei olisi YHTÄÄN MITÄÄN jos yksikin sen arkkitehti olisi ollut joukosta poissa.
Puuh.
No, syypäät ovatkin yleensä amerikkalaisia. Siellä on Spaced-tilanne televisioesitysten suhteen ollut varmaan aika surkea. Toivotaan tietoisuuden parantuvan DVD:n myötä.

(Kyllä — olen kuullut Spacedin kehitteillä olevasta jenkkiversiosta sekä kuka sen tuottaa. Pyydän, älkää ikinä, ikinä puhuko minulle siitä. Ikinä. Jos teeskentelen ettei sellaista ole koskaan ajateltukaan, saati ryhdytty toteuttamaan, ehkä lopulta saan itseni uskomaan sen.)

Arkisto