You are currently browsing the tag archive for the ‘Vyvyan!’ tag.

Koulu koulu koulu! Ihana koulu! Ihana meidän oma luokka! EI niin ihana jatkuvasti läpimärkä kaupunki.

Hyvä on, sekään ei ollut niin kauhean ihanaa, että matkalaukkuni eivät pysyneet perässäni. Laukut eivät kuulemma ehtineet Seattlessa kaikessa koneenvaihdon tulipalokiireessä kanssani samaan koneeseen. Minä siis saavuin kotiin keskiviikkona ja matkalaukkuni seuraavat perjantaina.

Sitä lukuunottamatta matka sujui mukavasti. (Puhumattakaan mahtavasta lomasta.) Ja eipähän tarvinnut miettiä laukkujen purkamista kun saavuin kämpille myöhään illalla. Kaikki kämppikseni olivat vielä omilla reissuillaan ja talo tyhjänä, ja ainoana eväänäni oli lentokentältä ostamani kinkkuleipä. Paljon muuta ei tehtävissä ollut kuin pehkuihin painuminen, mutta tästä huolimatta aikaero valvotti harmillisesti aamuyöhön asti. Seuraavana päivänä olisi jo koulua. Onneksi ei heti aamusta. Tuntimme alkoivat oikeastaan jo maanantaina (ja täällä ei juhlita loppiaista), mutta kahdelta päivältä pois jääminen, vaikka kirpaisikin, ei vielä ammottavaa aukkoa sivistykseen jätä.

Mutta kouluun raahauduttuani sain huomata lukeneeni lukujärjestystä huolimattomasti. Meillä on kyllä tunteja myös keskiviikkoisin (anatomiaa), mutta se kurssi alkaa vasta muutaman viikon päästä ja siihen asti keskiviikkoisin on vapaata. Pari luokkakaveriani oli silti paikalla tuttuun tapaan, omaan tahtiinsa työskennellen, joten jäin vähäksi aikaa koululle silkasta palaamisen ilosta. Sain ainakin hiukan kurottua rästitöitäni umpeen, sillä tein tiistaina saadut animointiläksyt loppuun kavereiden ohjeistuksella. Ei niissä vielä paljon tehtävää ollutkaan: tämän lukukauden ensimmäinen animointitehtävä tehdään ryhmätyönä siten, että yksi henkilö valitsee dialoginpätkän ja poseeraa kohtauksen; deadlinen koitettua poseeraukset luovutetaan vierustoverille, joka animoi kohtauksen (karkeasti, mutta silti hahmon volyymit säilyttäen); animaattori luovuttaa työnsä seuraavalle vierustoverille, joka tekee clean-upit eli puhtaaksipiirustukset; ja seuraava vierustoveri tekee inbetweenit sekä lopuksi kuvaa kohtauksen.
Joka iikka käyttää samaa animaatiohahmoa, nimittäin Billyä Family Dogista. Myös dialogi on valittava kuudesta vaihtoehdosta, jotka ovat kaikki Foghorn Leghorn- eli Kukko Koppava -sitaatteja.

Tehtävän tarkoitus on opettaa miten animaatio (jos puhutaan nyt pelkästään animoinnista eli piirustuksista, eikä koko tuotannosta, johon liittyy niin hemmetisti enemmän kuin pelkkää piirtämistä) suurimmassa osassa tapauksista syntyy, vaikka Don sanoikin, että tämä tehtävä muuttuu joka vuosi hitusen enemmän historiantunniksi. Mutta on hyvä saada käytännön kuva siitä, mistä teollisuus on ponnistanut ja minkä kaltaisia töitä aloittelija joutuu mahdollisesti perinteisessä animaatiostudiossa tekemään.

Kuten sanottu, vielä tässä vaiheessa riitti, että valitsin puhepätkän ja tein poseeraukset, ja olin valmis torstain tunnille.

Valvotun yön takia uni oli tulla silmään jo bussimatkalla kotiin, ja kolean sateisen kauppareissun jälkeen menin nukkumaan aikaisemmin kuin varmaan kertaakaan Vancouverissa ollessani.

Torstaina olin sitten vastoin tapojani pirteänä jalkeilla aamutunneilla — tällä lukukaudella meillä alkaa melkein joka päivä tunnit jo aamulla, toisin kuin syksyllä. Nyt oli koko luokka tietysti paikalla ja olin haljeta liitoksistani jälleennäkemisen innosta! Pistin omat poseni eteenpäin ja sain animoitavakseni Juanin poseeraukset. Menen varmaan työskentelemään koululle viikonloppuna.
Paitsi animointia aamuisin, meillä on nyt keväällä torstaisin myös ohjauskurssi iltapäivisin. Meidän pitää kurssin lopputyöksi kuvata oma live-action lyhäri. Jännittää aika lailla… Mutta kurssi vaikuttaa kiinnostavalta, ja lisäksi me tullaan siellä katsomaan paljon elokuvia — tai no, ainakin kohtauksia. Elokuvia tosin tulee katsottua jonkin verran muutenkin. Nyt kun olen palannut Vancouveriin, aion ihan ensi tilassa käydä katsomassa Valkyrien. Lähimmät kaverini olivatkin jo ehtineet käydä katsomassa sen, himputti… Mutta olenhan tottunut käymään elokuvissa yksinäni.

Sain tuntien lomassa luonnosteltua vähän seuraavaa maquetteanikin varten. Pidin joululomalla eräänlaisen Young Ones -maratonin, jonka aikana onnistuin naurultani jopa määrittelemään hiukan Vyvyanin naamaa.
(Huom. ja join teetä varmaan litroittain — toinen suosikkini, jota katsoin joululomalla kun kerrankin taas ison telkkarin ääreen pääsi, oli tietysti Master and Commander… Ja noihin molempiin tuntuu tee sopivan niin oivallisesti seuraksi. Vaikka M&C-pääparin lemppari lieneekin kahvi. Kirjasarjassa on jotenkin uskomattoman herttaista, miten merellä kaikissa mahdollisissa olosuhteissa pitää olla kahvia ja paahtoleipää kapun aamiaispöydässä. Kääk, kun en pysty näköjään yhtään blogimerkintää kirjoittamaan ilman M&C-mainintaa!)
Mutta vaikka tänään luokassa en pystynyt ottamaan mallia itse sarjasta, mietin ja piirustelin aika tyydyttävin lopputuloksin asentoehdotuksia patsaalle.

TYO-nelikosta minun on vaikeaa valita suosikkia, mutta Vyvyan inspiroi sen verran enemmän, että ”ikuistan” hänet ensimmäisenä. Oon vihdoin tilannut TYO:n DVD:nä (aikaisemmin en ookaan omistanut sitä muulla kuin videonauhoilla) enkä malta odottaa sen saapumista… Pitäisi tulla maanantaina. Haluaisin kovasti esitellä sen luokkakavereilleni, mutta toisaalta, on se jopa animaatio-opiskelijoiden mittapuulla niin omituinen sarja, että pystynkö kestämään jos katsojat eivät ymmärrä… No, kuka tietää. Ehkä minun luottamukseni luokkakavereitani kohtaan on tässä tapauksessa liian vähäistä. Ja itsellenihän minä sen ensisijaisesti tilasin.

Maquettejen tekeminen jokaisesta neljästä päähenkilöstä on innostava mutta (ainakin minun mielestäni) tarkkaa suunnittelua vaativa urakka. En halua joka patsaan olevan eri tyylinen, esim. yksi realistinen, toinen karrikoitu, vaan niiden täytyy näyttää samaan ”sarjaan” kuuluvilta, ja tämän tyylin määritteleminen jo yksinään vaatii minulta luonnosta luonnoksen perään… Nelikon täytyy olla keskinäisiltä mittasuhteiltaan suurinpiirtein oikea (Neil pisin, Mike lyhyin)… Haluan patsaiden olevan tunnistettavia jonkin muunkin ansiosta kuin puvustuksen ja hiusten, ja sen vuoksi on tärkeää keksiä joka kundille ominainen asento. Hahmot — paitsi ehkä sittenkin Mike — eivät oikeastaan eroa toisistaan ruumiinrakenteeltaan paljonkaan, vaan eroavaisuudet ovat kehonkielessä. The Young Ones-hahmojen persoonallisuudet näkyvät niin loistavasti siinä, millä tavoin kukin näyttelijä LIIKKUU. Tämän persoonallisuuden esilletuominen liikkumattomassa patsaassa on haaste, eikä välttämättä tule onnistumaan minulta, mutta olen ainakin tietoinen sen tärkeydestä projektilleni.

Lopputuloksia ei kannata odottaa hyyyyvin pitkään aikaan. (Pitäis vielä maalata se avaruustenavakin.) Onhan koulu kuitenkin etusijalla ja mulle muovailemisen koko tarkoitus on tällä hetkellä pelkkä rentoutuminen.

Miksi juuri minä? Ja miksi juuri NYT, kun on a) VAPAATA TÖISTÄ, b) ihanat ilmat ja c) kymmeniä asioita tehtävänä kotona ja matkavalmisteluihin liittyen?

En edelleenkään kykene kirjoittamaan mitään hirmu selkeää näin kitusiin asti doupattuna. Eli huono on olo. Mutta yksi asia on pelastuksenani.

Rick: ”I am not shouting! I bloody well am not! If you want to hear shouting, matey, this is it! AAAAAAHHHHHHH!!!

The Young Ones, brittikomedia joka tunnettaneen Suomessa paremmin nimellä Älypäät. Älypäiden äkkiväärää ja (nykyisin liikakäytössä laimentuneen sanan melkein vahvimmassa merkityksessä) randomia huumoria ei voi ikinä ennakoida.
Sarja kertoi neljästä kämppäkaverista. Rick oli wannabe-anarkisti, Vyvyan lääkistä käyvä punkkari ja täysi psykopaatti, Neil masentunut itsetuhoinen hippi ja Mike muuten vaan tärähtänyt. Niillä oli monia, monia ongelmia… Ja niiden ratkaisu kaikiin näihin ongelmiin oli väkivalta. Eikä ne missään tapauksessa IKINÄ opiskellu.
Voi että rakastan Young Onesia. Olen ylpeä siitä että olemme syntyneet samana vuonna.

Kun sairastun, katson aina TYO-jakson ”Sick”. Kuten kämppäkavereidenkin suhteen, kyseinen jakso osoittaa ettei oma tilanne loppujen lopuksi aivan surkea taida ollakaan, mutta ennen kaikkea, se naurattaa aivan …no, sairaasti. Siksi Sick on suosikkijaksoni.

Vyvyan: ”It’s funny, but being ill makes me lose my usual tolerant and easygoing approach to communal living.” *throws burning vodka bottle*

Neil: ”Thanks Vyv, that petrol bottle really cleared my sinuses.”

Legendaarisin repliikki kyseisestä jaksosta on kuitenkin ”That’s not a gnome, it’s a hippie he’s just killed! HE’S JUST KILLED A HIPPIE, EVERYBODY!” joka kimitetään ilman muuta puutarhatonttuäänellä.

Koska blogini vuosipäivä ehti mennä ohi huomaamattani, ja olin suunnitellut silloin kirjoittavani blogin nimen alkuperästä, nyt Young Onesin tullessa puheeksi on oiva tilaisuus pitää myöhästynyt merkkipäivä ja lopettaa lukijoita piinaava epätietoisuus (kyllä minä tiedän ettei minulla oikeasti mitään lukijoita ole, mutta saahan sitä hallusinoida… Varsinkin kun on kuumehoureissaan).

Top 5: The Young Ones -jaksot

1. Sick
”Vyvyan, you can’t do acupuncture with 6-inch nails!”

2. Bambi
”604, Toxteth O’Grady, USA.”

3. Oil
”Everyone knows sleep gives you cancer.”
Lisäksi: Vyv saa hakusta päähän ja oksentaa.

4. Boring
Monopolia pelatessa: ”Get Out Of Jail Free: You may keep this card, sell it, or stuff it up Rick’s bottom.”

5. Bomb
Rick writing a telegram: ”Thatcher, we’ve got a bomb. Do what we want, or we’ll blow it up. Signed: ’Anon.’ Right there, see? Didn’t take very long, did it?”
Lady at the counter: ”Put your name and address here–”
Rick: ”YOU put my name and address on it! Rick, 15 Credibility Street.
* * *
Rick: ”This time tomorrow everybody in England will be free and there will be no more prejudice or hatred. GET UP, NEIL, I HATE YOU!!”

Harvinaiselle kuudennelle sijalle (koska en millään haluaisi lopettaa TYOsta höpöttämistä) pääsee jakso ”Nasty”, jossa saamme nauttia tästä kuolemattomasta keskustelusta poikien pakoillessa vampyyria:

Vyvyan: ”I don’t see what all the fuss is about. Vampires only attack viiirgins!”
Mike: ”Uhhh — yeah, I’m not worried myself, it’s Rick and Neil I’m concerned about.”
Vyv: ”We’ll find out soon, won’t we. If anybody gets attacked, that means they’re a sissy virgin! …God. I hope snogging with SPG counts.”

Neil: ”He’s gonna get us! He’s gonna turn us into vampires, and we’ll be dead, and yet alive… like Leonard Cohen!”

Mike: ”There’s only one solution, we’ve all got to lose our virginity, fast.”
Vyvyan: ”But how— Oh, no! *quickly* BAGS NOT RICK!”
Rick: *quickly* ”BAGS NOT VYV!”
Neil: ”Bags not …Neil?”

Näin. Näkemiin.

* * *

Ai niin, kertomatta on jäänyt, että en päässyt konsalle, saatan hakea ensi keväänä uusiks, en vielä tiedä; ja leffan kuvaukset ovat ohi.

Arkisto